22. Kilpailuharjoituksissa

Tänään käytiin Sissin ja Rosen kanssa koulurataharjoituksissa Paimiossa Korpimäen Ratsutilalla. Oli Niin mukavaa taas käydä tutuissa maisemissa ja vaihtaa kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa. Taas sitä tajusi kuinka paljon on kaivannutkaan koko sitä porukkaa, joka oli kuin toinen perhe yli kymmen vuotta. On vaan outoa nähdä ne samat pikkuratsastajat, joille on itse vetänyt leirejä ja tunteja kisaamassa jo helpossa A:ssa. Tai kun näet suokin, jolla olet mennyt sen ensimmäisissä seurakisoissa helppoa C:tä ja saanut sen juuri ja juuri laukkaamaan, yhden näiden "pienten ratsastajien" alla siellä helpossa A:ssa. Tunnelma oli kuin olisi kotiin palannut <3

Sissi odottelee, kun Rose on radalla

 Tammat oli molemmat varsin rentoja, kun saivat verkata ja mennä radan niin, että olivat samaan aikaan maneesissa. Rose meni ensin ratansa (He C:1). Poni oli oikein rento ja melko tasainenkin. Siltäkin alkaa jo löytyä vähän keskiravia ja muutenkin ravia pääsi ratsastamaan ilman, että poni meni kiireiseksi.Jälkimmäisessä laukkalävistäjässä se vaihtoi etupäällä, mutta muuten rikkeitä ei tullut. Peruutuksessakin askeleita tuli jopa viisi! Ja siis sehän ei ole peruuttanut kuin kaksi askelta juuri ja juuri aiemmin. Tuloksena olikin ponin toiseksi parhaat prosentit 61,5 %. Niin ja Outihan Rosella oli tälläkin kertaa kuskina.

Sissin kanssa menin He B:0, kun sitä ollaan tahkottu urakalla syksyllä. Tavoitteena oli saada paremmat prosentit kuin viimeksi samalta radalta samalla tuomarilla (tosin silloin poni livisti radalta laukannostossa). Poni ei ollut uhan rennoimmillaan, mutta alla oleviin harjoituksiin verrattuna noin valovuoden parempi. Ihan penkin alle meni pysähdys ja peruutus. Poni ei seissyt vaan poikitti ja pakitti keskelle kenttää. Peruutus oli siitä ok, kun lopulta pysähtyi. Myös ensimmäinen laukannosto oli varsinainen ajolähtö, mutta muuten rata oli aika ehjä. Tulos oli 63%, joten 3% enemmän kuin edellisellä kerralla.

Kotona odotti vielä maastolenkki Annin ja Minnin kanssa. Itse menin Lissulla ilman satulaa. Peppikin lähti lopulta mukaan Lillin kanssa. Vanha mamma ei millään meinannut tajuta, että kävellään. Jouduin ihan tosissani tekemään välillä töitä, jotta poni pysyi käsissä ja käynnissä. Tarkoituksena oli kiertää yksi tietty polku, jossa polun ylittää n. 1,5m leveä puro. Vettä siinä on yleensä n. 5 cm ja viimeksi kun menin siitä, niin sekin oli ihan jäässä. Nyt siitä oli menty jollain metsäkoneella yli ja pohja oli varsin epäilyttävä. Ei vettä, mutta risuja yms. Pohja siis vähän jousti alla. Lissu ja Lilli meni yli kävelleen ja epäröimättä, mutta Minniä ei saatu yli. Varmaan tunti taisteltiin siinä, koitettiin houkutella, peruuttaa, peittää silmät, vetää ja työntää. Ei auttanut raippa eikä jalkojen siirtely. Lopulta oli pakko luovuttaa ja kiertää toista kautta, kun oli jo ihan pimeääkin. Mä alan olla niin kypsä siihen poniin ja sen ongelmiin...Jos puhelin olisi ollut mukana, olisin soittanut sille lahtiauton siihen paikkaan! Tuleekohan siitä ikinä mitään...Loput ponit jäi liikuttamatta, kun kello oli jo niin paljon eikä siinä mielentilassa kannattanut tarttua minkään ponin naruun...Huomenna sitten paremmalla onnella.