torstai 27. marraskuuta 2014

268. Poniprojektia toisen perään

Pari vuotta sitten tulin siihen tulokseen, että joulukuuksi ei kannata sopia mitään ylimääräisiä ratsutuksia. Kelit on huonot tai vähintääkin vaihtelevat. Jäätä, lunta, koppuraa, löllöä ja kaikkea siltä väliltä. Täällä etelässä sitä lunta ei juurikaan joulukuussa ole, joten on pimeää, märkää ja ällöttävää tarjolla. Jos talvi yrittää tehdä tuloaan, niin todennäköisimmin se tarkoittaa pelkkää pakkasta, joilloin kaikki pohjat on kovia, epätasaisia ja parhaassa tapauksessa vielä liukkaita. Näihin olosuhteisiin kun yhdistää hieman arvaamattoman ja keskeneräisen ratsun alun, niin jo on työmotivaatio kohdillaan. Tällä hetkellä koettelee pimeys ja märkyys. Maa on onneksi ihan sula ja kenttäkin on melkein kuiva. Vielä.

Mutta tänäkin "talvena" olen juotunut tästä päätöksestä lipsumaan. Tallipaikoilla on kaksi asukkia, jotka on myös ratsastettavina, toinen on 3-v. ratsuponi ja toinen 6-v. ahaltek. Pari viikkoa on ollut nyt 3-v. pikkusuokki, joka tuli vähän extempore ratsastuskoululta, jossa olen viikottain käynyt läpiratsastamassa hevosia. Huomenna tulee 4-v. pv tamma, joka oli myös kesällä reilun kuukauden. Lisäksi olen luvannut ottaa talven ajaksi pihattoon yhden pikkuponioriin, jonka kanssa olisi tarkoitus opetella kärryttelyä. Suokki on onneksi kohta valmis jatkettavaksi kotona. Pv on vain pari viikkoa ennen rokotus- ja joululomaa.

Onneksi omat ponit on hyvällä mallilla, kun Tarmolla, Sissillä ja Rosella on ratsastajat. Kaijakin on sillä mallilla, että sitä voi huoletta antaa tytöille maastoiltavaksi. Lissulla voi mennä kuka vaan. Kaija ja Lissu ei kuitenkaan tarvitse joka päivä ratsastusta. Reetu lähtee uuteen kotiin ensi viikolla, joten senkään ratsastus ei jää enää mulle. Lapset hoitavat Lillin ja Possun liikutukset. Jäljelle jää enää Ekku ja Reino. Ekulle tekisi hyvää kevyt säännöllinen liikunta, mutta se on aika pörheä välillä ratsastaa. Nyt kesän jälkeen sillä ei ole menty lainkaan, kun laihtui niin paljon. Muutaman kerran kun ehtisi mennä, niin eiköhän noi tytökin sen kanssa hyvin pärjää. Ekku on kuitenkin tosi kevyt ja kiva ratsastaa. Reinon kanssa tarttis aloittaa ohjasajoharjoitukset. Mutta ei senkään kanssa ole onneksi mikään kiire.

Omien suhteen en kuitenkaa pode huonoa omatuntoa. Kyllä ne tulee koulutettua ja hoidettua. Nyt on tehtävä vaan kaikki hommat, mitkä on tarjolla ja talliin mahtuu. Todella toivon, että tämä pimeys alkaisi jo hellittää. Tällä viikolla olen jättänyt tallin siivouksen pimeään aikaan. Karsinoihin tulee kuitenkin valot. Valoisaan aikaan olen ratsastanut ja siivoillut tarhoja/pihattoja. Noiden nuorten ratsastaminen valoisalla on huomattavasti mukavampaa, kuin pimeällä. Silloin kentän ulkopuoliset tapahtumat on huomattavasti jännittävämpiä, kun niitä ei näe valaistulta kentältä. Vapaa-aikaa ei juurikaan ole, mutta eiköhän tämä tästä. Onnistumiset kantavat eteenpäin ja näillä nuorilla niitä onnistumisia tulee aika pienistä asioista. Siksi tykkäänkin niistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti