Myyntipohdintaa

Tämä päivä on mennyt vähän puolilla valoin kun viiem yönä ei juurikaan saanut nukkua. Koko ajan joku keskeyttämässä...Armottoman väsymyksen lisäksi Lenni oli taas järjestänyt aamuksi lisäpuuhaa karkaamalla taas eilen tarhasta. Aitojen korjausta siis aamutallin lomassa. Tarhattuani poniinit, pistin kyllä sähköt päälle, jos vaikka hetken taas muistaisivat, että aidoissa ei tarttis roikkua.

Illalla pidin pari tuntia kotosalla. Kivasti hepat taas kulki. Varsinkin Minni oli taas varsin positiivinen tänään. Laukkaakin Anni pääsi vähän työstämään ilman, että heti tiputti raville. Päivän teemana oli käynnin ja ravin lyhentäminen ja pidentäminen. Tuntien jälkeen ratsastin vielä Sissin läpi ilman satulaa. Vasemmalle oli vähän kankeampi eikä meinannut rentoutua millään. Keli ei ollut myöskään parhaasta päästä, kun tilsaa tuli urakalla. Sissillä on onneksi tilsakumit, mutta ongelmia aiheuttikin tisojen irtoaminen. Poni kun pelästyi joka kerta tilsan lentäessä kaviosta, varsinkin jos se osui häneen...Sissin korkea liike ei auttanut asiaa yhtään. Laukassa tehtiin paljon tempon vaihteluita ja isommassakin laukassa treenattiin ryhdissä pysymistä ja taipumista. Kivasti poni oli avuilla ja laukka oli työstettävissä. Lopuksi ravikin oli oikein rentoa ja vasemmallekin taipui jo ihan erilailla.

Viime päivinä olen pohtinut kovasti ponien myymistä, kun kyselyjä on yllättäen ollut todella pitkän hiljaiselon jälkeen. Jostainhan niitä poneja on vähennettävä, jos haluaa tehdä lisää varsoja. Ihan pieninä, kun noi varsulit menee tosi huonosti tällä hetkellä kaupaksi. Helpointahan se olisi kasvattajan kannalta, jos varsat saisi heti vieroituksen jälkeen uusiin koteihin. Kaksi kasvattiani olenkin näin myynyt, Beckshamin ja Chantalin. Itselle mieluisin tapa olisi kuitenkin myydä vasta noin neljävuotiaana tai vieläkin vanhempana. Haluaisin katsoa joka varsan kohdalla mihin sen rahkeet riittävät, niin näyttelykehissä kuin kilpailuissakin. Tätä helpottaa huomattavasti mahdollisuus kouluttaa varsat kotona ilman ammattiratsuttajien kustannuksia. Kuitenkin omakin aika on rajallista, joten aikaisempi varsojen myynti on välillä tarpeen. Reetuun ja Kakeen en ole vielä kehittänyt sellaista suhdetta, että niiden myynti olisi vaikeaa (siis mulle henkisesti). Jotenkin Kaijaankaan ei ole sellaista läheistä suhdetta tullut, tosin siihenkin vaikuttaa sen poissaolo paljon. Se ei ole myöskään luonteeltaan ihan sitä mun omaa tyyppiä. Lennistä taas pidän enemmän joka päivä (karkailusta huolimatta). Se alkaa näyttää mukavalta ja luusto on meidän kasvateista kyllä järeimmästä päästä. Sen kohdalla mielelläni katsoisin pidempään mitä siitä tulee. Kuitenkin sitä on kyselty meidän varsoista eniten ja luovuttavahan siitä on mikäli joku sen haluaa. Täytyy vaan ajatella, että kyllä niitä varsoja tulee ja siellä on taas joukossa joku, josta tulee tärkeä ja hieno.

Näitä myydessä täytyy koittaa vaan pitää mielessä oma tavoite, mitä varten näitä kasvattaa ja mitä connemaralta hakee. Siksi olen pikkuhiljaa harkinnut myös tulevaisuudessa Minnin ja ehkä myös Tarmon myymistä. En ehdi harrastaa kaikilla ja Sissi on ratsastuksellisesti mieluisin. Välillä sitä myös kuuluu myyntiin tulevista tai myynnissä olevista poneista, jotka haluaisi saada omaan talliin. Joku ihme siinä on, että nämä vetävät puoleensa magneetin lailla.  Vaikka tavoitteena on kuinka vähäntää poneja, niin se ei tunnu onnistuvan. Mutta hieno ja monipuolinen tammahan on aina kasvattajalle tarpeellinen ;)

meiltä myyty tamma Woolpacks Sweetie Pie (kuva: Kaisa Kukkanen)