Perjantaiaamulla sitäpomppasi yllättävän helposti sängystä ylös puoli kuudelta ja kisoihinlähtöfiilikset oli ihan jees edellisen illan epätoivosta huolimatta. Ekana siis talliin ja hepat pihalle syömään. Sitten pakkailin auton ja kiinnitin kopin valmiiksi. Välissä herättämään lapset ja katsomaan heille vaatteet valmiiksi. Isäntä onneksipääsi livistämään yövuorosta sen verran aikaisemmin, että muksut eivät joutuneet lähtemään omin nokkineen taksia odottamaan. Itselle tein pari leipää autoon evääksi ja sitten Tarmolle vielä letit tukkaan. Tai tennispallot ennemmin. Kyllä kadutti, että en nyppinyt sen harjaa viimeksi, vaan menin helpoimman kautta ja leikkasin ratsutukan sille. Nyt se oli niin paksu, että letittäminen oli tosi vaikeaa eikä niistä tosiaan tullut kovin siistit. Mutta niillä pärjättiin.
Vähän oli jännä ajella Ypäjälle, kun täältä tie sinne on aika pieni ja mutkainen. Lämpötila oli siinä nollan huitteilla ja Pajerossa kesärenkaat alla. Vähän tietysti vielä aikataulusta myöhässä, kuten aina. Pysyttiin ponin kanssa tiellä ja päästiin perille ihan riittävän ajoissa. Meidän luokka ratsastettiin Opistohallissa. Ensin kipittelin kansliaan näyttämään rokotukset ja sitten itselle ja ponille kamat niskaan. Tarmo oli tosi kiltisti ja rauhassa. Verkkasin ensin hetken ulkokentällä, jossa oli hyvin tilaa. Pienen jännitysmomentin aiheutti yksi käsihevonen, joka koitti poistua paikalta. Se hinasi taluttajaansa liinan päässä mahallaan hetken aikaa. Onneksi pysyi ympyrällä ja taluttajalla pysyi liina kädessä. Oli kyllä sitkeä, kun ei irti päästänyt. Siinä meitä oli kaksi oria kentällä tämän riekkuvan hevosen kanssa. Onneksi Tarmo vain vähän säpsähti, kun se hevonen lähti rykimään. Olin ehtinyt jo aika hyvin verkata kaikki askellajit läpi. Tarmo tuntui tosi hyvältä. Se oli energinen, mutta hyvin kuulolla. Kantoi itsensä hyvin ja pysyi tasaisena.
Maneesissa sai verkata viisi ratsukkoa ennen omaa vuoroa. Onneksi me oltiin tauon jälkeen kolmansia, niin siellä ei ollut niin ahdasta, kun verkkaajia oli vain kolme. Vähän poni katseli paikkoja ja jäi hitaaksi jalalle, mutta pysyi silti tasaisena. Yhtään kertaa se ei säikkynyt muita hevosia. Radalle kun päästiin, niin Tarmo kyttäili vähän tuomarien pöytiä, mutta aika pian suostui menemään niidenkin ohi. Rataan olin ihan tyytyväinen. Alkutervehdyksessä vähän kiemurteli eikä pysähdykset olleet ihan tasan. Keskiravit oli vähän kipittäviä. Käynnissä se jäi tapansa mukaan vähän jalan taakse ja jouduin aika paljon käskemään sitä jalalla. Keskikäynnin jälkeisessä laukannostossa poni oli jo ihan ärsyyntynyt tästä ja nostoavusta reaktiona oli vain potku sisätakajalalla sivulle. Kun käytin vähän napakamman pohkeen, niin laukka nousi kyllä, mutta aika komean pukin saattelemana. Muuten laukkaohjelma meni sujuvasti eikä lävistäjilläkään tullut vaihtoja. Ihan niin hyvä Tarmo ei ollut kuin se on parhaimmillaan, mutta rutiinin puute näkyy. Prosentit oli lopulta tasan 61% eli tavoite saavutettu. Pukki tietysti verotti pisteitä yhdestä kohtaa neloseksi ja viitoseksi. Sijoitus oli lopulta 12/36. Se oli varsin hyvä saavutus ekaksi alue heB-radaksi. Ja ennen kaikkea poni oli kiltti kuin mikä. Yhtään hirnahdusta ei kuulunut, yhtään sinkoilua ei tullut. Se käyttäytyi oikein mallikelpoisesti.
Radan jälkeen kävelytin ponin ja vein sen koppiin. Sissi kisasi Ypäjä-hallissa helpossa A:ssa, joten menin sitä katsomaan. Harmittavasti jäin juuri paitsi Tiina-ponin (Streamside So Dear) radasta, näin vain radalta poistumisen. Se on kyllä hieno tamma. Tykkäsin siitä todella, kun se asui meillä. Kaksi kautta kisattiin ja paljon koettiin hienoja hetkiä. Tamma on kehittynyt valtavasti ja näyttää upealta. Sissin radan ehdin nähdä hyvin. Se oli alkuradasta vähän pinkeä ja jopa kyttäsi tuomareja. Mitään rikkoja radalla ei ollut, mutta alkurata oli vähän kiireinen. Tuloksena oli 62 ja rapiat prosentteja. Vähän rapsutuksia ponille ja tsempitykset viikonlopun muihin suorituksiin. Me lähdettiin siis Tarmon kanssa kotiin päin. Kyllä oli taas helppoa reissata sen kanssa. Mamman pieni kultamurmeli <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti