Ponipoikien jouhet on nypitty ja pakattu useamman lipukkeen kanssa kuoreen. Hevosen tietolomakkeen (johon jouhet teipattiin) lisäksi tarvittiin Import Permit ja Statment of Health letter. Ne sai printattua samasta liitteestä kuin jouhilomakkeetkin. Huomenna vien kuoren postiin ja sitten vain odotellaan. Ht-netissä keskustelu aiheesta velloo taas valtoimenaan. Kuinka niitä tullaan syyttelemään, jotka eivät ponejaan testaa jne. Itse näen testaamisen yhtenä plussana ja "kilpailuvalttina". Vaikka Suomessa perimältään sairaita poneja olisikin, niin itse tauti ei ole ongelmia aiheuttanut. Testeillä ei siis mielestäni ole sen suurempaa kiirettä. Kaikkia jalostusponeja ei siis tarvitse testata nyt heti ennen astutuskautta. Mutta testatuilla poneilla ja niiden varsoilla on kuitenkin selvä "etulyöntiasema". Itse ainakin osataisin mielummin varsan, jonka vanhemmat on testattu. Ihan samaan tapaan kuin ostan mielummin ponin, jonka vanhemmilla on kilpailutuloksia. Ja nämä siis omia pohdintoja eikä mitään ehdottomia totuuksia.
Mutta asiasta toiseen. Tiistaina meillä oli vuorossa Krissen kouluvalkku. Menin pitkästä aikaa Sissillä. Tehtiin avoja ja takaosakäännöksiä. Ravityöskentelyä enimmäkseen, koska pohja ei ollut ihan parhaimmillaan. Käynnissä tuli tilsaa ja laukassa oli vähän liukas. Alkuun tehtiin ihan voltteja ravissa, jotta saatiin Sissi taipumaan kunnolla. Se puri taas kiinni vasempaan kuolaimeen ihan kunnolla. Kun otin otteen ratsastusloimen reunasta ja vaan pidin taivutuksen vetämättä, se alkoi rentoutua ja helppasi niskasta. Sen jälkeen poni alkoi olla todella kiva, kivempi kuin vielä kertakaan kotiin palaamisen jälkeen. Se vaati taas vaan kunnolla työstämistä. Helposti se nappaa edelleen kiinni sinne vasemmalle, mutta antaa periksi paljon helpommin. Takaosakäännöksissä Sissi oli sitä mieltä, että "Joo joo, kyllä nämä osataan" ja pyörähti vain takaosan ympäri ruuvaten osan askeleista ennen kuin ehdin edes tehdä mitään... Se vaati itseltä hirveästi keskittymistä, että ratsastaa joka askeleen eikä annan ponin kääntyä liian pientä käännöstä. Avot oli oikein hyviä ja vitsit niitä oli helppo mennä. Taas pääsi mukaan siihen fiilikseen miten homman kuuluukin mennä. Samalla huomasi kuinka paljon Tarmon kanssa on matkaa tähän. Vasemmalle oli vaikeampaa, kun poni ei olisi halunnut taipua, vaan helposti heitti takaosan ulos. Heti kun helppasi taas vasemmalta niskasta, niin avokin oli tosi sujuvaa. Ja se laukka. Kuinka hieno pieni poni voikaan olla. Kehuja vaan sateli hienosta muodosta ja ryhdistä. Mitään temppuja laukassa ei voinut liukkauden vuoksi tehdä. Sissin kanssa pystyy aika hyvin kuitenkin menemään, kun laukka on niin tasapainoista ja sen saa pidettyä hyvin kasassa.
Eilen, vuoden viimeisenä päivänä, päätin vielä klipata Sissin. Se oli ajettu juuri ennen kotiutumista, mutta turkki oli jo melkoinen. Nyt kun lämpötilat ovat taas plussan puolella, niin ponille tulee todella kuuma jo ihan pienestä. Tänään ollaan menossa hyppäämään, joten halusin turkin pois ennen sitä. Tarmo pitäisi mennä klippaamaan nyt vielä ennen valkkuun lähtöä. Klippauksen jälkeen ratsastin Sissillä ilman satulaa hetken ennen uuden vuoden viettoon lähtöä. Se oli taas tosi kiva ja vasen puoli ei jäkittänyt vastaan yhtään niin paljoa. Jotain siis saatu eilen aikaan kouluvalkussa! Kyllä se valvovan silmän alla ratsastus ratkaisee monta juttua. Samat asiat olisin osannut tehdä yksinkin, mutta jotenkin sitä luovuttaa helpommin yksin.
Hepat oli hieman ihmeissään, kun heitä alettiin raahata jo puoli viideltä sisälle. Ei ollut edes kunnolla pimeää. Yleensä noi on heti portilla vastassa, mutta nyt joutui useamman hakemaan peränurkasta. Tyytyväisinä jäivät sisälle syömään päiväheiniään. Ilta ruuat oltiin laitettu valmiiksi karsinoiden eteen, jotta ne olis helppo nakata yöllä. Oltiin menossa muksujen kanssa mummilaan katsomaan ilotulitusta ja syömään. Lapset jäi sinne ja me palattiin vähän ennen vuoden vaihtumista kotiin. Meidän tallin sijainti on hyvä, kun lähellä ei ole yhtään taloa, josta raketteja ammuskeltaisiin. Kyllä ne kuuluu ja näkyy, mutta ihan päällä ei ole lainkaan. Kaikki hevoset oli rauhallisia ja ruoka maistui, kun myöhäiset iltaheinät nakattiin naaman eteen. Koirakin oli ihan innoissaan raketeista. Se kuvitteli, että jossain ammutaan ja alkoi tietty heti hinkua sen saaliin perään. Siitä on tullut kunnon metsästyskoira.
Tässä vielä muutama kuva jouluratsastukselta ja aurinkoiselta Joulupäivältä.
 |
| Rose ja joulunalle |
 |
| Lilli ja Possu skarppina |
 |
| Tarmolla oli niin kiire, ettei malttanut olla paikallaan kuvattavana lainkaan |
 |
| Possun jouluposeeraus |
 |
| Kultakimpale kimaltelee auringossa |
 |
| Reino, pieni karvamammutti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti