Tarmo on selvästi rauhoittumaan päin. En osaa sanoa auttaako kauran poisjättäminen, säännöllisempi liikunta vai syksyn lähestyminen, mutta ajatukset alkavat nousta jalkovälistä ylemmäs. Ratsainkin jonkinlaista keskittymistä on havaittavissa. Muoto alkaa olla tasaisempi eikä koko ajan tarvitse koittaa kääntää ponin huomiota ulkopuolisista asioista kuskiin. Selkäännousutkin helpottuu joka kerta ja poni seisoo jo melkein paikallaan ;)
Sissilläkin oli jalat hyvässä kunnossa estekisojen jäljiltä. Ei juurikaan turvotusta, vaikka kaksi isoa rataa takana. Maastossa se oli oikein rento ja mukava. Sen kanssa elämä on jotenkin niin mutkatonta. Se on paras poni mitä mulla on ollut. Siinä on vaan kaikki paikallaan. Vielä kun itse opin pyytämään sieltä kaiken sen kapasiteetin ulos.
Mutta tähän se lupaava alkuviikko sitten jäikin. Ei pitäisi koskaan tehdä niin paljon suunnitelmia. Maanantaista innostuneena tarkoitus oli alkaa liikuttaa poneja vielä säännöllisemmin, laittaa tallia ja tarhoja kuntoon jne. Tiistaille olin sopinut yhden läpiratsastuksen meille kotiin aamupäiväksi. Poni tullessa pihaan, kengittäjäkin ajoi perässä. Olin sopinut viime kerralla uuden ajan, mutta enpä ollut heti laittanut sitä ylös. Myöhemmin muistelin, että päivä olisi ollut torstai...No eipä ollut. Ohjelmassa oli sitten vierailevan ponin läpiratsastus Lillin kengityksen aikana. Sen jälkeen olin kengittäjän apuna vuoluissa. Ekun käytös oli vähän arvoitus, mutta aika helpolla päästiin. Lissun ja varsan vuolussa, pitelin varsasta kiinni koko ajan. Lisäksi oli kasa irtokenkiä ja yhden paiseen avaus. Kengittäjän lähtiessä olikin jo vuorossa pikainen ruokailu ja tunnin pitoon. Siitä lentävällä lähdöllä Paimioon mun äidin synttärikahveille. Alkaa olla jo noloa, kun oma elämä on niin aikataulutettua, että et saa edes oman äitisi synttärikahveja kalenteriin sopimaan... Joka päivälle on jotain. Nytkin siirsin yhden tunnin pitoa keskiviikolle. Mummilassa sai vielä painia meidän neidin läksyjen kanssa. Kuinka helppoa onkaan tankata lukuläksyä yliväsyneen lapsen kanssa "vieraassa" paikassa. Keskittyminen oli huippuluokkaa. Kotona oltiin vasta ysin jälkeen. Ponit siis liikuttamatta, tarhat siivoamatta ja satulahuone järjestämättä...
Keskiviikkona aamusta piti tehdä pikareissu Saloon. Poikien tsekkaus Pettilässä, rehut Agrista ja kauppareissu. No ensin unohtui kanisterit dieseliä varten. Kotiin siis hakemaan ne. Sitten tallin uuden lämminvesivaraajan liittimet ei sopineetkaan. Koko porukan voimin siis uudestaan reissuun. Aikaa kului laittoman paljon. Kotona sitten tarktorin tankkaus ja olkipaaleja hakemaan. Naapurin pellolta haettiin 140 pikkupaalia olkea. Kolmisen tuntia meni niiden kahden kuorman tekoon. No nyt olisi sitten ainakin olkea talveksi, kun pohjat alkaa karsinoissa jäätyä. Ruokailuunkaan ei jäänyt aikaa, vaan vedin paikallisen kepattilan pizzan autossa matkalla Kiikalaan tunnin pitoon. Pidin siis tunnin ja läpiratsastin yhden ponin. Taas salamana kotiin, jotta isäntä saa auton töihin lähtöä varten. Siitä vielä Sissin kanssa Krissen kouluvalkkuun. Onneksi meidän äiti oli apuna lasten kanssa, jotta vanhin pääsi jalkapalloon. Mummi hoiti vielä sen jälkeen kaikki kolme nukkumaan. Isovanhemmat ovat korvaamaton apu. Onneksi he ovat lähellä ja valmiita auttamaan. Moni juttu jäisi ilman heitä tekemättä.
Valkussa tuli puheeksi viime estekisat ja Sissin kaarteissa matalalle kiskominen. Nyt siis ratsastettiin lähes koko valkku niska ylhäällä ja poni sai mielummin olla muoto avoinna. Se painuu niin helposti kuolaimen taakse. Yllättävän hyvin poni jaksoi itsensä kantaa ja pysyi itse asiassa oikein hienossa muodossa. Siirtymisetkin oli paljon parempia ja sulavampia. Poni pysyi paremmin ylämäkeen eikä mennyt etupainoiseksi. Tehtiin siirtymisiä askellajista toiseen sekä askellajien sisällä. Olin poniin oikein tyytyväinen. Taas päästään etenemään. Askel kerrallaan, mutta eteenpäin. Toivon todella, että kuviot menisivät suunnitelmien mukaan ja poni pääsisi ensi kaudella näyttämään kyntensä ponikuskin kanssa.
Tänään ohjelmassa ei pitänyt olla kuin Anun estetunnit. No aamusta tuli soitto, että Pajeron saa hakea korjaamolta! Uskomatonta mutta totta. Viimein se olisi valmis. Kyllä tässä kahden ja puolen kuukauden aikana on kerran jos toisen ollut sitä ikävä. Ei kunnon vetoautoa voita mikään. Nyt sen huomaa, kun on askarrellut noilla henkilöautoilla, joita ei todellakaan ole tarkoitettu kopin vetoon...Aamupäivä meni siis ajellessa Paimioon ja takaisin. Kotimatkalla tuli tallilta soitto, että Netalla on jalka auki. Juuri aamulla katselin, että paise alkaa olla parempi eikä poni onnu. Sitä iloa ei kestänyt pitkään, vaan nyt oli takanen saanut osumaa ihan kunnolla. Eläinlääkrimme Jerina kävi sitten tikkamassa sen. Ensin aikaa meni odotellessa ja sitten itse toimenpiteessä. Kaikki apukädet oli käytössä. Haavasta tuli oikein siisti. Toivottavasti paraneminen lähtee hyvin käyntiin ja poni on kunnossa laatuponikisaan mennessä. Miksi aina käy näin? Netan paikkauksen jälkeen äkkiä ruokaa naamaan ja valmistautumaan Anun tunteihin.
Jotenkin sitä oli aivan loppu treeneissä. Ei olisi jaksanut enää mitään. Menin Glowlla taas ja sekin oli varsin työläs oikeaan kierrokseen. Täytyy koittaa saada hieroja katsomaan se läpi, kun on niin vahvasti toispuoleinen. Treenattiin vähän laatuponikisaa varten. Harmi, että Glow ei ihan ehdi treenata tarpeeksi isoja esteitä sinne. Sillä olisi hyvä tyyli. Nyt mentiin n. 70 cm rataa. Pari kertaa teki oikein ison loikan, jolloin etuset napautti mahan alle. Se häiritsi selvästi ponia ja hyppyihin tuli haluttomuutta. Ensi kerralla täytyy laittaa panssari. Glowlla on vain koulupenkki pitkillä vastinhihnoilla, joten täytyy laittaa irtopanssari kouluvyöhön. Se on niin erimallinen meidän poneihin verrattuna, et ei voi edes lainata kenenkään penkkiä. Hienosti se kyllä hyppää! Oma vetämättömyys vei kyllä treeneiltä parhaan terän.
Huomenna (tai siis tänään) ei pitäsi olla mitään ylimääräistä ohjelmaa. Jos sitten ehtisi vähän liikuttaa ponejakin. Illalla Aatu lähtee uuteen kotiin. Lauantaina olisi tiedossa taas tuntien pitoa ja estekisat Tarmon kanssa. Sunnuntaina menee koko päivä Hyvinkäällä Connemarayhdistyksen järjestämässä Ratsastusluokka ja Working Hunter Pony-kisoissa. Lähdetään reissuun taas kolmen kopillisen kera. Mukava, mutta rankka päivä luvassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti