Ihan ensin kuitenkin muita asioita. Hyvä, etten tuolilta pudonnut, kun avasin bloggerin. Sivun katselut tänään 190 kpl! Edellinen "ennätys" taisi olla 67. Lukijoitakin on jo kokonaiset kahdeksan. Olen huomannut, että blogin aloituksen jälkeen olen pitänyt itseäni paremmin niskasta kiinni ja liikuttanut poneja paljon aktiivisemmin kuin syksyllä. Tosin valon lisääntyminen ja auringon pilkahduksetkin tekevät oman osansa tähän aktivoitumiseen. Syksy on jotenkin niin masentavaa aikaa. Joulukuu on pahin. Viime vuonna päätin, että joulukuu on mun "loma"kuukausi, johon en ota ulkopuolisia ratsastettavia ja taas tänä vuonna muistin miksi olin niin päättänyt. No onneksi talliin ei olisi mahtunutkaan Glown lisäksi muita. Omat saivat sitten enemmän ja vähemmän lomailla joulukuun.
Mutta sitten tähän päivään. Tänään meillä aloitti Paimiosta Liviasta eläintenhoitajaopiskejija työharjoittelun. Päivä sujui varsin rattoisasti ja tallikin oli paljon nopeammin valmis, kun kimpassa teki. Pihaton ulkoaluettakin saatiin siivottua semmoset neljä kärryllistä ja tällä auringon paisteella sulaa "kamaa" tulee vauhdilla lisää. Vielä kun rutiinia tulee ja harjoittelija oppii tuntemaan hevoset ja tavat, niin jos vaikka ehtisi askarrella noiden poniinien kanssa enemmän.
Ja sitten tämä huoli-kohta. Minni-poni ja hyppääminen. Oltiin siis tänään Annan estevalkussa Ratulla. Anna on nähnyt ponin monta kertaa ja tuntee tapauksen taustat, joten luottavaisin mielin lähdettiin taas kokeilemaan. GastroGard-kuuri loppui eilen ja poni on ollut oikein reipas ja kiltti. Sileä verkka ja maapuomit meni oikein sujuvasti. Kaveleteilla pari kertaa siirtyi raviin, mutta ei kuitenkaan ollut edes kieltämässä.
Puomiverkan jälkeen "esteet" kasattiin (ja siis ne oli niin pieniä, että siksi lainausmerkit). Tultiin vihreä pysty, jonka jälkeen voltti vasemmalle kiertäen este, josta punaiselle pystylle keskellä. Taas voltti (oikealle) ja punaiselle pystylle toisessa reunassa. Sieltä päädyn kautta keltaiselle pystylle, voltti oikealle. Ruskea okseri, voltti vasemmalle ja sininen okseri. Tämä tehtävä meni suht hyvin ja sujuvasti, kun korkeudet hipoivat 40 cm:ssä. Sitten esteitä nostettiin n. 10 cm ja piti tulla samat S-kiemurat ilman voltteja. Vaan ponipa päätti, että eipä tullakaan. Se ei hypännyt edes ekan esteen yli. Vedettiin kierros täysiä ympäri maneesia ja uusi yritys, mutta ei. Se etenee kyllä ihan kunnolla, mutta ei hyppää. Ei muuta kuin yläpuomit pois ja ekasta vielä toinen pää maahan. Ja edelleen poni kieltää. Sitten Anna jo talutti sen ekan esteen yli, siitä lähti hyvin eteen ja tehtiin molemmat punaiset pystyt perään. Niihin ei enää kieltänyt, joten hirmuisesti kehuja ja huilitauko. Muiden jälkeen tultiin koko S-kiemura tehtävä. Nyt kaikki "esteet" oli sentään kannattimilla, mutta pienemmiksi niitä ei oikeen olisi enää esteinä saanut. Taas aloitettiin kiihdytyskierroksella ja sitten tehtävään. Nyt poni meni kaikki kyselemättä ja vedettiin vielä toinen rundi perään. Hyvin poni meni, vaikka tasapainosta ja tahdista ei tietoakaan, ohjatkin välillä roikkui miten sattuu ja välillä kuskikin heilui sinne tänne. Vauhti säilyi ja muutamaan hyppyyn imi itsekin korvat hörössä. Itsellä meinas kyllä kunto loppua. Sen verran rankkaa on toi ponin lennättäminen. Näin paljon en oo joutunut tekemmään hypätessä hommia sitten Snuttenin myynnin. Tähän lopetettiin kun kaikille jäi hyvä mieli.Annan kanssa pohdiskeltiin sitten miten tästä eteenpäin. Poni liikkuu meidän mielestä ihan puhtaasti ja sileällä oikein reippaastikin ja mielellään eli ontuminen on nyt suljettu pois laskuista ja mahahaava hoidettu. Täytyy nyt vaan koittaa ottaa hyppytreenit kotikentällekin mukaan ohjelmaan ja tehdä siitä ponille rutiinia. Vaikka joka päivä "hypättäisiin" pari kertaa maahankaivettu pikkueste. Kunhan poni etenee ja oppii luotamaan tilanteeseen. Pientä, helppoa ja usein. Jos se on vaan niin pelästynyt joulukuun huonoa hyppykertaa, että odottaa koko ajan sen olevan liian vaikeaa eikä edes halua yrittää. Tiedä sitten näistä. Välillä tekisi mieli pistää koko poni koukkuun tai ainakin myydä, mutta toisaalta en missään nimessä haluaisi luovuttaa. Miksi ne ei vaan voi sanoa mistä homma on kiinni. Tai kai ne sanookin, mut mä en vaan ymmärrä. Tämä tilanne vaivaa todella ja mä tuun ehkä hulluksi kohta sen ponin kanssa. Olisi edes sellainen, että voisin hyvillä mielin jättää siitokseen. Mutta nyt mennään näillä harjoituksilla muutama viikko ja katsotaan tapahtuuko mitään.
 |
| meidän kamera ei oikein pärjää näissä maneesioloissa, mutta hyvällä mielikuvituksella näistä voi nähdä, että jostain päästiin ylikin ;) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti