Netan kanssa tavoitteena oli saada poni liikkumaan rennosti ja reippaasti eteenpäin tuntumaa vasten. Se jää niin kovin helposti pohkeen taakse ja jännittyy tyhjäksi edestä. Ensin siis taivuttelin käynnissä isoilla ympyröillä pitäen huolen, että poni liikkuu rehellisesti eteenpäin. Tätä ollaan kyllä treenattu ennenkin, joten aika nopeasti poni rentoutui siihen. Vähän väliä joutui kuitenkin muistuttamaan etenemisestä. Ravissa kevenneltiin ympyröillä. Vasen kierros oli edelleen huomattavasti hankalampi, mutta sisäpohkeen saa jo hiukan helpommin läpi. Oikealle sujuu paremmin, lapa ei valunut ulos eikä takaosa sisään. Laukassa vasemmassa kierroksessa poni ei olisi halunnut laukata eteen tuntumalla ollenkaan. Vaihtoehtoina oli lyhyt ja pieni laukka tuntumalla tai tykitystä kaatuen sisäjalkaa vasten kaula pitkänä. Oikeassa kierroksessa löytyi heti pyydetty muoto ja tahti. Poni eteni oikein reipasta laukkaa tasapainossa ja kuolaimella. Vaihdettiin vielä suuntaa ja nyt vasen laukkakin eteni huomattavasti paremmin. Loppuraveissa oli oikein kiva ja rento.
Sissin kanssa ratsatus meni ihan turhaksi. Ensin alkukävelyt venyi, kun juttelin äitini kanssa puhelimessa. Hetken ehdin työskennellä käynnissä ja ravata pari ympyrää, kun isäntä tuli kentän portille Fanni sylissään. Eka kysymys oli "Joko sä kohta oot valmis? Tee nyt äkkiä sitten ne ympyräs." Koita siinä sitten keskittyä ratsastukseen ponilla, jonka kanssa täytyy olla läsnä 110 prosenttisesti joka hetki, kun toiset seisoo siinä vieressä odottamassa. Keventelin siis parit ympyrät. Vasen kierros olisi vaatinut kyllä vähän enemmän työstämistä. Laukkaa otin muutaman ympyrän myös molempiin suuntiin. Isäntä kehuu vaan, että kylläpä se näyttää hienolta. Ajatteli kuitenkin, et "joo joo se on tosi hyvä, tuu pois jo". No Fanni sai sitten hoitaa loppukävelyt. Tehtiin me hommia vissiin 15 min puolilla valoin. Kyllä otti aivoon! Onneksi eilen tuli tehtyä kunnolla hommia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti