282. Hyvää Uuutta Vuotta!

Vuosi aloitettiin heti Annan estevalmennuksen merkeissä. Ennen valkkua klippasin myös Tarmon. Sillä ei ollut ihan yhtä pitkä turkki kuin Sissillä, mutta se hikoaa vielä paljon enemmän kuin Sissi. Tarmo on hieman hankalampi ajella, koska se haluaa askarrella koko ajan jotain. Sitä kutittaa jatkuva loimitus ja klippaaminen on sen mielestä ihanaa rapsutusta. Siinä ei vaan tule kovin tasasista jälkeä, kun poni nojaa koneeseen. Varsinkin kaula ja lavan alue syhytää. Hassu poni. Klippaaminen ei häiritse sitä millään lailla, mutta käytävällä paikallaan seisominen on haastavaa. Varsinkin leuan alusta ajellessa täytyy koittaa heilua ja huojua. Raidakas siitä taisi tulla, mutta eipä tuu niin kuuma. Ja kiiltävä sen turkki ainakin on, raidakkaanakin.
Annan treeneissä Anni meni Tarmolla ja itse menin Sissin kanssa. Alkuun tehtiin vähän kuuliaisuus harjoittelua ja taivutuksia pikkuesteillä. Mittasuhteet ei oo kuvassa ihan oikein, mutta tultiin siis oikeassa kierroksessa uralta täyskaarto vihreän vesimatto-okserin ympäri ja siitä viistosti 8c väärin päin uralle. Kierrettiin laine ja mentiin 8b vinosti taas uralle. Käännettiin ennen okseria vielä takaisin ja mentiin 8a viistosti väärinpäin takaisin uralle. Se tehtävä tehtiin pariin otteeseen. Sissi oli taas aika paljon menossa, mutta sain pidettyä sen vähän paremmin takajaloilla. Toinen rundi oli jo oikein hyväkin. Toisena verkkatehtävänä tultiin oikeasta kierroksesta lyhyellä lähestymisellä aalto, jonka päältä käännettin heti voltti oikealle, laineen ja 8a:n välistä vihreälle pystylle ja voltti vasemmalle. Voltilta suoralla lähestymisellä punaiselle okserille. Sissi toimiihan ok, vaikka edelleen koittikin rynniä esteille. Toisella toistolla sain taas sen vähän paremmin odottamaan ja pääsin vähän rentoutumaan kädellä.

Seuraava tehtävä oli laine- 4 laukkaa (17m)- vihreä pysty- 5 laukkaa (21m) -punainen okseri. Nyt oli vähän vaikeuksia saada laukka oikeaan rytmiin, kun ensin vaan lyhennettiin ja haettiin pientä kouluratalaukkaa. Sissi lähtee kyllä eteen, mutta valuu myös pitkäksi ja matalaksi. Se tultiin vain kerran ja menikin ihan ok. Neljäs tehtävä oli keltainen pysty vasemmassa laukassa lyhyellä lähestymisellä. Siitä seitsemän laukkaa (28m) punaiselle pystylle, päädyn kautta punaiselle okserille ja edellisen tehtävän kiemura takaisin. Välillä joudun ottamaan tosi kovinkin kiinni, että Sissi jarruttaa yhtään. Paikat on kuitenkin ok, kun muistan laskea askeleet suhteutetuilla ja pidän pääni ajatellusta askeleesta enkä luovuta ja anna sen rynnätä viimeistä askelta. Viimeisenä ennen rataa tultiin vielä kolmoissarja, jossa siis kolme pystyä yhden laukan välein ja siitä kolme laukkaa vesimatto-okserille. Sen Sissi tuli sujuvasti.

Vuorossa rata: punainen okseri lyhyellä lähestymisellä, seitsemän laukkaa keltaiselle pystylle, päädyn läpi aallolle, neljä laukkaa vihreälle pystylle, 5 laukkaa ja punainen okseri, josta päädyn kautta punainen pysty ja keltainen pysty, taas päädyn kautta ja kolmoissarjan kautta vesimatto-okserille. Radalla ykkönen ja kakkonen mentiin taas ihan ryntäämällä. Päädyssä tuli hyvin takas ja kiemura sujui ihan hyvin, vaikka vauhti vähän kiihtyi. Pystyn ja okserin väli meinasi vähän jäädä ahtaaksi. Päädyssä tuli taas hyvin takaisin ja puaniselle pystylle tultiin ekaa kertaa tämän treenin aikana ryntäämättä. Pidäte meni läpi! Siitä myös keltaiselle pystylle sujuvasti ja vielä sarjan a-osakin meni moitteetta, mutta siinä en ollutkaan enää ihan hereillä. Kun poni lakkasi juoksemasta täysiä ja tuli hyvin takaisin, niin hommahan kävikin työlääksi eikä enää huvittanutkaan hypätä. Tultiin siinä sarjlla useamman kerran ohi milloin mistäkin osasta. Poni on vaan niin nopea sujahtamaan ohi, mutta lopulta se teki linjan oikein sujuvasti. Sen jälkeen tultiin uudelleen vielä esteet 1-5. Ykkösen ja kakkosen väliä jouduttiin tulemaan useamman kerran, kun poni sai taas jonkun vauhtiboostin ja vaan rynni esteeltä toiselle. Lopulta poni odotti taas kohtuu hyvin. Valkkuun olen kyllä hyvin tyytyväinen. Vaikka ponilla oli virtaa, niin yhtään ihan katastrofaalista lähestymistä ei tullut. Se on esteen jälkeen tosi vahva ja vetää pään alas, niin että koko paketti menee kuin mäyräkoira pitkin maneesia. Mutta selvästi kehitystä edelliseen kertaan. Edelleen täytyy koittaa niitä Gägejä, josko keula nousisi paremmin. Tällä kertaa en ollut lähdössä pois kesken valkun.

Tarmo oli kuin pieni pommi. Jalat takoi maata hillitöntä tahtia ja se kävi todella kuumana. Loppua kohden se alkoi vähän rauhoittua ja malttoi keskittyä paremmin. Hypyt oli silti melko sujuvia, muutamiin lähestymisiin tuli ylimääräinen pikkuaskel. Vauhtia olisi niin paljon, mutta askel menee enemmän ylöspäin kuin eteenpäin. Silloin etäisyyksien arviointi on aika lailla vaikeampaa. Tarmo teki radan siellä noin 100 cm korkeuksilla (Sissi 90 cm). Lopuksi se tuli vielä kolmoissarjan ja viimeinen okseri oli 125 cm! Kaksi kertaa se hyppäsi sen ja kevyesti. Ei voi kuin ihailla kuinka se suorittaa. Vasta näillä korkeuksilla se alkaa tulla itse esteestä takaisin ja sitä pääsee ratsastamaan vähän jalalla. Etujalat on niin tiukasti supussa ja hyppy menee koko rungon läpi. Se ei edes hipaissut puomia eikä epäröinyt ylitystä lainkaan. Ei sitä oikein voi edes käsittää millainen kultakimpale se onkaan. Siinä jo poniäiditkin alkoi ehdotella, että nythän se pitäisi myydä. Siitä saattaisi saada jopa ihan hyvin rahaa. Mutta enhän mä sitä voi myydä. Se on sellainen mamman mussukka <3

pikkuveli ja isoveli