25. Koulutreeniä

Sissi tarvii maneesin! Tänään Krissen kouluvalkussa se ei ollut ihan niin jännittynyt kuin viime viikolla, kun tilsoja ei tullut, mutta laukassa vähän jalat lipsu ja se meni nelitahtiseksi. Muutenkin poni oli vähän pohkeen takana koko ajan ja sitten painui myös liikaa kuolaimen alle. Se on nyt muutenkin viime aikoina painunut liian syvälle. Täytyy koittaa keskittyä siihen enemmän, että liikkuu kunnolla pohkeen edessä ja kantaisi itsensä. Tehtiin vastataivutuksia ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ne on kyllä onnistuneet ennen, mutta tänään ei meinannut tulla mitään. Varsinkaan vasemmalle ei olisi halunnut taipua. Meni koko homma vetokilpailuksi ja poni painui entistä syvemmälle. Ravissa ei pysynyt arvilla vaan liike meni ihan epämääräiseksi ja poni jännittyi pohkeen taakse. Tiedänpähän mitä treenataan seuraava viikko. Kanget meillä oli tänäänkin päässä, jotta sain varmistettua Krisseltä säädöt. Laakista olin osannut ne oikein sovittaa ja kasata, vaikka viime kerrasta aikaa olikin kulunut. Ihan tyytyväisenä poni niillä toimi, ei vastustellut ja suukin oli ihan levollinen. Ongelmia oli kyllä liian syvän muodon kanssa. Lisää voimaa ja treeniä. Ei siis meidän päivä tänäänkään...

Tänään tuli alvipalautukset tilille, joten varasin Minnille klinikka-ajan Hippomediin. Nyt tähystetään maha, otetaan hiekkakuvat ja poistetaan sudenhampaat. Jos niistäkään ei mitään löydy, niin kuvataan vielä selkäkin. Päivällä viestittelin myös Minnin selkäongelmaisen sukulaisponin omistajan kanssa. Omaa päätä selkityttää kummasti tällainen vertaistuki. Voi verrata oireita ja ongelmia, joten on helpompi aloittaa tutkiminen. Koko ajan kallistun enemmän vatsahaavan puolelle. Kunhan nyt edes jotain löytyisi ja mielellään sellaista, että se olisi hoidettavissakin. Krissen valkussakin poni liikkui tänään ihan kivannäköisesti. Ponin ja mun onni, että Anni on löytynyt sille vuokraajaksi. Yhteistyö ja luottamus alkaa pelata koko ajan paremmin. Ponikin on selvästi tyytyväisempi, kun sen ei tarvitse koko ajan olla skarppina ja varoiksi vähän yrmiä. Toivon todella, että poni saadaan nopeasti kuntoon ja ratsukko pääsee etenemään.

Aamusta olin niin reipas, että sain aloitettua Connemaruutisten juttujen kirjoittamista. Yksi valmiina, kolme tekemättä...Se on ihme, kun mitään ei saa aikaan ennen kuin dead line on mennyt...

Yritän katsella näitä vuoden takaisia kuvia Sissistä, jotta ei olisi niin paha mieli...näistä ollaan kuitenkin edetty aika paljon.