Pitkästä aikaa Airan aikataulut osuivat yksiin omieni kanssa ja pääsin taas mukaan treenaamaan istunnan hienosäätöä. Vähän meniasi kyllä kiire tulla, kun aamusta ohjelmassa oli ensin pari ratsutettavaa ponia. Tukka putkella kotiin ja äkkiä vielä lasten kanssa päiväheinät ponskeille. Venla pääsi nyt mukaan. Kerran Aira on sen nähnyt ja silloin ei kovin hyvin sujunut. Nyt oli kiva päästä näyttämään ihan eri hevonen. Koitettiin keskittyä meidän isoimpana ongelmana olevaan kontaktiin ja apujen välissä olemiseen. Aloitettiin käynnissä ympyrällä väistättämällä takaosaa ulos pienillä askelilla. Hevosen rentoutuessa ratsastettiin käyntiä eteen voltille tuntumaa hukkaamatta. Alkuun Venla koitti tehdä kaikkea muuta, mutta rentoutuessaan teki todella hyviä pätkiä. Jatkettiin samalla tehtävällä ravissa. Siinä sai todella muistaa, ettei jää puristamaan yhtään reidellä ja kiertää ylävartaloa ulkokyljen kautta. Ravissa löytyi ihan huikeita askelia, joissa oli joustoa ja hevonen polki alle hienosti. Sellaisia en ole aiemmin kyllä saanut ratsastettua tammasta ulos. Nopeaan se myös tajusi, että niillä hienoilla askelilla tuli kehuja ja sai ravata taas enemmän eteen. Laukkaa tehtiin ihan ympyrällä. Ensin ratsastin vähän eteen kevyessä istunnassa ja takapään alkaessa toimia päästiin vähän työstämään laukkaa ja suoruutta. Oikea kierros on varsinkin hankala, kun mun oma ylävartalo ei vaan kierry oikealle. Helposti kallistun sisään, jolloin paino valuu ulos. Silloin myös hevosen lavat valuu ulos. Venla on sen verran herkkä ja kun se on täysin omin käsin tehty, se peilaa hyvin vahvasti tietysti myös mun omia virheitä. Nyt sain kuitenkin vielä ohjeita vasemman kyljen löytämiseen. Joku jumi selässä on, koska vasemman kautta oikealle kiertäessä lavan alta lihakset kiristää todella paljon. Ylävartalo ei vain kierry. Sitä pitäisi nyt treenata ja jumpata esimerkiksi jumppapallolla istuen.
Estealuemestaruudet
Sunnuntaina Tarmo ja Anni osallistuivat Lounais-Suomen estealuemestaruuksiin. Koska ponimestaruudesta voi kisata vain yhdellä ratsulla, Tarmo osallistui nuorten hevosten aluemestaruuteen. Se ratsastettiin 105/110 cm korkeudella arvostelulla 367.1. Tarmo oli taas verkassa terävänä, mutta vähän kiinni vasemmassa ohjassa. Radalla se eteni hyvin, mutta kuten nyt on ollut tapana, niin pitihän se yksi puomi ottaa mukaan. Sarjalle ei ihan löytynyt askelta, vaan se lähti kovin kaukaa eikä vain venynyt yli asti. Hienosti se meni taas hevosten juokossa ainoana ponina. Tarmo oli sijalla kolme (lähtijöitä neljä). Vaikka pudotus ärsytti, kummasti mitali ja ruusuke lievitti ärsytystä. Poni oli hieno ja kiltisti.
Ahdistusta aiheutti yhdelle ratsutettavista vieraampi ratsastaja ja jännä tilanne. Tai ratsastaja oli kerran aiemmin mennyt tällä hevosella ongelmitta meillä, mutta nyt kotonaan se oli kauhuissaan. Kotikentällä edellinen vieraan ratsastajan ratsastusyritys päätyi kahden askeleen jälkeen rodeoon ja tippumiseen. Nyt hevonen poistui jo paikalta jakkaralle noustessa. Pääsin avuksi samantien ja taskut täynnä leipää treenattiin jakkaran vieressä seisomista. Alkuun tamma pyöri siinä ympärillä ja pysähtyessä sai leivänpalan. Todella nopeaan se rentoutui ja antoi rapsuttaa ja silittää joka paikasta. Selkään sai nojailla ja tamma pysyi tyytyväisenä. Sitten vaan sama homma tämän vieraamman ratsastajan kanssa. Alkuun seisoin tamman vierellä rapsutellen sitä ja se oli ihan rauhassa. Joku kosketus sai sen kertaalleen sinkoamaan, mutta ehdin napata kiinni, ennen kuin se ehti poistua paikalta. Uusi yritys ja tilanne rauhoittui nopeasti. Alkuun se ei uskaltanut ottaa edes leipää vieraammalta kuskilta. Lopulta hevonen rentoutui täysin ja söi herkutkin. Vieraampi kuski nousi selkään ja ympyrän verran kävelin vielä vierellä. Hevonen oli kuitenkin nollannut tilanteen ja oli aivan kuten yleensäkin. Se käveli ja ravasikin ihan kuin mitään lähtöjä ei olisikaan tullut. Tuli niin hyvä mieli, kun saatiin tilanne purettua ja tamma kulki luottavaisesti vieraammankin ratsastajan kanssa. Toisia pitää vaan ymmärtää vähän enemmän ja palata tarvittaessa alkuun. Jännityksellä odotan mikä mahtaa olla reaktio, kun tamma lähtee mun mukaan seuraavalle Ypäjän lähijaksolle. Toisaalta olen luottavaisin mielin, koska yhteistyötä on takana pidemmältä aikaa ja tammaa on suht helppo lukea. Ja Venla lähtee tietysti henkiseksi tueksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti