290. Kouluvalmennusta

Tarmo ja Anni peltotreeneissä viikonloppuna

Viime keskiviikkona meillä oli Krissen kouluvalkku kotona. Kelit ei oo olleet ihan parhaat, mutta vähän pääsee vielä laukkaamaan. Tosin siinä ei oikein voi mitään "temppuja" tehdä, vaan rauhallinen ja tasapainoinen laukka on ainoa mitä voi mennä. Pysyteltiin siis ihan perustyöskentelyssä, siirtymisissä ja taivutuksissa. Siirtymisiä tehtiin pääosin käynnistä raviin ja takaisin käyntiin. Taivutuksia ja suoristuksia tehtiin kolmikaarisella. Kolmikaarinen on yksi mun suosikki"kuvioista", mutta jotenkin se on taas ollut ihan unohduksissa. Nyt siis kolmikaariset takas kuvioihin.

Menin Tarmon kanssa ja taas kostautui vapaapäivä valkun alla. Tarmo oli varsin työläs edestä, epätasainen ja koitti mennä vain pitkänä ja matalana. Asiaa ei helpottanut lainkaan ihan tajuton väsymys itsellä. Kaikki voimat oli ihan hukassa eikä muutenkaan olisi jaksanut tehdä mitään. Oli hieman epäreilua ponille edes lähteä sillä mielellä treenaamaan, kun vaan väsytti ja ketutti. Mutta onneksi menin. Alkuun meinasi kyllä epätoivo iskeä. Hampaiden kirskuttelua epätasaisuuden kanssa. Siirtymisten myötä poni alkoi kuitenkin kuunnella paremmin ja epätasaisuuskin helpotti. Tarmon ryhtikin nousi ja kaula lyheni. Siirtymisissä alaspäin se toimii hyvin ja siirtymiset tulee istunnalla pehmeästi. Takaisin raviin siirtyminen kaipaa edelleen lisää energiaa. Niitä täytyy nyt alkaa aktiivisesti miettiä. Haasteita tuo kotitreenissä jatkuva loimitus. Kun poni on klipattu kokonaan, pidän sillä aina ulkona mennessä ratsastusloimea. Silloin ei piiskasta ole kauheasti iloa pohkeen tehostamisessa. Loimen taputtelu ei juurikaan saa ponia aktivoitumaan. Kannuksia en taas halua venyttää mun talvisaappaisiin. Ehkä täytyy levittää jotkut vanhoista kannuksista niihin, koska haluan ponin pysyvän terävänä.

Kolmikaarisella Tarmo vähän koitti alkuun juosta kaarteiden läpi ja varsinkin kaarre vasemmalle vaati kovasti töitä. Sisäkättä nostamalla ja sisäpohkeella sain sen paremmin kantamaan itsensä myös vasemmalle. Alkuun turpakin jäi taas ulos taivutuksessa, mutta sekin parani toistojen myötä, kun muistin kiinnittää huomiota asiaan. Oikealle kaarteet oli helpompia, paitsi kun kentän laidalle tuli kengittäjän auto, joka saattoi syödä pieniä ponipoikia...Tarmo ei yleensä edes kyttää mitään, mut nyt piti koittaa kiertää kulma kaukaa. Joka kerta sinne mentiin ja joka kerta se oli yhtä kamalaa. Vasta noin parinkymmenen toiston jälkeen kulmaan meno oli ihan fine.

Laukkaa tehtiin ihan vaan ympyrällä. Siinäkin juoduttiin työstämään vasenta kierrosta enemmän ja poni olisi halunnut vähän kiihdytellä. Lisähaastetta toi yksi toinen poni, jolla on aika raaka laukka ja sen takia vauhti ja suunta eivät ole aina niin hillittyjä. Tottakai Tarmon piti ottaa tästä joka kerta vähän tulta alle, jolloin laukka ei ollut kovin rentoa. Onneksi niitä hyviä pätkiäkin oli. Nostotkin toimi ihan ok eikä se loikannut niin paljoa ylös. Tosin ravinostot on aina olleetkin tasaisempia.

Tarmosta tuli harjoitusten myötä varsin kiva ratsastaa ja valkun jälkeen olikin taas ihan hyvä mieli. Loppuraveissa tosin meinasi selkä krampata vasemman lavan alta, edellisenä päivänä tuli ratsastettua sen verran tehokkaasti, että vasen lapa oli ihan jumissa. Ei saisi jäädä vetämään... Mutta Tarmo oli siis hyvä ja ketutus mukavasti laantunut. Hyvä valmennus siis!