121. Seuraesteitä :(

Glown kanssa oli vuorossa uusi yritys Anisissa seuraestekisoissa. Viimeksi poni pysähtyi lähes joka esteelle eikä uskaltanut liikkua mihinkään. Nyt poni oli noin tuhat kertaa parempi. Jo verkassa se eteni paljon viime kertaa paremmin. Radalla se jopa liikkui laukassa melkein koko radan läpi. Vain yhdelle esteelle meinasi tulla kielto. Siinäkin jarrutti jo hyvissä ajoin ennen estettä, joten käskin vain eteen ja tamma meni yli. Tosin puomi putosi, mutta aikaisempaan verrattuna tämä rata muistutti jo esteratsastusta. Kun tamma pääsee vauhtiin ja unohtaa jännittää, hypyt on oikeasti ihan todella hyviä. Se käyttää selkäänsä hyvin, jalat nousee tarkasti ja hyppy tuntuu todella miellyttävältä. Innolla odotan, että päästään oikeasti hyppäämään! Rohkeutta vaan ponille lisää, jotta meno on sujuvaa. Pidetään korkeudet ja tehtävät helppoina, kunnes poni luottaa tilanteeseen ja saa lisää voimaa laukkaan. Onneksi noita kisaponeja on useampi, niin malttaa paremmin edetä rauhassa.

Peppi oli myös hyppäämässä. Alunperin en edes ilmoittanut häntä, kun viimeksi putosi ja on taas jännittänyt hyppäämistä ja varsinkin oksereita kovasti. Halusi sitten kuitenkin välttämättä mukaan. Koska Lilli ei mahtunut enää kyytiin, hän sai lainata Jekkua. Senkin kanssa hän on kyllä treenannut Anunkin tunnilla ja hyvin on mennyt. Radan kävelyssä Peppi oli jo lähes hysteerinen. Esteet oli aika isoja ja vesimattokin oli taas radalla. Mun mielestä seurakisoissa, varsinkin näissä pienissä luokissa, tarkoitus on hakea kokemuksia ja luottamusta ratsastukseen. Usein pikkuluokissa on kyse joko lapsista tai nuorista hevosista. Miksi silloin estekorkeus pitää vetää ihan maksimiin kaikkinen pelotteineen (vesimatto, lankut ym.). Jos kotitreeni sujuu hyvin, on kiva lähteä kisoihin kokeilemaan taitojaan. Mutta onko tarkoitus vetää kapasiteetti ja taidot ihan äärirajoille, niin että touhu ei olekaan enää kivaa. Epäonnistumiset lisäävät epävarmuutta ja pelkoa. Se ei kehitä tulevaa kilparatsastajaa millään lailla! Onnistuneet kilpasuoritukset lisäävät halua kehittyä ja nousta ylemmäs. Tällä radalla Peppi uskalsi hypätä kaksi ensimmäistä estettä (ristikko ja ristikko-okseri). Ennen vesimattoa hän sitten pysäytti ponin, tervehti tuomaria ja poistui radalta keskeyttäneenä. Mahtoi lapselle tulle mukava kisakokemus ja innolla kohti uusia kisoja...Ehkä me jätetään sitten vaan kisaaminen väliin kokonaan, koska sopivia luokkia ei vain ole tarjolla. Se on sääli, koska kisainto on ollut kova :( 

    

Täytyy vielä lisätä, että tämähän on vain liian tosissaan olevan Poniäidin vuodatusta, koska oma lapsi ei pärjää kisoissa. Muiden lapset selvittiät maksimiin vedetyn radan vesimattoineen lähes ongelmitta. Meidän lapsi pysyy kotona hyppelemässä itsekseen tästä eteenpäin.