262. Annan valkussa

Viime keskiviikkona oltiin Sissin kanssa Annan estevalkussa. Se akaa toimia pikkuhiljaa rennommin ja saan vasemman puolenkin jo pätkittäin hyväksi. Eläinlääkärihän kävi valkkupäivänä, mutta ei tällä kertaa vielä katsottu sen hampaita, kun se pitää kuitenkin rauhoittaa. Ei haluta ponille sydänkohtausta rauhoituksen jälkeen rasittamalla kovin. Ensi viikolla, jos sais varattua sille raspauksen. Täytyy varmaan pyytää ihan hammashuoltoon erikoistunutta eläinlääkäriä ja tsekata myös Ekku uusiksi. Se tekee edelleen heinästä sellaisia "mällejä", jotka sylkee ulos. Sillä oli piikkejä, kun raspattiin noin kuukausi takaperin, mutta tekee edelleen niitä.

Mutta takaisin otsikon aiheeseen. Alkuverkassa tehtiin ravissa ympyrällä avoimilla sivuilla vähän väistöjä. Sissi oli niin pinkeänä, ettei oikein väistänyt kunnolla. Väistöjen jälkeen tultiin ympyrällä pikkupystyä, jonka edessä ja takana oli puomit yhden laukan päässä. Muutaman sähellyksen jälkeen paikat löytyi vasemmassa kierroksessa, mutta oikeassa kierroksessa poni valui hieman liikaa ulos ympyrältä ja tehtävä tuli hankalaksi. Sissin kanssa huomaan, että vanhat virheet ei ole kadonneet mihinkään. Ratsastus on yhtä työlästä. Milloinkohan sitä oppii istumaan alas satulaan ja ratsastamaan koko kropalla sen sijaan, että seisoo jalustimilla ja roikkuu ohjissa. Se tapa ei ainakaan Sissin kanssa toimi. Ei toiminut vuosi sitten eikä toimi nytkään. Ponilla lyhenee vain kaula ja omat etureidet on ihan krampissa...

Varsinaiset hyppytehtävät meni jopa melkein sujuvasti. Peruslaukkaa piti olla aika paljon, jotta askelmäärät osui oikeaan. Tuntui, että me viiletettiin tuhatta ja sataa pitkin maneesia. Ratsastaja seisoo jalustimilla ja nojaa liikaa eteen. Mutta oltiin samaa mieltä ponnistuspaikoista melkein joka kerta. Ensin tultiin okseri-kolme laukkaa-pysty-neljä laukkaa-pysty -linjaa ja siitä tiukalla kurvilla kulmasta pysty takaisin päin. Homma alkoi heti toimia, kun kuski muisti laskea askeleet. Sissillä oli selvästi tosi kivaa, imu esteille oli valtava. Toisella puolen oli pysty ja siitä kaarevalla linjalla toinen pysty. Päädystä tiukka silmukka pystylle ja siitä viisi laukkaa okserille ja viisi laukkaa vedelle. Ekaa kertaa, kun tultiin vedelle, Sissi vähän kyttäsi sitä ja meinasi stopata siihen. Mähän olin ihan menossa yli ja onneksi Sissi päätti kuitenkin mennä yli myös. Muuten olisin pudonnut kyllä. Sen jälkeen poni meni veden ihan kyttäämättä. Radan pätkät meni hyvin, mutta kun oli radan vuoro, niin homma levisi ihan käsiin. Sissi väsyi sen verran hypyistä, että alkoi tulla lähelle ja kielsikin kerran. Loppuun saatiin ihan ok hypyt, mutt akyllä meillä on tässä vähän töitä edessä.

Sissille on nyt myös varmistunut uusi ponikuski. Ja mikä parasta ihan omalta tallilta. Olivia siirtyy tässä talven aikana Sissin ohjien päähän ja katsotaan kuinka yhteistyö alkaa toimia. Ensimmäisenä tavoitteena aluelupa heti ensi kauden alkuun. Aika näyttää mikä laji nousee ykköseksi. Ponivuosia olisi kolme jäljellä, siinä ehditään vielä pitkälle.