Lauantaina oli pitkästä aikaa vuorossa valoa tunnelin päässä oman ratsastuksen suhteen. Tilanteen elasti tälläkin kertaa Toivolan Aira ja ratsastuspilates. Kuinka pienestä voikaan olla kiinni kokonaisuudessaan parempi fiilis ja tuntuma. Viime aikoina suurin ongelma on ollut reisillä puristaminen, niin ettei pääse kunnolla hevosen ympärille. Omilla poneilla ongelma ei ole niin paha supertasaisten liikkeiden ansiosta, mutta muita ratsastaessa ongelma korostuu. Ja Sissin kanssa myös. Reisi ja polvi puristautuu satulaan, paino nousee satulasta ja jään vetämään ohjista. Vaikka olen tämän puristamisen tiedostanut ja yrittänyt kääntää lonkkia auki ja polvia irti, tasapainoista asentoa ei ole löytynyt. Mutta nyt löytyi. Oma painopiste tippui taas 20 cm alemmas eikä polvi jäänyt puristamaan lainkaan. Mun jalka oli kulkeutunut hieman liian taakse, varsinkin pohjetta kyttäessä se tuppaa nousemaan liian ylös eikä pysy satulavyön tuntumassa. Tuntui, että jalka irtoaa lonkasta oikean asennon löytyessä. Lihasten antaessa vähän periksi asento tuntui taas oikein tukevalta.
Toinen oman kropan ongelma oli vasen kylki. Oikealle kääntäessä, kun piti käyttää vasenta kylkeä, mitään ei tapahtunut. Vaikka kuinka yritin, vasen kylki ei totellut. Kun koitin kiertää vasemmalta ja saada kylkeä käyttöön, oikea kylki jännittyi. Siinä sitten kierrettiin ja kurtattiin vasenta kylkeä oikein urakalla, mutta aina se tuntui oikealla. Mutta syy siihen olikin selän jumeissa. En jännittänytkään kylkeä oikealta, vaan lihas jumitti, kun käänsin vasenta kylkeä. Harmi, kun ei ollut varaa mennä hierottavaksi. Olisi voinut auttaa asiaa... Nyt siis kierrellään selkää ja kylkiä urakalla ilmankin hevosta. Vaikka olin lauantaina vakuuttunut, että vasen kylki ei kykene tekemään mitään, niin sunnuntaina se kyllä ilmoitti tehneensä hommia. Kyllä oli vasen kylki jumissa!
Tarmo ei ollut ihan parhaimmillaan väistö- ja etuosakäännösharjoituksissa, vaan se alkoi nyppiä päällään. Mutta hienosti se väisti. pitkään aikaan väistöt ei ole tuntunut niin sujuvilta ja poni otti pitkiä askelia sivulle. Yleensä se vaan vääntää rungon mutkalle ja koittaa valua lapa edellä tilanteesta ulos. Etuosakäännöksissä se alkoi ennakoida, mutta hienosti ponilapsi sai jalkansa aseteltua oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, vaikkei näitä oltukaan ennen tehty. Ravissa väistäminen oli alkuun työlästä ja ekaan laukannostoon saatiiin kunnon pukki, mutta alkoi sekin sujua. Vaikka Tarmo oli epätasainen edestä, se liikkui pitkillä askelilla ja teki sivuttaisliikkeet kunnolla.
Koko tunnista jäi ihan huippufiilis. Ei koska poni olisi ollut niin superhyvä, vaan koska oman asennon ongelmia saatiin ratkottua. Ja kyllä Tarmokin väläytteli hienoja pätkiä, keskittyminen ei vaan ollut ihan parhaimmillaan.
Tänään pääsin testaamaan uudelleen löytynyttä asentoa muiden hevosten kanssa. Ex-ravuri suokin kanssa homma toimi superhyvin. Ruuna toimi kuin kouluratsu konsanaan enkä ajautunut yhtään roikkumaan ohjissa. Se on kyllä ollut muutenkin viime aikoina tosi hyvä ratsastaa, mutta nyt pääsin työstämään sitä vielä paremmin. Vain raviväistö vasemmalle tuotti ongelmia, kun voima ei riitä vielä lyhentämään ravia ilman, että rytmi häviää. Se on vaan niin hieno tunne, kun hevonen, joka on vielä keväällä kaatunut lapa edellä sisään ja juossut pidätteiden läpi, tekee lyhyessä ravissa tahdikasta raviväistöä pyöreällä kaulalla. Se ihan oikeasti kantaa itseään. Laukassakin olen ennen jäänyt helposti vain seisomaan jalustimille ja pelännyt, koska se kaatuu nokilleen. Parantunuthan se on koko ajan, mutta nyt pääsin sen ympärille paremmin puristamatta polvella, joten laukkakin pyöri paremmin. Se on kohta ihan kouluratsu. Taitava poni! Toinen päivän läpiratsastettavista oli n. 165 cm torinhevostamma, joka on todella leveä. Ja silläkin polvi pysyi irti. Silläkin on kyllä tasainen liike, mutta hirmuleveä runko vaikeuttaa lonkkien avaamista. Nyt pääsin paremmin työstämään sitäkin puristamatta.
Tänään piti olla myös Piia Pantsun valmennus, mutta Piia olikin sairastunut ja valkku peruttiin. Olisi ollut hienoa päästä kokeilemaan pysyykö jalka paikallaan myös hypyissä. No eiköhän toi lumi tosta kohta sula, niin kokeillaan kotona sitten. Annankin seuraava valmennus on vasta 4.12. Oman valmennuksen sijaan tämä ilta meni sitten tuntien pidossa samoja väistöjä ja etuosakäännöksiä siirtymisien kanssa harjoitellen.
Toivottavasti Aira pääsee uudestaan ennen kuin jalan paikka häviää täysin uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti