Juuri viime viikolla mietin, että koskakohan Aira pääsee taas pitämään meille pilatestunteja. Viime estetunnin jälkeen mun sisäreidet huusi kuolemaa ja meinasivat krmpata ihan normaalissa sileätyöskentelyssäkin. Vatsalihakset laiskottelee samalla kun reidet puristaa minkä ehtii... No tähän en varsinaisesti odottanutkaan ratkaisua, koska ongelma on olemassa lähinnä esteillä ja Sissin kanssa. treenataan sitä siis kesällä (ja toivotaan myös uusien kuolainten saapumista kohta).
Treenattiin siis siirtymisiä ja varsinkin laukannostoja, joissa Tarmon kuono yleensä nousee. Aloitettiin suorakaiteella, jossa väistettiin "pitkillä" sivuilla takaosaa ulos. Kyllä oli taas liian monta liikkuvaa osaa. Ulkokättä piti vähän nostaa ylös, jotta ulkolapa ei pullahtanut ulos. Sisäkäsi johti sisälle asetuksen aikaansaamiseksi. Ulkokylki piti saada ruttuun, ettei ylävartalo kallistu sisälle ja samalla ulkokylki käänsi etuosaa sisälle. Sisäpohje pyysi takaosaa ulos satulavyön tuntumassa, jotta lonkka pysyy auki eikä lukitse liikettä. Oma pää sai tehdä töitä ihan tosissaan. Alkuun ponikin oli ihan ihmeissään, kun viime aikoina ollaan valkuissa käytetty aika paljon epäsuoraa sisäohjaa, nostettu siis sitä kaulaa vasten. Hyvin poni lopulta asettui ja väistötkin meni hyvin. Kun Tarmo rentouti väistöön, otettiin siitä suoraan raviin. Pätkä ravia ja uusi väistö ravissa. Taas kun saatiin renotja askelia, siirrettiin käyntiin. Näitä siirtymisiä tehtiin molempiin suuntiin. Eniten ongelmia aiheutti mun sisäpohje, joka koitti koko ajan vaeltaa taakse päin, jolloin polvi alkoi puristaa. Siirtymiset alkoi kyllä parantua kovasti. Poni teki ne huomattavasti pehmeämmin ja sujuvammin, vaikkei aikasemminkaan ole ollut mitenkään töksähtävä tms. Se reagoi myös paremmin jalkaan.
Kun raviväistöt oli sujuvia, jätettiin käyntisiirtymiset pois ja nostettiin laukka. Alkuun nostot oli taas aika paljon ylöspäin. Varsinkin, kun pohja oli liukas ja muutaman kerran jouduin ottamaan myös kiinni, ettei lähde täysiä kaahaamaan. Tarmo alkoi myös ennekoida aika lailla. Väisti joo, mutta sitten alkoi pään nyppiminen ja jännittyminen. Heti, kun nosto saatiin vähän isommista väistöaskelista ja vähän isommalla myötäämisellä, niin ne paranikin hurjasti. Nyt vaan lisää treeniä ja kovaa keskittymistä molemmille. Itse täytyy vaan pysyä niin rauhallisena ettei yhtään ala provosoida ponia.
Siitäkin huolimatta, että kenttä oli ihan täysi luistinrata eikä mitään vauhtitreeniä voinut ottaa, niin kuuma tuli. Kyljet pysyi itsellä paremmin töissä. Tuli taas niin hyvä mieli, kun saatiin lisää työkaluja työskentelyyn ja pikkuhiljaa johtojen päät yhdistyy oman pään sisällä. Tästä on taas hyvä jatkaa kohti seuraavia treenejä ja he A-ratoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti