24. Mihin se aika oikein häviää...

Tämä päivä on mennyt täysin hyväntekeväisyyteen. Mitään järkevää en saanut aikaiseksi, vaikka lapset lähti Fammulaan, isäntä oli töissä ja Saija siivosi puolet karsinoista (Iso kiitos siitä!). Päivän suunnitelmaa sotki Pepin kipeäksi tulo ja sitten hänkin halusi tietysti pienten kanssa Fammulaan. Vein hänet Saloon ja samalla kävin kaupassa. Tarkoituksena oli hakea myös Agrista yhdet jalustimet lisää, jotta saadaan kaikki satulat käyttöön. Meillä ei olekaan ollut näin montaa ponia yhtäaikaa ratsastuskäytössä ennen. Onneksi ponit on kaikki niin saman mallisia, että kaikilla ei ole pakko olla omaa penkkiä. Tarmo tarvitsee seuraavaksi oman, mutta nyt tekee sen verran vähän vielä hommia, että voi lainata hyvin Rosen barnsbyä. Mutta takaisin jalustimiin :) Halusin parin mustia composite-jalustimia, mutta niitä ei ollut tietenkään, kuin 10 cm leveinä. Huomiseksi pitäisi tulla leveämmät Kemiöstä, jos sitten mahtuisi talvellakin kengät niihin.

Olin sopinut illaksi tunnin tähän kotiin. Tai alunperin tulijoita oli niin paljon,että olisi tullut kaksi ryhmää. Pitkin päivää tuli kuitenkin peruutuksia, niin että lopulta tulijoita oli enää kolme. Ennen tuntia menin hetken Sissillä. Sovitin sille kankia ja ne oli ihan ok. Täytyy kuitenkin varmaan näyttää ne vielä huomenna Krisselle, että ovat varmasti oikein mitoitettu. Viimeisestä kankien sovituksesta on melkein kymmenen vuotta aikaa...Olis kiva saada poni tottumaan kankiin, jos vaikka jossain välissä päästäis starttaamaan helppoa A:ta. Tosin poni oli edelleen extra-jännittynyt, joten siihen taitaa mennnä tovi jos toinen. Se varmaan yhdistää jotenkin meidän kentän nyt lenteleviin tilsoihin ja odottaa koko ajan  seuraavaa. Huomenna täytyy verkata ennen valkkua kunnolla, jos sais edes vähän otetta siihen. Pakko vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja keskittyä täysillä sen työstämiseen. Sissiä ei puolilla valoin ratsasteta...yhtään ei saa hermo mennä eikä herpaantua. Aikaa pitää olla riittävästi, jotta sen saa oikeasti läpi.

Tunnista vielä sen verran, että Minni toimi taas ihan siivosti Annin kanssa. Se näyttää tosi hyvältä, kun likkuu pyöreänä ja rentona. Miksei se voi olla sitä joka kerta, tai edes hetken joka kerta? Olisi niin paljon helpompaa, jos se osaisi puhua...

Minni ja Essi syksyllä 2012

Todistettavasti se on joskus suostunut myös hyppäämään