256. Lisää kisakuulumisia

Sunnuntaina oltiin siis seurakoulukisoissa Wiurilassa. Peppi meni Possulla Helppo C:1 sen ja itse menin Tarmolla B:0n. Possu oli verkassa oikein hyvä ja Peppikin muisti ratsastaa. Kun siirryttiin sisälle maneesiin, niin Possu alkoi jumittaa ja haki jatkuvasti pissaus-asentoon. Siinä seistessään en olis yhtään ihmetellyt, jos se olis alkanut viheltää... Se pissassi tapansa mukaan heti alkuverkassa, mutta heti raipan jäätyä pois maneesissa, se alkoi seisoskella noin kerran kierroksessa. Pepin vuoro siirrettiin jopa tauon toiselle puolen, jotta Possu ehtisi pissata. Lopulta se pissasi myös maneesissa, mutta stoppailu jatkui. Radalla raviohjelma meni vielä ok, mutta laukannostossa se jäi seisomaan eikä Peppi saanut sitä liikkumaan enää mihinkään, joten hän keskeytti. Nyt kuskin pettymys ei ollut niin suuri,kun hän tiesi, että näin voi käydä. Mutta silti harmitus oli kova. Possu meni vielä Olivian kanssa B:0n eikä siinä ollut mitään ongelmaa. He saivat hienosti 60,2% olivat ensimmäisiä ei-sijoittuneita.

Nyt siis pistääkin miettimään, onko ponilla jotain häikköö vai pissittääkö se (kirjaimellisesti) Peppiä. Kotona se ei jumita lainkaan. Aina ratsastuksen alussa se pissaa kerran ja sen jälkeen se toimii oikein kuuliaisesti. Missään muualla tätä jumittamista ei tapahdu, kun koulukisoissa raipattomasta alueesta alkaen. Jos se olisi kipeä, niin kai se jumittaisi joka paikassa muuallakin. Ostin nyt sille C-vitamiinia, jos se auttais. Sitä on ainakin aikasemmin käytetty sen ruokinnassa, kun on ollut vastaava ongelmaa. Myös hieroja täytyy varmaan pyytää katsomaan, onko lanneselkä jumissa. Musta kuitenkin tuntuu, että se on vaan keksinyt, että tällä tavoin voi lintsata Pepin kanssa. Seuraaviin koulukisoihin koitetaan mennä vaikka ulkopuolisena, niin, että raippa saisi olla kädessä radalla. Ainakin verkassa riittää, että raippa on kädessä, ei sitä juurikaan tarvitse käyttää. Taas olisi niin paljon helpompaa, kun ponit osais puhua.

Tarmo oli tällä kertaa oikein siivosti. Ulkoverkassa sen vähän mulkoili Possun perään ja pari kertaa piti poukkoilla, kun jotain "pelottavaa" tapahtui. Verkassa se toimi ihan kivasti, tosin sielläkin yksi pukki tuli laukannostossa. Poni ei ollut radalla ihan niin tasainen, kun perjantaina Ypäjällä. Muoto oli vähän häilyvämpi. Tarmo oli myös selkeästi oppinut jo radan, kun ennakoi pysähdyksiä ja keskilaukkoja. Mitään suurempia rikkoja ei kuitenkaan tullut. Saatiin 60,6%, jolla irtosi toinen sija. Ihan tyytyväinen sai olla. Vähän nyt tarttis kyllä alkaa panostaa Tarmon ratsastamiseen. Ettei se olisi vaan sellaista humputtelua tai vapaapäiviä. Kun parikin kertaa viikossa saisi työstettyä sen kunnolla läpi, niin valkut ja kisatkin sujuisi vielä paremmin. Itse olen kyllä siihen ollut hyvin tyytyväinen kisoissa, koska tiedän kuinka vähän treeniä on takana, mutta ei se tuo ponia ja omaa työskentelyä niin kovin hyvän valoon, kun suoritukset on jatkuvasti keskinkertaisia. Tiedän, että ponista saisi paljon enemmän irti, kun sitä työstäisi vähän aktiivisemmin. Mutta pääasia oli, että poni oli siivo ja sai taas kovasti kehuja käyttäytymisestään.

Syksyn kohokohta odotti kuitenkin jo kotona. Tarhassa möllötti loimiensa alla maailman kaunein ja ihanin Sissi-poni. Kyllä olinkin kaivannut sen sievää naamaa ja iloista ilmettä. Hyvin poni vaikutti kotiutuneen ja pitkällään oli nukkunutkin. Aamulla Sissi pääsi tammalaumaan eikä sielläkään mitään erimielisyyksiä ollut. Tänään kävin illalla vähän ratsastamassa sitä. Kyllä oli poni pinkeänä. En saanut siitä oikein mitään otetta. Sen kanssa on ollut aina hankalia nmä kuskien vaihdokset. Muutamat pätkät se väläytteli osaamistaan. Liikkeeseen on tullut paljon lisää voimaa ja kovasti poni tarjosi sulkua ja väistöjä ym. kun yritin työstää sitä rennommaksi. Laukassa annoin sen edetä ihan suosiolla vaan isoa laukkaa ympäri kenttää kevyessä istunnassa. Parit vaihdot tehtiin ja ne oli kyllä edelleen yhtä vauhdikkaita kuin ennenkin. Vasempaan kuolaimeen se puri todella kovin kiinni. Täytyy pyytää eläinlääkäri tsekkaamaan sen suu, kun seuraavaksi tulee. Varmaan homma kyllä helpottuu rentoutumisenkin myötä. Saa nähdä kuinka kauan kestää, että päästään ponin kanssa samalle aaltopituudelle. Silloin alkuun tehtiin töitä reilu vuosi, että se alkoi rentoutua ja toimia kaikissa tilanteissa. Eiköhän nyt päästä tositoimiin nopeammin.

Sissin Ypäjä viikonloppu meni hienosti. Ratsukko teki todella tasaisa työtä kaikilla radoilla. Lauantaina he olivat osana Hämeen joukkuetta, joka voitti alueiden välisen hallijoukkuemestaruuden. Sissi meni He B:3:sen ja sai siitä 63,636%. Lisäksi he menivät avoimen kansallisen He A:n, josta 62,6%. Sunnuntaina heillä oli sitten vuorossa viimeinen yhteinen startti. Ratsukko kilpaili ponien hallimestaruudesta FEIn Ponien henkilökohtaisessa ohjelmassa. Hienosti Sissi pärjäsi kokemattona joukossa saaden 61,829% ja 13/24. FEIn poniohjelmat on jo huomattavasti vaikeampia kuin "normaalit" He A-radat ja Sissi on kuitenkin vasta pari vuotta kilpaillut ylipäätään. Eihän sitä ole ratsastettukaan kuin vasta kolme vuotta. Siitä tulee vielä hieno kisaponi, kun nyt jatketaan tästä työskentelyä.