59. Estevalmennus

Tänään oli vuorossa Annan estevalkku Niittyalhossa Sissin kanssa. Alkuverkkana tehtiin laukkaa ympyrällä kahdella puomilla. Ensin ravissa parit siirtymiset ja sitten laukkaa ensin rauhalliset neljä askelta puomien väliin ja sitten pidemmät kolme askelta. Puomit ei oo koskaan sujunut helposti, vaan poni astuu niiden päälle ja ihan mihin sattuu. Yllättävän hyvin meni kuitenkin tällä kertaa. Verkan jälkeen alettiin tehdä radan osia.

Ensin tultiin vihreä pysty jolta 7 tai 8 laukkaa suoralla linjalla siniselle okserille. Päädyn kautta viereesä olevalle kavaletille (muuripalikat alla) ja siitä takaisin vihreälle pystylle samalla askelmäärällä. Hiukan oli taas kuskilla suunnitelmat hukassa, kun kavaletilta olisi tarvinnut vähän oikaista ja ratsastaa eteen tai ottaa kiinni ja tehdä kaarretta. Helposti jään vaan matkustelemaan enkä tee mitään, jolloin askel ei yllättäen sovi...Heti kun on joku suunnitelma ja myös ratsastaa sen mukaisesti, homma alkaa toimia. Myös kaarre okserilta kavaletille oli ajoittain hankala, kun poni punkee vasenta jalkaa vasten enkä meinaa ehtiä suoristaa sitä esteelle, vaan jään roikkumaan sisäohjaan.

Seuraava pätkä oli vaal. sininen okseri vasemmasta laukasta. Siitä kavaletille ja vasemman kautta muurille, josta siniselle pystylle. Muurilta pystylle oli taas sama askelmäärä, oikaisten eteen seitsemän tai kaarteella kiinni kahdeksan. Tällä pätkällä ei ollut mitään isompia ongelmia, vaan meno tuntui aika sujuvalta . Vähän poni koitti rynnätä muurilta pystylle ja itse piti muistaa pysyä pystyssä.

Viimeinen pätkä oli punainen pysty, muuri, sarja (kaksi laukkaa) ja sininen pysty, väliin kuusi laukkaa. Sarjalle ja siitä pystylle tultiin helposti liian kovaa ja heittäydyin kaulalle liikaa.

Radalla mentiin kaikki peräkkäin, yhteensä 13 hyppyä. Ensin rata oli 90 cm korkeudessa. Kokonaisuus oli melko sujuva. Välillä olin taas liikaa kaulalla ja välillä pidätteiden läpimenosta oli erimielisyyksiä. Muutamalle esteelle tuli "tyhjä etäisyys". Pieni hetki jolloin kumpikaan ei ollut varma mistä mennään. Kuitenkin kaikki pikkuaskeleet oli jääneet tänään pois. Pidätteekin meni kohtuu hyvin perille. Tultiin kuitenkin lopuksi rata vielä uudestaan ekasta kavaletista alkaen, nyt 100 cm korkeudella. Pari kertaa mokasin vihreälle pystylle, kun kavaletille tuli pieni hyppy ja silti koitin oikaista seitsemään askeleeseen. Poni tuli liian lähelle kahdeksalla ja rysäytti puomit alas. Vähän kaarteella löytyi hyvä etäisyys ja saatiin tehty lopulta oikein hyvä rata. Ratsastin jopa suunnitelmien mukaan ja poni vaan liiteli esteiden yli. Ihan huippufiilis oli valkun jälkeen! Jotenkin Sissiin on niin vahva luotto hypätessä, että pitkästä aikaa ei hirvitä hypätä isompiakaan. Helposti lähden työntämään ponia esteeseen, kun askel ei ihan sovi, mutta Sissin kanssa sitä tulee tehtyä paljon vähemmän. Se menee kuitenkin kaikki kyttäämättä ja miettimättä. Siitä tulee hyvä opetusmestari Pepille muutaman vuoden päästä.

Tässä vielä kuvausryhmän koko saldo tältä päivältä...Hiukan olin kyllä pettynyt, kun loistorataa ei tullut taltioitua... http://www.youtube.com/watch?v=Mvne7UsN_ls&feature=youtu.be