tiistai 12. maaliskuuta 2013

52. Voihan Rose...

Tänään saatiin (tai siis isäntä sai) viimein loput puut sahattua metsätarhasta, risut poltettua ja pöllit pihalle pilkkomista odottamaan. Huomenna, jos sais aidat taas kasaan, ni pojat pääsee vähän isompiin tiloihin. Toi pienempi metsätarha ei oikein riitä heidän painikehäksi. Lisäksi sinne ei ole mennyt sähköä, kun isomman metsätarhan aidat on olleet poissa. Pojat on vissiin myös huomanneet, että sähkö ei kulje, kun pikkutarhan ylälanka roikkuu vähän sieltä sun täältä...Onneksi eivät vielä ole tunkeneet läpi kokonaan. Tosin neljä lankaa tekee aika tiiviin aidan, että ei sieltä ihan helpolla ryömitä läpi, vaikkei sähköä olisikaan.

Sissin kanssa menin pitkästä aikaa kentällä ihan itsenäisesti. Treenattiin vähän ravi-käynti-siirtymisiä ja poni toimi kohtuu hyvin. Kun ajatus oli mukana, töksähdyksiä ei tullut lainkaan. Vähän poni punkee edelleen vasenta jalkaa vasten, mutta nyt oli sen verran rennompi, että kuulo oli päällä ja reagoi korjauksiin. Laukassa tehtiin vähän vastalaukkaa ja laukka-käynti-laukka-siirtymisiä. Vastalaukassa paketti pysyi hyvin kasassa ja poni jaksoi yllättävän hyvin työskennellä ilman, että vauhti kiihtyi. Siirtymisissä on vielä hiottavaa. Kun otan vähän napakammin suoraan käyntiin, niin siirtymisestä tulee töksähtävä. Jos taas koitan tehdä pehmeämmin, niin väliin tulee raviaskelia. Tarttis vaan päästä vielä paremmin ponin ympärille ja ratsastaa siirtyminen eikä vaan nykiä naruista. Kaikkiaan Sissi oli kuitenkin oikein hyvä :)

Glown kanssa menin myös kentällä. Tänään oli taas kyttäilypäivä. Kentän neljästä kulmasta yhteen saattoi mennä...Muut kolme pitivät vissiin sisällään vähintään mustan aukon, joka imee pieniä poneja. Käynnissä homma toimi, mutta ravissa poni oli niin jännittynyt, että askellus oli passimaista kipitystä pää mun sylissä. Siihen vielä päälle armoton kyttääminen joka kulmassa (tai siis se ei mennyt lähellekään niitä pelottavia kulmia). Asiaa ei yhtään auttanut kuski, joka ei onnistunut keskittymään touhuun yhtään. Päivän teemana oli siis tasainen ravi ja kyllä sieltä onneksi pätkät löytyi. Muutama siirtyminen tehtiin ja. Laukka toimi kohtuullisesti viime aikoihin verrattuna. Poni ei jarruttanut lainkaan ja laukka säilyi hyvin, mutta hirveästi siihen ei päässyt vaikuttamaan. Ja toista päätyä kytättiin edelleen. Loppuravit sujui hyvin.

Illalla pidin tuntia kotosalla. Pitkästä aikaa treenattiin vähän puomeja ja muutama pikkuhyppykin. Ihanaa, kun on valoisaa jo niin pitkään. Tunnillakin oli oikein ruuhkaa, kuusi ratsukkoa. Rose oli tänään tuhma ja sai kuskinsa alas jo alkukäynneissä. Tai no eipä se ollut edes tuhma. Se on vaan sen verran herkkä, että kuskin heiluminen ja jännittäminen kyydissä saa sen pelästymään. Ensin se vähän jännittyi, kun kaivelin puomeja katoksesta. Sitten se jännittyi, kun kuski jännittyi ja soppa oli valmis. Muutaman laukkaspurtin jälkeen kuski tuli alas ja jäi inhottavasti jalkoihin. Rose pysähtyi lähes heti ja melkein huokaisi helpotuksesta. Onneksi meillä oli jälleenn ensiapu paikalla. Toivottavasti mitään isompaa ei tullut, vaan selvittäisiin ihan mustelmilla. Muuten tunti sujui oikein hyvin. Minnikin tuli pikkuesteen niin reippaasti ilman epäröintejä.

Tunnin jälkeen menin vielä hetken Rosen kanssa, ettei sille jää ajatusta töiden loppumisesta, kun kuski putoaa. Tehtiin ihan nopea, rento ja leppoisa askellajit-läpi ratsastus. Poni oli erittäin miellyttävä ja kuuliainen. Tavallaan on sääli, että se reagoi niin vahvasti jännittyneeseen kuskiin, mutta sen ratsastus opettaa kyllä paljon. Oman kehon hallinta täytyy toimia, jotta poni toimii. Omasta mielestä se on erittäin helppo ja miellyttävä ratsastaa. Tosi kevyt kaikille avuille ja yrittää aina parhaansa. Mikään tuntiponihan se ei ole, mutta jo osaavammalla ratsastajalla ei ole ollut ongelmia valmennustyyppisillä tunneilla. Tilausta olisi opetuskäyttöön soveltuvalle ponille, mutta mistäs mä sellaisen nyt taikoisin...Omaan käteen sopii kuitenkin nämä reaktiivisemmat paljon paremmin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti