266. Talvikuvia

Tähän väliin kuvapostausta, kun saatiin vähän lunta maahan (hetkeksi). Niin monta postausta on ollut nyt ilman kuvia, niin tasapainotetaan välillä näin.

Reetua piti tietysti kuvata, kun sen uuteen kotiin lähtö lähestyy. Poni on toipunut ruunauksesta hyvin. Pientä turvotusta on edelleen, mutta haavat on jo kiinni eivätkä eritä mitään. Penisiliini-kuuri meni ongelmitta. Hienosti poni antoi pistää. Myös haavojen letkutukset sujui hyvin. Ainoastaan silloin ponilla oli eriäviä mielipiteitä letkutuksesta, kun suihkutin suoraan haavasta sisään. Kertaakaan Reetu ei kuitenkaan koittanut potkasta, vaikka vaelsi ja koitti pakoilla tilannetta. Koko toipumisen ajan poni on tarhaillut normaalisti Tarmon kanssa.

Tarmo pääsi tietysti Reetun kanssa juoksemaan ja kuvattavaksi. Vähän se koitti haastaa Reetua leikkimään, mutta potilasta ei oikein painimiset kiinnostaneet. Harmittavasti kuvat, joissa Tarmo näytti edustavalta, olivat epätarkkoja. Tarttis ottaa siitä muutamia rakennekuviakin. Voi sitten laittaa vaikka astutusilmoitukseen.

Peppi ja Lilli kävivät vähän pellolla laukkaamassa, kun Lilli ei oikein muualla voinut mennä. Sillä kun on ihan kesäkengät alla. Kuvat jäi tosi pimeiksi, vaikka ulkona oli vielä ihan valoisaa. Mulla ei ole edes mitään järkevää kuvankäsittelyohjelmaa, jolla kuvia saisi valoisammiksi. Ja vaikka olisikin, niin en varmaan osaisi sitä käyttää.

Sunnuntaina tytöt veivät Lissun ja Kaijankin vähän pellolle. Eihän niillä mitään kuntoa ole, joten muutama rundi sai riittää. Kaija pääsi pellolle ekaa kertaa ja oli vähän ihmeissään. Lissu puolestaan tiesi tasan tarkkaan mitä pellolla tehdään. Käynti hävisi juuri sillä hetkellä, kun pääsi pellolle ja hillitön puhina alkoi. Ihana muori-poni. Ei sillä juurikaan jaloissa paina, niin innoissaan se oli. Kaija taas tuli kaukana perässä. Ei sillä ollut mitään mahdollisuuksia pysyä Lissun vauhdissa eikä sillä kyllä kovasti kiirekään sinne ollut. Ekalla ravipätkällä pikkuneiti vähän innostui ja hyppäsi laukalle parin pikkuloikan kera. Laukassa Lissu paineli reilusti edellä ja Kaija keksi sitten taas vähän köyriä. Tällä kertaa sen verran isommin, että kuskin tasapaino petti ja sitähän Kaija pelästyi vielä lisää, joten kuski maastoutui. Kaijalta siis eka tippuminen. Mutta ei ongelmaa, pehmeä lumi ja poni ei päässyt irti. Takas kyytiin ja uusi yritys. Hienosti sujui laukatkin. Lissu otti yksin vielä yhden reippaamman pätkän, kun Kaijalta alkoi kunto loppua. Siihen Kaija jäi odottamaan ihan rauhassa Lissua, vaikka toinen lähti nenän alta laukkaan. Se on vaan niin järkevä! Muistuttaa niin vahvasti emäänsä. Snuttenillakaan ei ollut koskaan kiire Lissun perään, vaan siinä ehti katsella maisemiakin laukkaillessa.

Vertailun vuoksi vielä kuva tältä päivältä. Tammat siis sunnuntailta ja Ekku-Pappa tiistailta. Lumesta ei kauheesti merkkejä... (samalla lihotuskuurin kontrollikuva)