362. Laatuponikilpailu 2015

Ei ollut kyllä meidän viikonloppu. Kaksi ponia ja kaksi jumbo-sijaa...

Laatuponikisa järjetettiin tänä vuonna Aulangon ratsastuskoululla Hämeenlinnassa. Lauantaina mukana oli Reino 2-vuotiaiden luokassa. Perjantaina illalla pesin ponin valmiiksi. Onneksi siistittävää ei juuri ollut, kun Poninäyttelystä on sen verran vähän aikaa. Valmistelut jäi vähän viime tippaan eikä Reinoa tullut hypytettyäkään ennen kisaa. Kyllähän se on hypännyt irtona keväällä ja viime syksynä. Aamulla lähdettiin Reinon kanssa kahdestaan liikkeelle seiskan aikoihin. Perillä oltiin hyvissä ajoin ja ehdin katsella muutaman shettiksen hypytyksen. Sain myös värvättyä apukäden Reinon hypytykseen.

Ensin Reinolla oli rakennearvostelu. Sen kanss aoli mukavan leppoisaa olla, kun se oli niin kiltisti. Rakennearvostelu oli kentällä, joka oli hieman kärsinyt vesisateista. Nilkkoja myöden sai juosta upottavassa hiekassa. Onneksi se ei ollut sentään kovin liukas. Odotin ihan kohtuullista arviota, koska se oli kuitenkin saanut hyvät pisteet Hippoksen kehästä Vermossa.

Rakenteen jälkeen hain hypyskamat autolta ja siirryttiin odottelemaan maneesiiin pääsyä. Maneesissa Reino ei juurikaan katsellut tai kytännyt mitään. Irrallaan se oli turhan vetelä. Meni reippaasti kujaan, mutta hypytyksessä olleet raipanheiluttajat eivät oikein olleet tehtävän tasalla. Reino olisi kaivannut pientä kannustausta ja apua kujan aikana. Pienet esteet meni vielä hyvin, mutta kun okseri oli 90 cm, vauhti ei vain riittänyt. Viimeiseen väliin tuli kolme askelta ja poni kiipesi okserin yli lähes paikoiltaan. Seuraavaksi se sitten kielsi sille. Viimeiseksi se tuli pienenä pystynyä sen okserin ja siihen lopetettiin. Askellajit esitetiin toisella pitkällä sivulla vapaana. Kokonaisuudessaan Reino olisi saanut olla paljon energisempi. Kiltisti se kuitenkin toimi.

Arvostelut Reinolle:

Rakenne (Anna Pajanen ja Marjo Sutinen) 
Tyyppi Hyvä rotuleima, Ryhdikäs 8
Pää ja kaula Hieman pieni silmä, hyvänmuotoinen kaula 7,5
Ylälinja Suora lanne 7
Etuosa Hyväasentoine lapa, hyvä säkä 8
Takaosa Lyhyt, luisu lautanen 7
Etujalat Piirteettömät etupolvet, melko suorat liikkeet 7
Takajalat Pienet kinnernivelet, kiverä kinner, suorat liikkeet 7
Käynti Irtonainen, melko matkaavoittava 7,5
Ravi Tahdikas, kevyt, hyvä mekaniikka 8
Yleisvaikutelma 7,5 
Keskiarvo 7,450

Askellajikoe ( Anne-Mari Pekonen, Osmo Metsälä)
Käynti Nelitahtisuus ei aina säily, Liike saisi mennä paremmin läpi 6,0 
Ravi Puhdasta, matalaa, Puutteellinen energia ja eteenpäinpyrkimys 7,5
Laukka Puhdasta, lyhyttä, voimatonta 7,4
Keskiarvo 6,967
Yleisvaikutelma Kiltti, mutta tänään haluton 6,9

Irtohypytyskoe ( Salla Varenti, Irina Kokko)
Hyppytekniikka Tasalaatuinen, saisi ponnistaa terävämmin 6,8
Kapasitetti Melko hyvä kapsiteetti 7
Keskiarvo 6,9 
Yleisvaikutelma Nöyrä ja kiltti poni, joka olisi saanut olla tänään energisempi 6,9

Lopullinen keskiarvo oli 7,054 ja sijoitus 21/21

Mun oli tarkoitus ensin jäädä avustajaksi 3-vuotiaiden hypytykseen, jotta olisin saanut koulua varten tarvittavan suorituksen, mutta Reinolla oli eväät jo lopussa ja väsymyskin painoi aika lailla vähäisten unien takia, joten lähdettiin kotiin. Onneksi kotona ahkerat apujoukot olvat hoitaneet tallihommat, joten mulle jäi enää Baronin pesu ja letitys. Pääsin sentään vähän aikaisemmin nukkumaan. Tosin herätyskin olisi tuntia aikaisemmin.

Sunnuntaina liikkeelle lähdettiin seiskalta. Hyvissä ajaoin oltiin taas paikan päällä. Pari ajokoetta katsottiin ja sitten kierreltiin katsomassa missä olisi rakenne ja askellajikoe. Onneksi kenttä oli vähän kuivunut, koska askellajit esitettiin siellä. Rakenne oli maneesin takana ja siinä pohja oli oikein hyvä. Rakenteessa Baroni esiintyi fiksusti. Kovin hyviä pisteitä sillekään ei suotu. Saisi kuulemma olla ponimaisempi, luusto oli hento, ravi raskasta ja yleisvaikutelmassa maininta selvästä ylikorkeudesta. Tottakai me tiedettiin, että se on selvästi ylikorkea ja onhan niille oma kategoriansakin. Rakennepisteet oli 7,150.

Baronin kuvat: Kirsi Suhonen

Askellajikokeessa Baroni oli todella hyvä. Se oli rento ja innokas. Kuunteli hyvin, liikkui tasaisessa muodossa ja oli muutenkin ihan super. Radallakin se pysyi yhtä hyvänä. Tuntui paremmalta kuin kertaakaan ennen valkoisten aitojen sisällä. Fiilis oli oikein hyvä radan jälkeen meillä kaikilla, arvostelujen saamiseen asti. Kovin montaa hyvää asiaa ei oltu ponista keksitty. Se poikitti kaikissa askellajeissa, vaikkei selkään tuntunut yhtään siltä. Yleisvaikutelmaankaan ei ollut sanottu muuta kuin, että tarvitsee lisää koulutusta ja tasapainoa. Kuka 4-vuotias ei tarvitsisi? Muita arvosteluja kuunnellessa oli mainintaa mukavasta, potentiallisesta tai lupaavasta ponista. Baroni ei sitten vissiin ollut mitään näistä. Vähän jäi kurja fiilis, koska poni teki asiat niin hyvin. Se oli niin kuuliainen. Askellaji pisteet olivat 7,033 ja yleisvaikutelma 7,000. Kokonaiskeskiarvo 7,061 ja sijoitus 12/12.

Lauantain jälkeen olin jovalmis lyömään hanskat tiskiin ponikasvatuksen suhteen ja keskittyä omaan ratsastukseen. Sunnuntain jälkeen olin jo valmis loppettamaan sitten senkin, kun en kerran ollut osannut ponia tarpeeksi kouluttaa ja rakentaa sille tasapainoa. Mutta tällaista tämä on. Yhden/muutaman ihmisen mielipiteitä yhdellä hetkellä, näkemättä aikaa ennen tai jälkeen. Baroni on parempi kuin muut ratsastamani 4-vuotiaat yhteensä, kyllä siitä tulee hyvä, vaikkei laatuponi olekaan. Reinon kohdalla taas parempi valmistelu olisi voinut nostaa hyppypisteitä ja saada siihen lisää energiaa. Kokemuksen kartuttamiseen meni siis tämä reissu ja ehkä tämä fiiliskin vielä kääntyy nousuun.

361. Aktiivisena

Tästä tuli nyt vähän tällainen MyDay-postaus. Eilen täytin vuosia ja sain lahjaksi anopilta Polarin aktiivisuusrannekeen. Olen jo pitkään miettinyt, että olisi kiva seurata paljonko tässä hommassa oikeasti tekee. Tuntuuko se vaan siltä, että menee pää kolmantena jalkana paikasta toiseen vai tekeekö oikeasti. Paljonko kertyy askelia normaalina työpäivänä, paljonko tulee nukuttua, kuinka paljon on aktiivista aikaa jne. Rannekkeen käyttöönotto oli sen verran helppoa, että suoriuduin siitä jopa ihan itse. Vuosiin en ole käyttänyt mitään rannekoruja tai edes kelloa, mutta eipä tämä ranneke ainakaan vielä ole häirinnyt. Tosin nyt uutena tuntuu, että seuraan koko ajan puhelimesta miten päivä "edistyy".

Eilen ranneke ehti olla hetken käytössä, mutta tänään vasta varsinaisia tuloksia voi tutkia. Valitsin aktiivisuuden tasoksi kolmosen, joka oli kaikkein raskain vaihtoehto. Ykkönen oli lähinnä istumatyötä tekeville ja vähän liikkuville. Kakkonen taas seisomatyötä tekeville ja kolmonen sitten aktiiviliikkujille.

Ihan putkeen ensimmäinen päivä ei mennyt yöunien osalta. Unta tuli 4h 52 min, josta levollista unta 4 h 2 min. Alkuyö meni pitkälti yskiessä. Pystyssä olo on oikein hyvä pientä tukkoisuutta lukuunottamatta, mutta vaakatasossa kurkkua kutittaa koko ajan. Ei siinä yskänlääkkeet eikä juomiset oikein auttaneet. Herätys siis aivan silmät ristissä. Aamutallin jälkeen aamupäivä sujui leppoisissa merkeissä, kun paikkailin loimia puolille päivin. Sain kuusi loimea korjattua, eihän ne ollutkaan odottaneet kuin koko kesän korjaajaansa.

Ulos menin siis klo 12 ja heitin päiväheinät (14 IKEA-pussia ja yksi kuivapikkupaali) , siivosin karsinat ja lakaisin käytävät. Kannoin vähän vesiä ja ratsastin Nopalla (käyntiä noin kolme kierrosta molempiin suuntiin)+ tietysti hoidin ja kävelytin sen maasta. Kolmelta menin laittamaan ruokaa (makaroonilaatikko) ja takaisin ulos sen ollessa uunissa. Kannoin loput vedet ja heitin iltapäivän päiväheinät. Puoli viideltä ruokapöydässä ranneke ilmoitti, että olen saavuttanut päivän aktiivisuustavoitteeni.

Syömisen jälkeen tuli jo kiire Annan valkkuun. Äkkiä ponit ja kamat autoon ja menoksi. Oltiin Pepin kanssa molemmat hyppäämässä. Meninkin extempore Baronin kanssa, jotta saataisiin vielä yksi treenikerta vieraassa paikassa ennen Laatuponikisaa. Alkuverkkana tehtiin siirtymisiä ympyrällä, harjoitusravista käyntiin, yksi askel käyntiä ja takaisin raviin. Siirtymisiä jatkettiin myös laukassa. Käyntinostoja ja takaisin käyntiin, tosin Baroni sai ottaa pari raviaskelta väliin. Se oli aivan huikean hyvä. Liikkui todella hyvässä tasapainossa ja muodossa. Kuunteli hyvin ja reagoi nopeasti. Annakin kehui, kuinka tämä 4-vuotias teki tehtävät lähes parhaiten. Hypyt ei sitten menneetkään ihan strömsössä... Poni vain lakkasi täysin liikkumasta. Se oli täysin jalan takana ja kielsi joka esteelle ( n. 40-50 cm). Kotona se on edennyt tosi hyvin hypätessä ja ollut ihan innoissaan. Nyt tehtiin vain kahta linjaa miniesteillä sen verran monta toistoa, että se eteni vain niiden yli. Molemmat oltiin ihan hiestä märkiä. Oli ainakin tehokasta. Onneksi ponia ei tarvitse esittää sunnuntaina esteillä...Osaahan se hypätä, mutta nyt oli kyllä totaalijäätyminen. Loppukäynnit taluttelin sitä maneesissa.

Kotona ratsastin vielä Venlan. Se oli onneksi ihan superhyvä. Juostavia raviaskelia löytyy koko ajan enemmän ja vaihdot tuli hienosti puomin avulla. Hiki tuli siinäkin. Ratsastuksen päälle vielä iltatalli eli heinät, kaurat ja vedet karsinoihin, loput hevoset sisälle ja heinät vielä pihattoihin. Sisällä lopulta klo 22. Pitkin päivää mukaan mahtui tietysti lasten ruokkimista, kouluun lähettämistä, läksyjen tarkistusta, hampaiden pesua yms.

Aktiivisuusrannekeen tulokset: Aktiivisuustavoitteesta saavutettu 224%, kaloreita palanut 2852, askelia 40 585, aktiivinen aika 12 h 14 min, ei passiivisuusleimoja (tulee, jos on liian pitkään aloillaan). Kommenttina oli vielä : "Mahtavaa! Olit todella aktiivinen ja harjoittelit tänään. Terveytesi ja kuntosi paranevat näkyvästi ja tuntuvasti. Et istunut pitkiä aikoja paikallasi. Tämä auttaa sinua pysymään terveenä." Jep, jep. Ihan normipäivä eli tuskin tässä kunto ihan kohisten nousee, mutta jos pysyisi suht kunnossa. Onneksi ranneke ei näe mitä söin iltapalaksi... Synttärikahveilta oli jäänyt anopin leipomia mokkapaloja ja taisi muutama rivi lahjaksi saadusta suklaalevystäkin hävitä parempiin suihin.

360. Tekisi mieli valittaa...

Yksi fb-kavereistani oli päivittänyt otsikon kaltaisesti tänään fb-seinälleen ja kyllä tuli ihan samanlainen olo. Tai en taida jaksaa edes valittaa. Tekisi mieli vaan itkeä... Onneksi nyt jo helpottaa, kun päivän hommat on tehty.

Aamulla herään kengittäjän tekstariin, jossa ilmoittaa olevansa kipeä. Jes! Mehän ollaan vaan viikko odotettu kuin kuuta nousevaa kengittäjää paikalle, kun Rosen etukaviot on kuluneet niin paljon, että se arkoo paljon. Tietty juuri, kun sillä olisi tämän kuukauden yksi vuokraajaehdokas testaamassa alkaako yhteistyö toimia ja toinenkin kyselijä löytyy. Eli tottakai poni ontuu ja kengitys siirtyy ensi viikkoon.

Kengittäjän siirtyminen sentään vähän helpotti muuta päivän ohjelmaa. Eläinlääkärin kanssa oli sovittu raspaustreffit kahdelletoista hevoselle kello 11. Samaan aikaan oli sovittu toisen kengittäjän paikalle tulosta kengittämään heidän omaa hevosta. Se kun vaati rauhoitusta. Olin raahannut jo suurimman osan potilaista sisälle valmiiksi enne yhtätoista. Tämä toinen kengittäjäkin saapui pian. Ja sitten tulee eläinlääkäriltä viesti, että on paikalla 12.15-12.30. Tunti siis odottelua... No eipä meiltä onneksi hommat lopu. Odotellessa yksi arkova yksärisuokki sai kengät alleen.

Raspaukset meni kaikilta osin hyvin. Mitänyt yksi hevonenyritti lähteä kesken kaiken jyräämään yli. Hyvä ettei ollut raspi nielussa asti. Yhden joutui tuplarauhoittamaan, kun ekalla yrityksellä ei rauhoittunut kunnolla. Eläinlääkärin kanssa pähkäiltiin myös Liljan vatsaongelmaa. Silläon nyt ollut maha löysällä laitumelta kotiutumisen jälkeen. Ne on pari viikkoa sitten madotettu ja aloitettu maitohappobakteerin syöttö. Nyt vaihdoin vielä muutama päivä sitten heinänkin kuivaan. Siihen ei oikein ruoka tartu, kun kaikki tulee suihkuna läpi. Muuten varsa on reipas ja pirteä. Kokeillaan nyt antaa yksi tuubi (6 pv) Equibactinia, jos siellä on joku tulehdus. Jos ei ala helpottaa, niin lantanäyte sitten vaan tutkittavaksi. Madottaa voi uusiksi kolmen viikon päästä vielä, vaikkei siltä ole kyllä matoja tullut madotuksen jälkeen ulos.

Onneksi ratsastettavat menee hyvin. Tosin sitäkin rajoittaa flunssa, joka on iskeytynyt minuun. Happi lakkaa kulkemasta heti, kun tekee jotain. Nyt nenä vuotaa ja pää on raskas. Poskissa ja hampaissa tuntuu kiva paine eikä äänikään juuri kulje. Erityisen kiva on sairastaa silloin, kun isäntä on joka syksyisellä Lapin reissullaan. Puolitoista viikkoa tätä rumbaa yksin on terveenäkin ihan riittävän raskasta. Puolikuntoisena siis ihan ratkiriemukasta. Jotta kaikki olisi mahdollisimman täydellistä, ammottaa pankkitilikin tyhjyyttään ja laskujen eräpäivät paukkuu.

Vitsit on taas kivaa olla talliyrittäjä!

359. Airaa, aluemestaruuksia ja ahdistusta

Airan ratsastuspilates perjantaina

Pitkästä aikaa Airan aikataulut osuivat yksiin omieni kanssa ja pääsin taas mukaan treenaamaan istunnan hienosäätöä. Vähän meniasi kyllä kiire tulla, kun aamusta ohjelmassa oli ensin pari ratsutettavaa ponia. Tukka putkella kotiin ja äkkiä vielä lasten kanssa päiväheinät ponskeille. Venla pääsi nyt mukaan. Kerran Aira on sen nähnyt ja silloin ei kovin hyvin sujunut. Nyt oli kiva päästä näyttämään ihan eri hevonen. Koitettiin keskittyä meidän isoimpana ongelmana olevaan kontaktiin ja apujen välissä olemiseen. Aloitettiin käynnissä ympyrällä väistättämällä takaosaa ulos pienillä askelilla. Hevosen rentoutuessa ratsastettiin käyntiä eteen voltille tuntumaa hukkaamatta. Alkuun Venla koitti tehdä kaikkea muuta, mutta rentoutuessaan teki todella hyviä pätkiä. Jatkettiin samalla tehtävällä ravissa. Siinä sai todella muistaa, ettei jää puristamaan yhtään reidellä ja kiertää ylävartaloa ulkokyljen kautta. Ravissa löytyi ihan huikeita askelia, joissa oli joustoa ja hevonen polki alle hienosti. Sellaisia en ole aiemmin kyllä saanut ratsastettua tammasta ulos. Nopeaan se myös tajusi, että niillä hienoilla askelilla tuli kehuja ja sai ravata taas enemmän eteen. Laukkaa tehtiin ihan ympyrällä. Ensin ratsastin vähän eteen kevyessä istunnassa ja takapään alkaessa toimia päästiin vähän työstämään laukkaa ja suoruutta. Oikea kierros on varsinkin hankala, kun mun oma ylävartalo ei vaan kierry oikealle. Helposti kallistun sisään, jolloin paino valuu ulos. Silloin myös hevosen lavat valuu ulos. Venla on sen verran herkkä ja kun se on täysin omin käsin tehty, se peilaa hyvin vahvasti tietysti myös mun omia virheitä. Nyt sain kuitenkin vielä ohjeita vasemman kyljen löytämiseen. Joku jumi selässä on, koska vasemman kautta oikealle kiertäessä lavan alta lihakset kiristää todella paljon. Ylävartalo ei vain kierry. Sitä pitäisi nyt treenata ja jumpata esimerkiksi jumppapallolla istuen.

Estealuemestaruudet

Sunnuntaina Tarmo ja Anni osallistuivat Lounais-Suomen estealuemestaruuksiin. Koska ponimestaruudesta voi kisata vain yhdellä ratsulla, Tarmo osallistui nuorten hevosten aluemestaruuteen. Se ratsastettiin  105/110 cm korkeudella arvostelulla 367.1. Tarmo oli taas verkassa terävänä, mutta vähän kiinni vasemmassa ohjassa. Radalla se eteni hyvin, mutta kuten nyt on ollut tapana, niin pitihän se yksi puomi ottaa mukaan. Sarjalle ei ihan löytynyt askelta, vaan se lähti kovin kaukaa eikä vain venynyt yli asti. Hienosti se meni taas hevosten juokossa ainoana ponina. Tarmo oli sijalla kolme (lähtijöitä neljä). Vaikka pudotus ärsytti, kummasti mitali ja ruusuke lievitti ärsytystä. Poni oli hieno ja kiltisti.

Ahdistusta aiheutti yhdelle ratsutettavista vieraampi ratsastaja ja jännä tilanne. Tai ratsastaja oli kerran aiemmin mennyt tällä hevosella ongelmitta meillä, mutta nyt kotonaan se oli kauhuissaan. Kotikentällä edellinen vieraan ratsastajan ratsastusyritys päätyi kahden askeleen jälkeen rodeoon ja tippumiseen. Nyt hevonen poistui jo paikalta jakkaralle noustessa. Pääsin avuksi samantien ja taskut täynnä leipää treenattiin jakkaran vieressä seisomista. Alkuun tamma pyöri siinä ympärillä ja pysähtyessä sai leivänpalan. Todella nopeaan se rentoutui ja antoi rapsuttaa ja silittää joka paikasta. Selkään sai nojailla ja tamma pysyi tyytyväisenä. Sitten vaan sama homma tämän vieraamman ratsastajan kanssa. Alkuun seisoin tamman vierellä rapsutellen sitä ja se oli ihan rauhassa. Joku kosketus sai sen kertaalleen sinkoamaan, mutta ehdin napata kiinni, ennen kuin se ehti poistua paikalta. Uusi yritys ja tilanne rauhoittui nopeasti. Alkuun se ei uskaltanut ottaa edes leipää vieraammalta kuskilta. Lopulta hevonen rentoutui täysin ja söi herkutkin. Vieraampi kuski nousi selkään ja ympyrän verran kävelin vielä vierellä. Hevonen oli kuitenkin nollannut tilanteen ja oli aivan kuten yleensäkin. Se käveli ja ravasikin ihan kuin mitään lähtöjä ei olisikaan tullut. Tuli niin hyvä mieli, kun saatiin tilanne purettua ja tamma kulki luottavaisesti vieraammankin ratsastajan kanssa. Toisia pitää vaan ymmärtää vähän enemmän ja palata tarvittaessa alkuun. Jännityksellä odotan mikä mahtaa olla reaktio, kun tamma lähtee mun mukaan seuraavalle Ypäjän lähijaksolle. Toisaalta olen luottavaisin mielin, koska yhteistyötä on takana pidemmältä aikaa ja tammaa on suht helppo lukea. Ja Venla lähtee tietysti henkiseksi tueksi.

358. Toinen kouluviikko

Toinen kouluviikko Ypäjällä on takana. Tällä kertaa mulla oli mukana Venla ja Sissi. Jotenkin oli niin leppoisaa olla reissussa ilman Tarmoa. Vaikka se on kuinka helppo ja leppoisa käsitellä, sen kanssa täytyy silti olla koko ajan tarkkana ja miettiä miten hommat tekee. Tammat saivat tarhatakin yhdessä, joten ei ollut niin tarkkaa, koska niitä haki sisälle. Ei ollut vaaraa jäädä yksin pihalle.

Maanantaina päivä alkoi vasta iltapäivällä maastoesteillä. Olin suunnitellut aamulla tekeväni vaikka ja mitä, mutta lopulta puolet jäi tekemättä. Sentään koulutehtävät tuli tehtyä. Suunnitelmana oli käydä Satula.comissa Ypäjällä Venlan kanssa. Se on muuttunut selästään aika paljon Nyt kun työskentely on säännöllistä. Meidän satula, jota sillä käytettiin on armotta liian leveä, kun pallomaha on poissa. Sen omakin satula jää vähän lähelle säkää. Ei kuitenkaan ehditty uusia satuloita sovitella, mutta tsekattiin oma paremmin irti säästä Mattesin avulla. Muuten satula on malliltaan aika hyvä ja tasapainossa.

Venla pääsi maastoesteilemään. Maanantaina treenattiin tiistain maastoestenäyttöä varten. Venla oli ihan täpinöissään ja meni innolla. Kun se otti lämpöä ja kierrokset kasvoi, laukanvaihdot ja kaikki katosi. Se vain pomppi ja poikitti. Yhden kerran se kielsi, kun lähdettiin tekemään rataa. Se ei huomannut, että muut odotteli toisella puolen vähän matkan päässä. Sen jälkeen kaikki esteet meni helposti ja innolla. Jopa veteen se meni ihan suoraan. Harjoituksista jäi niin hyvä mieli molemmille. Tiistaina meillä oli näyttö heti aamusta. Verkassa Venla oli vielä enemmän innoissaan, kun tiesi selvästi mistä oli kyse. Radalle se lähti reippaasti, mutta alkoi vähän mutkitella jo ykköselle. Yli päästiin, mutta sitten tuli stoppi. Kaverit ei odottanutkaan vähän matkan päässä. Sain sen liikkeelle, mutta se kyttäsi koko matkan kaikkea. Laukka poukkoili sivuille, välillä seis ja taas seuraavassa hetkessä eteen. Oli aika haastavaa saada tamma radasta läpi. Kieltoja tuli yhteensä viisi. Tamman poukkoillessa niin paljon, aina vähän luovutin viimeisellä askeleella ja annoin sen luisua ohi. Olisi pitänyt vielä paremmin tukea sitä viimeiseen askeleeseen asti. Onneksi saan näytön korvattua kilpailusuorituksilla, joten tämä toimi hyvänä harjoituksena Venlalle. Näitä rataharjoituksia ei ole koskaan liikaa tarjolla.

Sissin ohjelmaan kuului maanantaina itsenäinen koulutreeni kentällä. En oikein saanut siihen mitään otetta ja huomasin myös, että sen satula on kovin lähellä säkää. Koko ratsastus meni sitten oikeastaan keskittyessä siihen. Jos se onkin ollut sen takia niin hankala. Ei halua nostaa selkää ylös, koska satula makaa niin lähellä säkää. Se ei ole aristanut selkää eikä siinä näy jälkiä, mutta poni on niin herkkä kaikelle. Tiistaina meillä oli Annan koulutunti. Päästiin työskentelemään oikein kunnolla. Sissi oli todella vahva ja liikkui alkuun jalan takana. Laitoin sille satulan alle Mattesin ja se nosti satulaa selvästi irti säästä. Poni alkoi liikkua loppua koden selvästi paremmin ja rehellisemmin koko kropan läpi. Harmittaa, kun en ole tajunnut miettiä tätä asiaa aikaisemmin. Ponilla on selkälihaksetkin selvästi tippuneet ja kaulan malli kääntynyt väärinpäin. Ensiavuksi täytyy ostaa sille oma Mattes ja alkaa raapia rahoja kasaan uutta satulaa varten.

Keskiviikkona vuorossa oli estetunti, johon menin Sissin kanssa, koska Venla oli hypännyt juuri kaksi päivää. Mentiin sellaisia 80-85 cm hyppyjä verkkahyppyjen jälkeen. Sissi oli kovin menossa ja muutaman kerran sain ihan kunnolla ottaa kiinni, kun se meinasi häipyä gägeistä huolimatta. Suurimmaksi osaksi se oli hyvä ja kuulolla. Kaukaa se ei taaskaan halunnut lähteä hyppyihin vain teki mielummin pikkuaskeleen esteen eteen. Ihmeen hyvin se venyi hevosten väleihinkin. Kivaa oli molemmilla. Aamupäivä meni oppitunneilla koulu- ja esteratsastuksen opettamisen opettelussa. Pientä paniikkia alkoi puskea opetusharjoitusten ja -näyttöjen suhteen. Mä niin inhoan tällaista "julkista esiintymistä". No ehkä siitäkin selvitään hengissä. Tämä on kyllä koko koulutuksen pahin osio.

Torstaina aamulla meillä oli vielä koulutunti. Joka päivä Sissi oli parempi ja jarruttamista oli vähemmän. Paremmin se olisi vieläkin saanut olla läpi, mutta hyviäkin pätkiä oli paljon. Laukassa varsinkin tuli hienoja askelia. Nyt olen koittanut ratsastaa sitä niin matalaan muotoon ja pitkälle kaulalle, että ohjat on kilometrin verran liian pitkät. Anna huomautti koko ajan samasta asiasta ja edelleen  oltiin samassa aiheessa torstain koulutunneilla. Loppukävelyinä käytiin kylmäämässä jalkoja kahlaten.

Venla sai kaksi päivää harjoitella yksin maastoilua. Keskiviikkona käytiin vähän laukkaamassa hiittiksellä. Se oli taas niin jännittynyt ja väisteli joka kiveä ja kantoa. Omat reidet oli ihan hyytelöä, kun se loikki laidasta toiseen. Sen verran alkaa kuitenkin luottoa olla, että se menee lopulta eteenpäin, vaikka olisikin jännää. Torstaina käytiin ihan kävellen kiipeilemässä. Eiköhän se pikkuhiljaa ala uskaltaa myös rentoutua yksin. Tätä treenataan nyt ahkerasti. Kyllä siitä vielä kenttähevonen tulee. Se todella tykkää hypätä ja innostuu maastoesteistä. Kunhan saadaan rohkeutta ja varmuutta lisää.

357. Aluejoukkuemestaruuksissa

Yritän tehdä välillä vähän lyhyemmän postauksen, niin saisin tapahtumia taas paremmin ajantasalle eikä menisi koko yötä yhtä postausta kirjoittaessa.

Lauantaina oltiin Annin ja Tarmon kanssa Piikkiössä Ylikylän tallilla kisaamassa osana Salo Riding Clubin aluemestaruusjoukkuetta. Tänä vuonna esteet oli 100/110 ja korkeuden sai valita niin, että kaksi meni pienempää ja kaksi isompaa. Ihan kiva muutos, koska ainakin aikaisemmin kun olen näitä joukkuemestaruuksia seurannut aluetasolla, niin poneilla on ollut 80 cm ja hevosilla 100 cm. Joukkueita oli mukana aika hyvä määrä, lähtöjä taisi alunperin olla 46. Yhdessä joukkueessa oli 3-4 ratsukkoa.

Tarmo hyppäsi toisena meidän joukkueesta 100 cm korkeudella. Lähtönumero oli  vasta 19, joten meillä oli kerrankin kivasti aikaa radan kävelyn jälkeen. Kävelytys hoidettiin pihalla ja sitten maneesiin verkkaan. Siellä oli melkoisen ahdasta ja Tarmo säikkyikin taas pitkästä aikaa muita. Hyvin se hyppäsi ja keskittyi hommiin kuitenkin. Ensimmäinen meidän joukkueen ratsukko oli mennyt nollaradan. Tarmo lähti vähän nihkeästi liikkeelle ja pudottikin sitten kakkosen. Hienosti se siitä taas tsemppasi ja loppurata oli oikein vakuuttavaa menoa. Nyt tarvitsisi keksiä jotain kikkakolmosia noiden puomien pudotteluun. Verkassa ei yhtään puomia, treeneissä ei yhtään puomia, mutta nyt joka radalla on pitänyt ottaa se yksi ärsyttävä puomi.

Kaksi viimeistä joukkueen jäsentä hyppäsivät 110 cm korkeudella ja molemmat ottivat kahdeksan virhettä. Oli se jotenkin niin paljon jännittävämpää seurata joukkuetovereiden menoa ja yrittää telepaattisesti pitää puomeja paikallaan. Myös toisesta ja kolmannesta sijasta järjestettyä uusintaa oli todella jännä katsoa. Tuttujenkin kanssa tuli taas juteltua. Kiva kiireetön kisareissu ja kerrankin positiivisen ja kannustavan oloinen ilmapiiri.

Video Tarmon radasta löytyy meidän fb-sivuilta: https://www.facebook.com/pages/OhanaConnemaras/315094765169194

356. Projekti: Noppa

Noppa on iso (mun mielestä valtava, omistajan mielestä pieni) FWB-tamma Pin Rock's Black Velvetistä. Se on ehtinyt jo 5-vuotiaaksi kasvattaja-omistajan pihatossa. Pari kesää sitä on yritetty saada tiineeksi ilman tuloksia, joten nyt tamma siirtyy pikkuhiljaa ratsujen maailmaan. Parit näyttelyt se on varsana käynyt ja muuten saanut aika lailla olla. Herkkää tammaa on järkytetty tuomalla se pois tutusta laumasta tänne vieraiden ihmisten ja hevosten keskelle kuukausi sitten. Olen todella otettu saamastani luottamuksenosoituksesta ja mahdollisuudesta päästä hiomaan tällaista raakaa timanttia. Vaikka sisäänratsastuksia on tässä muutaman vuoden aikana tehty noin 30, niin puoliverisiä on ollut vain yksi. Muutama jo sisäänratsastettu on ollut, mutta on se aina eri lähteä ihan nollasta liikkeelle. Näin laadukasta hevosta en ole vielä aikaisemmin päässyt työstämään.

Alkuun Noppa oli erittäin läheisriippuvainen Venlasta ja juokseminen tarhassa alkoi heti, kun Venlan otti pois. Sissi oli ihan huono kaveri. Kerran se jopa hyppäsi aidan yli perään, kun piti maastoon lähteä. Sen taluttaminen oli lähempänä leijan lennättämistä ja kaikki ympärillä pelotti. Taluttaja ei juuri ansainnut huomiota, vaan mörön hyökätessä oli ihan ok tulla syliin turvaan. Tallissa harjattavana olo oli verrattavaissa kidutukseen. Hevonen oli heti hiestä märkä ja lattiat (ja seinät) oli vuorattu hätäkakeilla. Kaikki oli vaan niin pelottavaa. Tosi kiltti hevonen se on, mutta hetki meni ennen kuin hän tajusi selviävänsä hengissä.

Aloitin työskentelyn niin, että suitsinkin sen tarhassa ja menin vain taluttelemaan sitä kentälle liinan päässä. Kenttä on näköyhteyden päässä tarhaan ja onhan siinä muitakin ympärillä, joten yksin ei tarvinnut olla. Ensin vain pyysin huomiota itselleni pysähdyksillä ja peruutuksilla. Yli ei saa tulla. Pari kertaa ihan näin. Kun kuulo alkoi vähän pelata ja keskittyminen vaihtua ympäristöstä liinan toiseen päähän, päästiin työstämään etuosan ja takaosan väistämistä. Lavalla ei jyrätä syliin ja takajalat voi väistää ristiin. Tosi nopeaan se alkoi oppia näitä ja päästiin pikkuhiljaa harjoittelemaan juoksutusta. Nyt on päässyt todella hyödyntämään Warvick McLeanin viime talven klinikan antia. Hyvin järjestelmällisesti olen pyrkinyt viemään asiat rauhassa loppuun asti. Paikallaan seisominen oli todella vaikeaa alkuun, samoin pään laskeminen.

Kun kentällä alkoi olla jonkinlainen kontrolli mukana lisättiin harjoituksiin tallissa olo. Ensin ihan hetki käytävällä harjauksessa. Kärsivällisesti palautin tamman aina takaisin siihen missä piti seistä jokaisen askeleen jälkeen. Alkuun se oli niin jännittynyt, että jokainen askel oli syöksähdys ja kaikki tallin ulkopuolella tapahtuva liikehdintä oli järkyttävää. Muutaman päivän harjoittelulla tamma ymmärsi mitä siltä halutaan ja se rauhoittui täysin. Nyt se seisoo käytävällä ihan rentona paikallaan pää alhaalla. Lapsetkin kysyi kerran, että onko se rauhoitettu. Enää ei haittaa, vaikka tallissa tai ulkona liikkuu muitakin. Se saattaa hetkeksi nostaa pään ja vähän jännittyä, mutta rentoutuu nopeasti ja jalat pysyy paikoillaan.

Satulointi ei ole aiheuttanut missään vaiheessa jännitystä. Jännittymistä ei tullut edes enasimmäistä kertaa juoksuttaessa jalustimet alhaalla. Ennemmin se on herkkä kaikelle ympäristössä tapahtuvalle, mutta kenttä alkaa jo olla sen mielestä turvallinen paikka. Arvelin, että itse ratsastus ei tule olemaan ongelma, kunhan se rentoutuu ylipäätään tekemiseen ja alkaa luottaa. Kyllä se tuntui mahtavalta, kun tamma kulki taluttaen pää alhaalla ympäri kenttää. Reippaasti ja rennosti. Kentällä harjoiteltiin myös jakkaran vieressä seisomista ja paikallaan pysymistä, kun ylhäältä rapsutellaan ja nojaillaan selkään.

Tällä viikolla ollaan päästy aloittamaan harjoitukset ratsastajan kanssa. Ensimmäisellä kerralla selässä käytiin tallissa käytävällä, jossa se on oppinut rentoutumaan ja seisomaan paikallaan. Itse olin maassa narun päässä ja Anni hoiti selässä roikkumisen. Koko ajan tamma pysyiihan rentona eikä ilmekään värähtänyt, kun jakkaralta hypättiin roikkumaan paljaaseen selkään. Samat roikkumiset ja hyppelyt tehtiin molemmilta puolilta. Hevosen ollessa tyyni koko ajan, Anni nousi selkään istumaan ja rapsutteli ja silitteli sieltä kaikkialle mihin ylettyi. Muutama askelkin siinä tuli edes takaisin ilman jännitystä. Käytän myös herkkuja näissä tilanteissa. Ratsastajan selässä oleminen on kivaa ja silloin saa nameja. Parin päivän päästä tehtiin samat harjoitukset kentällä satulan kanssa. Koska hevonen oli edelleen täysin rento, käveltiin muutama kierros ratsastajan kanssa taluttaen.

Eilen sitten nousin jo itse selkään ilman avustajaa. Hienosti sujui paikallaan seisominen selkäännousussa. Aloitettiin harjoittelemalla liikkeelle lähtöä. Maiskutus ja jalkojen pieni naputtelu kylkiin kunnes se liikahti eteen. Heti apu pois päältä ja paljon kehuja. Kolmannella toistolla se jo tajusi lähteä yhdestä avusta eteen. Pysähdys äänellä ja kevyellä ohjalla. Olen nyt muutamalle vähän herkemmälle hevoselle opettanut pysähdyksenä juuri äänellä ja heti palkinnut namilla, kun se on pysähtynyt. Heti hevosen jännittyessä sen saa pysähtymään ja kiinnittämään huomion takaisin ratsastajaan, pois sieltä pelottavasta, joka aiheutti jännitystä. Hienosti ollaan nyt päästy alkuun, kun hevonen on huomannut, ettei kaikkeen ympärillä tapahtuvaan tarvitse reagoida niin vahvasti. Ensi viikolla tulee pieni sulattelutauko oman kouluviikon takia, mutta se on vain hyväksi. Tästä tulee vielä kiva ratsu.

355. Jäykkä, jäykempi, minä...

Luulisi näillä kohtuullisilla ratsastusmäärillä olevan edes jonkinlaisessa kunnossa, mutta taas totuus paljastui. Kaksi päivää Pantsun valkussa ja olen lähes liikuntakyvytön. Miten voikaan mennä kroppa näin jumiin. Kuitenkin ratsastan lähes joka päivä kahdesta kuuteen hevosta ja usein ihan kunnollakin, niin että ratsulla ja kuskilla on ihan hikikin. Nyt itse valkut eivät edes tuntuneet niin raskailta, mutta kyllä tietää tehneensä jotain. Joskus ollaan kuitenkin menty koko puolitoista tuntia ilman jalustimia sileätyöskentelyä kuoleman rajoilla. Suurin syy jumitukseen taitaa olla kierrostolkulla laukkaaminen kevyessä istunnassa. Kunnon kevyttä istuntaa tulee käytettyä ihan laittoman vähän. Hypätessäkin suurin osa tulee mentyä esteistunnassa. Maastossa sitten kevyessä istunnassa, mutta eipä ole tullut juurikaan laukkailtua maastossa viime aikoina.

Ihan turhaan en itseäni kipeyttänyt, sillä hyvät oli treenit tälläkin kertaa. Eikä edes kaaduttu! Eka päivä tehtiin vähän jumppaa. Ensin oli kolme innaripystyä (n. 40 cm) + puomi ennen ja jälkeen ympyrällä. Sitä tultiin molemmista suunnista laukassa. Oikeassa kierroksessa meno oli helpompaa, vasemmassa Venla vähän valui ulos enkä osunut ekalla kierroksella viimeiselle puomille. Venla oli hyvin menossa ja oikeallekin taipui hyvin sisäjalan ympäri. Kyllä se paranee jatkuvasti ja vinouskin helpottaa. Vaihdot on kyllä edelleen tosi vaikeita ja teenkin niitä ehkä vähän turhan varovasti, kun Venla ottaa helposti herneen nenään ja alkaa pukittaa.

Seuraavana tehtävänä oli kolmoissarja, johon oli laitettu lisäpuomeja väleihin. Puomi-pysty-puomi-okseri-puomi-puomi-pysty. Ja hengissä selvittiin siitäkin. Vähän Venla kiemurteli alkuun, mutta kun ratsastin jalalla, se meni kyllä joka kerta. Jumpan jälkeen tultiin vielä vesitehtäviä. Ensin leveä vesimatto ja siitä neljä laukkaa pysty-pysty sarjalle (yksi laukka), jossa A-osan alla pikkuvesimatto ja molemmissa aaltolankut. Venla menee nämä kaikki ihanan rohkeasti. Leveä vesikin ihan suoraan ensi yrityksellä, vaikka se oli ihan täynnä vettä. Koko treenin aikana tuli yksi kielto, kun ykkösokserin jälkeen tultiin kaarevalla tiellä pystylle, jonka alla oli valkoinen laatikko. Sen okserin jälkeen Venla vähän puri kiinni kuolaimeen ja vaihteli laukkaa (etupää vaihteli). Se ei vaan rekisteröinyt estettä ajoissa ja vähän yllättyi. Seuraavaksi homma sujui hienosti. Eka päivä oli hyvä ja sujuva.

Toisena päivänä oli rataharjoitus. Alkuun taas verkassa paljon laukkaa kevyessä istunnassa, että laukka saataisiin kunnolla auki. Nyt Venla olikin heti paremmin juonessa mukana ja eteni paremmin. Tehtiin myös vaihtoja kääntelemällä radan poikki. Kaksi kertaa tuli puhdas vaihto kumpaankin suuntaan! Ehkä ne vaihdotkin alkaa löytyä. Nyt vaan joka kerta vähän kokeillaan ilman sen suurempaa stressiä ja paineistamista. Alkuverkassa tultiin iso vesimatto pari kertaa puolitettuna ihan ravissa. Sitten seuraavaksi se olikin kokonaisena ja pieni pysty päällä ja vielä eri suunnasta. Aurinko paistoi siihen enkä ratsastanut sitä tarpeeksi, joten otettiin kielto. Seuraavalla yrityksellä vähän kiemurrellen yli ja sitten lähti sujumaan paremmin. Muutama linja tultiin vielä ennen rataa. Tänään huonoja lähestymisiä oli enemmän enkä oikein nähnyt paikkoja. Hienosti Venla kuitenkin tsemppasi yli kaikista esteistä. Ne ei kuitenkaan ollut enää mitään pieniä meille. Huomasi, että molemmilla oli vähän paukut lopussa ja siihen päälle oma epävarmuus esteiden korkeudesta. Ei hyvä, mutta hengissä selvittiin. Hyviäkin paikkoja ja sujuvia etäisyyksiäkin tuli monta, mutta varsinkin alkuradasta kaikki hypyt tuli pohjaan ja Venla kiipesi esteiden yli lähes vauhditta. Ihme, että puomit kuitenkin pysyivät suurimmaksi osaksi ylhäällä. Vain viimeinen linja meni tosi huonosti. Siinä oli tiukasta kaarteesta okseri, kuusi laukkaa, pysty, kolme laukkaa ja okseri. Eka väli oli hyvä, mutta toiseen väliin ei vaan mahduttu ja okserin molemmat yläpuomit vain sinkoilivat. Tultiin vielä pysty ja okseri uusiksi, nyt sujuvasti ja varmasti.

Palaute oli pääosin positiivista. Teknisesti homma on hyvin hallussa, kun saan paikan osumaan eikä näillä korkeuksilla ole mitään ongelmaa, mutta omaa silmää pitää treenata. Rutiinia paljon. Oma hyppytauko ja isompilaukkainen ratsu hankaloittaa hommaa, mutta hyviäkin hetkiä on. Venla on ihanan suoraviivainen ja rehellinen menijä. Piiakin oli ihan sitä mieltä, että kenttäratsu siitä tulee. Tälle kaudelle ei vielä kiirehditä, mutta ensi kaudella sitten. Odotan jo nyt innolla. Nyt Venlalle tarvitaan lisää fysiikka (ja mullekin). Koitetaan lisätä treeniin kerran viikossa laukkavetoja. Piia suositteli noin 800 m pätkää kunnon laukkaa. Yksi hyppypäivä, yksi puomipäivä sekä palautuspäivä laukkatreenin jälkeen. Siihen ei jää siis kuin yksi päivä muuta työskentelyä ja siihenkin kannattaa ottaa maastoilua erilaisilla pohjilla. Joka päivä olisi hyvä kävelyttää. Onneksi Venla kävelee paljon tarhassa, mutta koitetaan lisätä maastokävelyitä. Myös irtojuoksutus on hyvää treeniä nuorelle. Esim. 2 min laukkaa putkeen ja sitten taas huili. Itselle kuntosalitreeni tekisi hyvää. Keskivartalo ja reidet varsinkin kaipaisi vahvistusta. Ongelmana on jatkuva ajan ja rahan puute. Ilman jonkun PT:n valvovaa silmää ei tule tehtyä kunnolla mitään enkä varmaan edes osaisi tehdä liikkeitä oikein. Kouluviikoille voisi koittaa ottaa lenkkeilyn ilatohjelmaksi (jos löydän lenkkarit vielä jostain...) Olisi se kiva olla kunnossa ensi kaudelle. Ja muutenkin päästä treenaamaan vähän tavoitteellisemmin omaakin ratsastusta eikä aina vaan hevosta.