torstai 24. tammikuuta 2013

Voihan väsymys!

Taas on akut aika vähissä tämän viikon viipeltämisen jäljiltä. Konekin on menny kiinni melko inhimilliseen aikaan, kun silmät ei vaan pysy auki. Koko ajan mieltä painaa ne sata hommaa, jotka on tekemättä. Taitaa taas olla listan paikka. Kirjaan siis ylös hoidettavat hommat niin ne tulee vähän paremmin hoidettua. Kotona asiat on melko hyvin, mutta nyt alkaa noi Helsingin hevosmessut ja Connemarayhdistyksen vuosikokous pikkuhiljaa ahdistaa työmäärällään...Nyt kun tarttuis toimeen, ni ei olis kaikki tehtävänä viimeisenä iltana...

Tiistaina en ehtinyt hoitaa saatika ratsastaa poneja lainkaan. Vain pakolliset tallikuviot ja pari tuntia ratsastustunteja. Onneksi Minni ja Rose oli mukana tunneilla, niin ne sentään liikkuivat. Minni mekin oikein hienosti ja rentona. Laukkakin pyöri hyvin, kun usein on tahmea ja menee nelitahtiseksi. Se oli siis varsin hyvä poni. Samaa ei voi sanoa Rosesta...Nyt ei yrittänyt hipsiä mihinkään, mutta ohjien nyppiminen meni jo ihan rasittavuuksiin asti. Tämä ei ollut enää edes voimattomuudesta tms. johtuvaa, vaan poni huomasi tilaisuutensa tulleen eikä jättänyt sitä käyttämättä.

Keskiviikkona kengittäjä kävi aamusta. Sissi sai kengät kunnolla kiinni, vaikka itse lyömäni ei kyllä ollut edes pudonnut ;). Myös Tarmo siirtyi isojen poikien kastiin saadessaan hokkikengät tilsakumeilla alleen. Poika ei ollut ihan innoissaan naulojen lyömisestä, mutta ilman rauhoitusta homma sujui välillä huulipuristinta käyttäen. Toivottavasti ei heti telo itseään/polje kenkiä jalasta. Liikutuksista oli vuorossa Glown juoksutus sivuohjilla ja Lennin ohjasajo. Glow oli varsin pörheä, mutta kun suurin virta oli purettu, alkoi toimia ja liikua pyöreänä. Treenattiin laukannostoja, jotta ne onnistuisi vähän helpommin sitten selästäkin. Lenni puolestaan oli jo lähes pieni enkeli. Ei yhtään keulimista ja kumpaakin suuntaan mentiin kierros uraa pitkin ongelmitta. Kääntyminenkin alkaa olla vähän helpompaa. Kohta siis siirrtytään teille liikkumaan, jotta maastot on tutut, kun kärryt laitetaan keväällä perään.

Illan päätteeksi meillä oli Krissen kouluvalkku Sissin kanssa. Tehtiin avoja ravissa ja laukassa sekä siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin raviin avon aikana. Ravissa Sissi oli varsin hyvä, vasemmassa kierroksessa vähän jännittyi ja yritti juosta alta. Laukassa vauhti tuppas kiihtymään, mutta itse avot sen kanssa sujuu helposti. Kyllä se vaan on niin hieno poni. Jalkakin oli parempi edelleen, mutta kylmäsin sen lumella valkun jälkeen. Päivällä lapset napsi Lillistä kuvia kentällä. Pikkasen oli ponissa virtaa...

Lilli on siis toinen ponini, jonka hankin 2003 kesätyörahoilla. Alunperin se tuli ponitunteja varten ja nyt toimii meidän lasten ponina. Lilliä ei oltu ratsukoulutettu, kun se tuli mulle, mutta nykyään se hallitsee koulukiemurat avoja ja sulkuja myöden. Hypätäkin se osaa hyvin, mutta sopivan pientä ja rohkeaa kuskia on vaikea löytää. Korkeutta Lillillä on vain 95 cm ja ikää nyt 17-vuotta. Väriltään se on mustanpäistärikkö, isä on tuntematon sehttis ja emä on welsh mountain tamma Caramelle. Lilli on maailman paras lastenponi, ainoa miinus on kesäihottuma.

Tänään aamupäivä meni koneella asioita hoidellessa. Tallin siivouksen jälkeen päästin pienet pojat Lennin kanss akentälle juoksemaan, jotta sain kuvattua heistä myyntivideota. Vauhtia ainakin riitti ;) Tarmon ratsastin läpi kentällä. Uudet kengätkin oli pysynyt jalassa ja poni oli ehjä. Ratsastaessa se oli varsin reipas. Ilmotin sen koulurataharjoituksiin sunnuntaille, että saapas nähdä kuinka käy...Ehkä pitää treenata vielä toisenkin kerran. Tarmon ratsastuksen jälkeen pidin taas tunnin kotikentällä. Treenattiin (ylläri, ylläri) avoja ;). Minni taas alkoi jumittaa laukoissa. Huomenna on kyllä pakko ehtiä mennä itse sen kanssa, että saa taas vähän tuntumaa, onko kipeä vai eikö vaan viitsi. Tulis jo se heinälasku, ni vois varata klinikka-ajan sille. Rose oli jo vähän tasisempi kuin tiistaina, mutta kyllä se edelleen nyppii. Outilla ei ollut eilen kyllä Krissessä normaalia hankalampi, et kyllä se vaan taitaa käyttää tilannetta hyväkseen.

Yllättävän paljon on nyt ollut kyselyitä noista myytävistä varsoista. Tälläkin viikolla on viisi eri ostajaehdokasta ollut. Toivottavasti joku edes tulisi katsomaan noita ja jopa veisi jonkun mukanaan. Yksi 1-v. ja yksi 2-v. kun löytäis oman kodin, ni homma helpottuis aika lailla. Onneksi mikään paniikkipakkomyyntitilanne ei ole, vaan voi rauhassa etsiä sopivan ihmisen/ihmiset kullekin ponille.

Tässä vielä poikien video:

http://youtu.be/JgHJDdImEtw

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti