Torstaina oltiin Annan estevalmennuksessa. Anni meni Tarmolla ja itse menin Sissin kanssa. Aika meinasi taas käydä vähiin, kun laittelin kahta ponia kuntoon. Tarmon jalat oli ihan umpimudassa ja nyt kun tarhat alkaa vänhän kuivua, muta tuntuu tarttuvan jalkoihin tiukemmin. Lisäksi olin onnistunut hukkaamaan Sissin suojat. Niitä ei löytynyt mistään eikä Sissi voi käyttää suojia, joissa on kova muoviosa. Sillä aukeaa vuohiset, kun liike on sen verran "kauhova". Matkaan siis myöhässä.
Tehtiin jumppasarjaa ja erilaisia suhteutettuja. Olin päättänyt, että totaalisen surkeasti ratsastettujen kisojen jälkeen tässä valkussa keskityn täysillä ja ratsastan hyvin. Alku olikin lupaava. Tehtiin ympyrällä verkkahyppyä, jonka edessä ja takana oli maapuomit. Sain melko hyvin askeleet sopimaan ja Sissi oli kuulolla. Oikeassa kierroksessa se valuu tosi helposti ulos lapa edellä. Sitä on tällä hetkellä niin hirmuvaikea suoristaa vasemmalta. Jumpassa oli ravipuomi, ristikko, pysty ja okseri. Yksi laukka välissä. Ekalla kerralla Sissi ei ollut ihan hereillä eikä vauhti riittänyt, mutta sitten alkoi vauhtia löytyä. Ja siitä eteenpäin ei mikään enää sujunutkaan. Ponilla on vaan niin paljon virtaa ja vauhtia. En saa pidätteitä läpi, jolloin askel ei sovi esteelle. Hypyt on kammottavia laatikkoloikkia tai sitten lähdetään liian kaukaa matalalla hypyllä. Joka hypyssä omat polvet jää kiinni ja pohje lentää ihan mihin sattuu. Rohkeasti ja varmasti Sissi hyppää niistä huonoistakin paikoista, mutta kun korkeudet nousee ja paikat on huonoja kerta toisensa jälkeen, niin oma epäröinti saa poninkin kieltämään. Jumpassa ylittyi helposti metrin okseri, mutta yksittäisille esteille en vaan saanut askeleita ratsastettua.
Jotenkin Tarmon kanssa kaikki on niin paljon helpompaa hypätessä. Se suoritti nytkin tasaisen varmasti. Viimeisellä radalla ylittyi hienosti jo muutamia ihan todistetusti 110 cm esteitä. Nyt se oli hyvin terävänä, mutta ei koheltanut keskittymättä. Sen kanssa paikat löytyy lähes ajattelemalla. Se tulee takaisin heti pyydettäessä ja lähtee eteen myös. Laukassa on paljon säätövaraa ja se etenee ylämäkeen. Sissillä hyppäämättömyys näkyy voimattomuutena. Se alkaa jyrätä kohti estettä ja hypyn jälkeen menee hyvin etupainoiseksi. Itse jään liikaa kaulalle roikkumaan, kun pitäisi saada ylävartalo pystyyn ja ponin keula ylös. Toivottavasti ryntääminen jää pois sitä mukaa, kun saadaan rutiinia hommaan eikä se ole niin "uutta". Vähän oli juttua, että sille voisi kokeilla gägiä. Saisi keulan ylös paremmin ja pidätteet saattais mennä jopa läpi. Tottakai myös istuntaa pitää kehittää, jotta saa senkin käyttöön. Pelkällä kovemmalla kuolaimella ei ole tarkoitus vetää ponia rullalle, vaan päästä istumaan sen ympärille. Touhusta menee kuitenkin kaikki ilo, kun poni ryntää päättömästi päin estettä ilman mitään sopivaa askelta. Kyydissä on sellainen olo, kuin ei olisi hypännyt koskaan ennen.
Toivottavsti tää kriisi helpottaa ja päästään vähän Sissin kanssa paremmin samalle aaltopituudelle. Vaikeaa on. Onneksi Aira on tulossa apuun istunnan ongelmien ratkomiseen. Samaa pään seinään hakkaamista kuin aikaisemminkin, mutta jos nyt olisi vähän enemmän työkaluja etenemiseen. On siellä onneksi paljon hyviäkin hetkiä. Intoa ja ponnua ponilta ainakin löytyy ja se on hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti