Niin paljon tekemistä -- niin vähän aikaa

Kyllä nää isännän työpäivät on niin syvältä... Aina sitä suunnittelee, et tänään ei oo mitään muuta ohjelmaa, niin saan hoidettua ton homman ja ton ja ainakin ton niin ja sit olis vielä toikin. Ja sitten ketuttaa, kun ei ehdi tehdä edes puolia. Vaikka noi muksut touhuaa hyvin pitkälti itsekseen, eivät vaadi viihdyttämistä tai sen suurempaa vahtimistakaan, niin kummasti sitä aikaa "häviää" joka väliin. Milloin toinen kiusaa, milloin on nälkä tai on kaaduttu suksilla (niin ja ensin on kiinnitetty ne sukset). Se on uskomatonta, miten sitä ei vielä lähes seitsemän vuoden jälkeenkään osaa antaa periksi ja vaan antaa asioiden edetä omalla painollaan ilman sen suurempia tavoitteita. Edes tällaisina päivinä, kun hoidettavana on 18 hevosta, niiden talli, kolme alle kouluikäistä lasta ja kaksi koiraa (kissoja ei lasketa, koska niiden ruokkiminen sujuu niin helpolla)...

Tänään päätin kaikkien muiden suunnitelmien lisäksi hoitaa viimein vuoden 2012 loput kuitit ja ajopäiväkirjan valmiiksi kirjanpitäjälle. Viime kerta kaatui siihen, kun ensin en saanut tiliotetta avattua päivitysten puuttuessa koneelta ja kun se oli hoidettu, niin tulostimesta loppui muste. No nyt oli musteet ja koneen ohjelmat päivitetty, joten homma tuli hoidettua. Kuitteja ei ollut onneksi kuin joulukuulta ja nekin pääosin järjestyksessä mun uudessa kuitti-kotelossa.

Suurinta päänvaivaa aiheutti ajopäiväkirja. Se on hienoa, kun on pitänyt sitä niin tunnollisesti, että saa kaivaa viime vuoden kalenterin ja kirjanpidon esiin ja alkaa muistella tammikuun alusta alkaen, että missä sitä onkaan käyty ja miksi. Samalla reittihaku auki koneella ja syötät osoitteita, jotta saat kilometrit laskettua. Aamu kymmenestä sinne puoli kolmeen sitten väsäsin näitä...(välissä piti kyllä yksi eskarilainen hakea pysäkiltä kotiin ja nakata kahdelle hevoselle päiväheinät). Että mä vihaan tätä hommaa! Ehkä yritän ryhdistäytyä ja yrittää kirjata ajoja ylös vähän tiuhempaan tahtiin. Nyt on ainakin printattu tyhjiä ajopäiväkirjan sivuja valmiiksi tohon kalenterin väliin. Koska homma venyi näin pitkälle, saa kuittien vienti odottaa huomiseen. Samalla reissulla saan sitten nakattua RekkuRescuelle meneviä pyyhkeitä ja vilttejä eteenpäin.

Sitten normi tallihommat, kun lapset oli ruokittu ja nuorin laitettu päikkäreille. Yhden poni ehdin sentään liikuttaa. Minnin kanssa kokeiltin miltä tuntui kuolaimilla meno hammaslääkärin jälkeen. Ei hyvältä... Olemattomalla tuntumalla menee ihan ok, mutta heti kun pitäisi jarruttaa vähän enemmän tai pyytää lyhyempään muotoon, niin kiskoo ja nyppii ohjia. Reipas poni oli kyllä, mutta toi nyppiminen vaivaa. Ajattelin nyt hakea huomenna Agrista sille suoran happy mouth-kuolaimen ja kokeilla vielä sillä. Yksi suora kumikuolain meillä olisi, mutta se on niin paksu, että ei se varmaan edes mahdu Minnille kunnolla suuhun. Sillä kun ei ole mikään iso suu. Nyt sillä on siis käytetty kolmipalaa. Jos sekään ei auta, niin mennään hackamorella, kunnes sudenhampaat on esillä sen verran, että niihin päästään käsiksi. Tovottavasti kisakauden alku ei hirevästi veny, mutta jos poni ei ole tyytyväinen ja toimi suustaan, niin eihän sillä vaan voi mennä. Menee lihaksetkin vaan uudestaan jumiin ja lakkaa taas liikkumasta...Huoleton on hevoseton...

Kovasti siis olin ajatellut juoksuttaa Tarmon ja Glown sivuohjilla, jotta vähän näkisi miten hammashoito on vaikuttanut. Rosekin piti juoksuttaa, kun sen olisi korkea aika oppia myös olemaan tasaisempi edestä. Selästä kättä ei vaan saa niin vakaaksi, etteikö se saisi nyppäsemällä lisää ohjaa. Sillä kun ei ole hampaistakaan mitään löydetty. No toivottavasti huomenna ehtisi edes osan hoitaa. Aamulla vaan heti ylös eikä torkuteta 50 minuuttia ;)