20. Valoa tunnelin päässä

Heti fiilis paranee ja mieliala kohennee, kun kelit vähän paranee. Eilen pääsi taas illalla jo ratsastmaankin. Ensi käytiin Pepin kanssa äiti-tytär maastolenkillä Lillin ja Sissin kanssa. On niin kiva katsoa Pepin ja Lillin menoa, kun se alkaa olla jo ihan ratsastamista eikä vain kyydissä istumista. Reippaasti he ravailee ja laukkailee pitkin maastoja pimeydessä Sissin perässä. Mentiin ihan rauhallinen lenkki, kun Sissi muljautti tilsoilla jalkansa vielä keskiviikon kouluvalkun loppukäynneissä. Aristikin sitä muutaman askeleen. Poni liikkui ihan hyvin eikä turvotustakaan ollut, joten säikähdyksellä selvittiin.

Maaston jälkeen Peppi meni Minnillä hetken kentällä samalla kun itse menin Glowlla. Kivasti Minni kulki Pepin kanssa käynnissä ja ravissa, mutta laukkaa koittaessa poni alkoi taas jumittaa. Yhden noston Peppi sai tehtyä, mutta sitten poni ei meinannut liikkua mihinkään...Joku sillä nyt on, koska ei normaali poni jumita jatkuvasti tällä tavalla. Heinistä vaan ei vieläkään ole laskua tullut. Ehkä mä sitten vaan varaan sille sen klinikka-ajan ensi viikolla ja toivon, et heinistä ei tule laskua ennen kuin seuraavat tallivuokrat on tulleet... Glow toimi ihan kivasti. Menin taas ilman satulaa ja nyt saatiin molemmat laukatkin nousemaan ilman avustajaa. Täytyy koittaa sille kolmipaloja, josko ne mallais suuhun paremmin vielä kuin nivelet. Vähän se pelaa edelleen suullaan, niin kokeillaan tulsiko vielä tasaisemmaksi. Hienoja pätkiä se jo väläyttelee.

Tänään aamupäivä meni lasten kanssa touhutessa ja tallia siivoillessa. Lennikin järjesti taas lisäohjelmaa karkaamalla naapuriin, Kakenkin houkutteli mukaan. Onneksi antoivat heti kiinni eikä aidastakaan ollut kuin yksi pikatolppa poikki. Jokohan sitä muistaisi laittaa ne sähköt päälle... Iltapäivällä lapset lähti taas viikonlopuksi mummilaan, kun isommat on huomenna luistelukoulussa. Tietää siis laatuaikaa ponien kanssa, kun isäntäkin on töissä ;) Lasten lähdön jälkeen kävin Kiikalassa pitämässä tuntia ja sieltä tukka putkella kotiin pitämään tuntia. Tänään vuorossa oli siirtymisiä ja pysähdyksiä. On niin kiva seurata kuin ratsukot alkaa yleensä toimia tunnin aikana ihan erilailla kuin aluksi. Tulee itsellekin sellaisia onnistumisen tunteita, kun kuskilla tulee Ahaa-elämys ja hevonen alkaa toimia.

Tuntien jälkeen läpiratsatin vielä Netan. Vähän se koittaa lyödä käsijarrua päälle, kun alkaa työstää sitä edestä. Vähän kun muistuttelee, että silti voi liikkua eteen, niin siitä tulee niin kiva. Netta liikkuu niin hyvässä ryhdissä ja kevyenä. Ihan perusympyrätyöskentelyä tehtiin ja lisäski vähän käynti-laukka-käynti siirtymisiä. Kyllä se vaan toimii hienosti 5-vuotiaaksi. Vasen kierros vaatii vielä paljon työtä, mutta siitä tulee niiiiiiin hyvä!

Netan jälkeen vuorossa oli vielä Tarmon ratsastus. Se liikkuin nyt paljon paremmin, kun eilen oikeasta etujalasta otettiin yksi naula kengästä pois. Kengityksen jälkeen poni ei liikkunut ihan puhtaasti, mutta ei siellä ainakaan paisetta tms. ollut. Tarmo kun ei oikein perustanut naulauksesta ja jouduttiin turvautumaan huulipuristimeen. Ei niistä jalan nyppimisistä tiennyt sitten painoiko naula vähän vai ei...tilaskumi vielä välissä esti valkoviivan näkemisenkin. Mutta nyt poni on taas paremi ja treenit jatkuu. Tarmo oli oikein kiltti ja reipas poika. Muoto ja tahti tulee koko ajan tasaisemmaksi ja eteenpäinpyrkimys on kohdillaan. Laukassa alkaa huomata tasapainon kehittyessä kuinka isosti se laukkaakaan. Varsinkin kun pohjalla oli juuri Netan ratsastus, Tarmon laukka tuntuu lähes hevosen laukalta. Se on kyllä sellainen kullanmuru, hoitaessakin seisoo ihan hievahtamatta. Tulee niin hyvä mieli, kun Tarmon kanssa touhuaa :)

Pikku enkelit Lenni ja Tarmo