284. Talvipuuhia

Nyt on ollut muutaman päivän mahtavat talvikelit ja oma motivaatiokin on vähän parempi. Lapsiakin olen saanut vähän aktivoitua puuhailemaan ponien kanssa. Sunnuntaina Lissu-muori (nyt 25-v.) pääsi verestämään muistoja pulkan vedossa. Silloin aikanaan tehtiin pitkiäkin maastolenkkejä hiihtäjä perässä, mutta moneen aikaan ei ole ollut reippaita hiihtäjiä. Omilla muksuilla toi suksien hallinta sen verran heikkoa, että pulkka on parempi vehje tähän touhuun. Hienosti Lissu toimi ja vähän otti kierroksiakin. Onneksi kenttä on sen verran iso, että siinä voi mennä. Pellolla ponilla ei varmaan olisi ollut enää jarruja lainkaan.

Tosi puhdas ponski

Tänään ohjelmassa oli Krissen kouluvalkku. Tällä kertaa oli Tarmon vuoro päästä hommiin. Tehtiin paljon väistöjä kaikissa askellajeissa. Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että Tarmollakin alkaa väistäminen sujua. Sivulle meneminen on ollut haastavaa ja Tarmon mielestä erityisen ärsyttävää. Nyt se teki oikein sujuvasti molempiin suuntiin ristiaskeleet keskihalkaisijalta uralle. Välillä takaosa pyrki vähän edelle, mutta nyt se ei tainnut kertaakaan punkea vain lapa edellä mutkalla ilman ristiaskelia. Ravissa vaikeuttettiin väistöä tekemällä muutama askel isommassa ravissa. Lähdettiin siis normaalisti väistöön, muutaman askeleen jälkeen lisättiin ravia väistössä ja sitten taas siirtyminen takaisin normaaliin väistöön. Tarkoituksena tietysti saada tahti säilymään ja vain askel pidentymään. Hienoja pätkiä tuli, vaikka ensin poni oli vähän hidas jalalle. Siihen tosin saattoi hieman vaikuttaa ratsastusloimi ja sen päällä fullneck-fleeceloimi. Pakkasta oli -18 ja Tarmo on siis klipattu vajaa viikko sitten. Itsekin olin kuin Michelin-ukko, joten ratsastus oli hieman työlästä. Laukassa tehtiin myös väistöjä samaan tapaan keskihalkaisijalta uralle. Hienosti Tarmo kokosi laukkaa ja meni sivulle, välillä liikaakin, jolloin tulikin vaihto. Hienointa oli kuitenkin, kun ennen niin työläät väistöt tuntui helpoilta. Poni meni sivulle eikä kysellyt, että onko pakko. Ehkä se on tajunnut olevansa jo iso mies, 6-vuotias. Edistyy se, vaikka välillä epätoivo iskeekin. Varsinkin, kun kaverina oli samanikäinen, mutta paljon raaempi tunnilla. Tarmo oli ihan pro ;)

Illalla ratsastin myös pitkästä aikaa Ekulla. Viimeiksi olen mennyt sillä keväällä ennen astutusen alkamista. Poni on hyvin pyöristynyt eikä enää tehnyt pahaa ajatella sillä ratsastamista. Tai onhan se jo pitkään ollut hyvännäköinen, mutta ei vain ole ollut aikaa tai intoa ottaa sitä työn alle. Menin ilman satulaa, kun sen selkä on painunut sen verran paljon, että meidän satulat ei ole ihan sopivia sille. Mieluiten menen ilman. Sen selkä on myös leveä ja mukava istua. Ensin Ekku ei seissyt paikallaan jakkaran vieressä. Jos on topannut itsensä lähes liikuntakyvyttömäksi, olisi kiva, että poni seisoisi paikallaan jakkaran vieressä. Hetken pyörimisen jälkeen sain kammettua itseni kyytiin. Ekulla oli virtaa aika lailla ja ekat kaksi kierrosta se hipsutteli eteenpäin päätään viskoen. Sitten se alkoi pikkuhiljaa rentoutua ja malttoi kävelläkin. Ravissakin se oli alkuun kuin viulun kieli, mutta kun renotutui, liikkui tosi hyvin. Vähän tehtiin avoja ravissa ja yllättävän hyvin vanha jaksoi tehdä hommia ja kintut nousi. On viime talven suht säännöllisestä työskentelystä jotain jäänyt muistiin. Sellaista vinoutta ei ollut lainkaan, mitä oli reilu vuosi sitten työskentelyä aloittaessa. Olisko myös jatkuvalla MSM:n syötöllä vaikutusta. Laukassa Ekku vähän kyseli, että onko ihan pakko. Se koitti jarruttaa ja vetää päätä alas sekä potki pari kertaa sivulle. Siitä kun sain sen eteen, niin laukka itsessään oli tosi hyvää. Aiemmin on laukannut mielellään vähän vinossa, ettei takajalkoja tarvitse ottaa rungon alle, mutta nyt liikkui hyvässä ryhdissä ja suorana. Hieno mies! Nyt täytyy koittaa jatkaa ja saada poni vähän säännöllisemmin liikkeeseen. Se on kuitenkin terve ja kiva kaiken lisäksi kiva ratsastaa. Ei siis mitään syytä olla ratsastamatta.