Tänään oli pitkästä aikaa Krissen kouluvalmennus. Kolme viikkoa tuli väliä, kun oli Piian valkkua, Annan valkkua ja viime viikolla Krissellä oli muuta menoa. Kyllä vähän ehti jo kaivatakin kunnon koulutreeniä ja uusia ideoita itsenäisiin harjoituksiin. Jos niiden kautta löytyisi motivaatiota myös omien itsenäiseen ratsastamiseen. Tällä hetkellä omat jää laittoman usein ratsastamatta, jos ei ole ihan pakko. Kaikilla noilla ratsastettavilla on nyt joku muukin ratsastaja, joten liikkuvat silti kohtuu usein. Muut tulee ratsastettua kunnolla ja yleensä selkä onkin aivan hiestä märkä, kun lopettaa.
Tänään treenattiin ryhdikkäämmässä muodossa kulkemista ja siirtymisiä. Ollaanhan me Tarmon kanssa haetu niskaa ylös jo pidemmän aikaa ja jonkin aikaa se onkin kulkenut ryhdikkäämpänä. Tänäänkin ponipoika sai kovasti kehuja parantuneesta muodosta. Se liikkuu kevyempänä ja paremmin ylämäkeen. Vähän muodon pitää vielä tulla tasaisemmaksi, mutta koko ajan mennään parempaan päin. Nyt vaan lisää voimaa, jotta jaksaa työskennellä pidempään ryhdissä. Kyllä me vielä ensi kaudella sitä A:ta mennään. Tuntuu vaan, että viime aikoina ei olla saatu kovasti kiitosta tästä muodosta kisoissa, vaan tulee sanomista, ettei ole peräänannossa. Tosin kyllä se vielä helposti sieltä nouseekin ne muutamat sentit pois muodosta. Töitä, töitä, töitä.
Tehtiin paljon siirtymisiä käynti-ravi-käynti ja ravi-laukka-ravi -välillä. Tarmo pysyy siirtymisissäkin hyvin ryhdissä ja nyt se pysyi myös niskastaan pyöreänä. Alaspäin se siirtyy ihan ajatuksella (istunnalla), mutta pohkeelle saisi reagoida nopeammin. Nyt se liikkui kyllä hyvin eteen, mutta siirtymisissä ylöspäin olisi saanut olla terävämpi. Välissä kun tehtiin käyntiä matalammassa muodossa, niin poni vähän "häviää". Se alkaa katsella maisemia ja tulee todella epätasaiseksi. Samalla se jää helposti jalan taakse. Käyntiä täytyy siis treenata, jotta kävelee koko kropan läpi ja pysyy tasaisempana tuntumalla myös siellä matalammassa muodossa. Laukannostoissa Tarmo ei ole ikinä ollut etupainoinen, vaan se "hyppää" laukkaan. Etupää okein kauhasee nostossa ja samalla pää on tietty taivaissa. Tämäkin tasaantuu aina, kun tekee riittävästi toistoja ja poni on kunnolla jalan edessä. Nyt on vähän hankala saada Tarmoa riittävän teräväksi pohkeelle, kun sillä on ratsastusloimi. Eihän sinne pohkeen taa oikein pääse kutittelemaan raipalla, kun tulee taputeltua vain loimea. Muutama hyväkin nosto tuli kumpaankin suuntaan. Itse laukka on ollut jo kauan hyvää, se on kuitenkin Tarmon paras askellaji ja valmiiksi ylämäkeen suuntautuva.
Koko valkusta jäi kyllä niin hyvä fiilis. Poni keskittyikin hyvin,vaikka meitä oli neljä ratsukkoa. Normaalisti ryhmäkoko on maksimissaan kolme. Kehuja muodon löytymisestä tuli paljon ja tehtävät oli meille jo "helppoja". Pikkuhiljaa siis aletaan lisätä temppuja perusratsastukseen. Itsekseni olen treenannut vähän väistöjä ja vastalaukkoja, jotta saadaan lisää liikkuvuutta ja voimaa kroppaan. Nyt on taas myös helpompi neuvoa Annia Tarmon kanssa, kun poni alkaa toimia tasaisemmin ja itsellä alkaa olla työkalut selvillä. Vielä poni väsyy aika nopeaan ja kyllästyy myös. Jos on liian "vaikeaa" tai muuten tylsää, niin pää alkaa heilua ja nyppiä. Jalasta vain eteen kohti tuntumaa. Tänään poni malttoi jopa ravata loppuravit kunnolla eteenpäin. Kyllä oli kivaa!
JA kaikkein parasta oli, että sillä välin, kun olin valkussa, Peppi hoiti muut ponit sisälle. Ihanaa, kun lapset kasvaa ja niistä saa värvättyä talliorjia. No tämä ponien sisälle hakeminen kuuluu kyllä lempihommiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti