130. Läskit connemarat

Päivisin mielessä on vaikka kuinka monta aihetta, mistä pitäisi kirjoittaa. Illalla, kun viimein ehtii koneen ääreen, pää onkin jo ihan tyhjä. Täytyy varmaan alkaa kirjata ideoita ylös sitä mukaa kun niitä tulee. Viime aikoina ht-nettiä on "kuohuttanut" Vermon Poninäyttelyn jälkimainingit. Ja nimenomaan connemarat, läskit sellaiset. Menestys herättää heti kateutta ja kuinka kaikki muut ovat taas kokeneet vääryyttä. Läskejä poneja löytyy joka rodusta, se ei todellakaan ole mikään yksin connemarojen ongelma. Se on totta, että connemarojenkin joukossa oli useampi "ylikuntoinen" poni. Sitä en käsitä, miten siitä nousee kauhea kohu. Eiköhän jokainen yritä pitää parhaan kykynsä mukaan poninsa kunnossa kaikin tavoin. EI kukaan yritä syöttää niitä lihapulliksi. Laidunkauden alussa tapahtuu usein helposti paisuminen ja siitä takaisin siedettäviin mittoihin laihtuminen ei tapahdu viikossa eikä kahdessakaan.

Mä olen melko tarkka näiden pulleus-asioiden suhteen. Eikä noita ylilihavia pihassa olekaan. Nuorien tammojen kanssa saa olla tarkkana. Ne paisuivat selävsti kuukauden laidunlomallaan. Meilläkin laidun on villiintynyttä ja pusikoitunutta peltoa. Ei mitään lannoitettua tehoruohoa, vaan hyvin luonnonmukaista ruokaa. Sopii hyvin siis lihomaan taipuvaisille poneille. Tammat onneksi laihtuivat aika nopeaan, suurin osa oli varmasti jonkinlaista "laidunturvotusta". Ruoho on kuitenkin suurimmaksi osaksi vettä. Oriit puolestaan ovat jatkuvasti lihotuksessa. Samoin Lissua on saanut syöttää ihan kunnolla. Ruokinnat on kohtuu helppo miettiä ison hevosmäärän takia. Laumoja voi muodostaa lihavuuskunnon mukaan. Paksut omana porukkanaan ja enemmän ruokaa tarvitsevat omanaan.

Nyt Ekku alkaa olla pyöristynyt siedettävän näköiseksi. Se laihtui selvästi muuttaessaan meille. Uusi ympäristö ja uudet kaverit. Alkuun se ei juuri malttanut syödä ja päälle oli vielä astutuksiakin. Nyt sille on löytynyt sopiva tarha, josta se näkee seurata pihan tapahtumia, mutta on myös oma rauha. Se on koko ajan meillä syönyt Greenlineä reilu ½ l kahdesti päivässä (toki turvotettuna, jolloin sitä tulee melkein puoli ämpäriä), kauraa 2l 2x pv ja soijaa ½ l 2x pv sekä öljyä n. 2-3 dl/pv. Lisäksi toki kivennäiset. Esikuivattua säilöä sille on annettu niin paljon kuin syö. Kesällä sai osan heinistä tuoreena. Kävin niittämässä peltojen reunoilta sille pari kottarillista aina ruohoa päivässä.

Seuraavaksi aloitetaan pikkuhiljaa ratsastushommat herran kanssa. Toiveena lisää lihasta ja saada toi komea kaula oikein päin, nyt siinä ei ole juuri muuta kuin valtaisa alakaula.. Meidän isäntäkin on luvannut alkaa ratsastaa sitä, kunhan olen "kesyttänyt" sen ;) Katsotaan onko into kadonnut ennen kuin ratsastettavuus on taas sopivalla tasolla.

Toinen lihotuskuurilainen on Tarmo. S eon hieman haastavampi lihotettava kuin Ekku. Sille ei oikein ruoka maistu. Heiniä varsinkin vain närppii. Kyllä ne on aina lopulta syöty, mutta pitkin hampain pistelee sitten pitkin päivää. Lisäksi se on niin täynnä virtaa. Sen kohdalla on pakko alkaa miettiä jotain muuta ruokintavaihtoehtoa. Nyt se on saanut 1,5 l kauraa ja 1,5 l Kraftin Groov 125:sta. Se on pyöristynyt kyllä, mutta kauraa on pakko alkaa vähentää, kun alkaa nousta päähän. Tarmo on muutenkin varsin vireä ratsastaa, mutta nyt virtaa on extrapaljon. Keskittymistä voisi hieman helpottaa vähempi energia...Nyt kokeillaan antaa pelkkää Groovia 2l (2x pv). Tarvittaessa lisätään sillekin joko Greenline tai esim. Peacemaker.

Mielummin poni saa kuitenkin olla vähän pullea kuin liian laiha. Laiha näyttää aina rumalta, mutta aavistus ylimääräistä lihaa ei ole yhtään niin pahan näköinen. Mitään syöttöporsaita meillä ei suosita. Säännöllinen liikuntakin pitää ponit kyllä kohtuullisissa mitoissa.