128. Valmennuksia esteillä ja koulussa

Keskiviikkona ja torstaina oli jälleen kauan odotettu Piia Pantsun estevalmennus. Nyt sain Outinkin usutettua mukaan ja kyllä meillä oli kivaa. Rahallisista syistä menin vain Sissillä, vaikka niin olisi tehnyt mieli ottaa Tarmolle vielä puolikas paikka. Jostain on pakko välillä tinkiä :( Ei vaan millään malttais...

Eka päivä tehtiin jumppatehtäviä pääasiassa. Valkku jouduttiin pitämään maneesissa, koska ulkona satoi kaatamalla. No onneksi oli maneesi...Vaikka se tuntuu näin kesken ulkokauden varsin ahtaalta ja pimeältä, niin mielummin kuitenkin se kuin ulkona kaatosateessa ratsastus. Varsinkin kun on mahdollisuus valita. Sileällä ratsastettiin ensin huolellisia kulmia, tehtiin vähän ravipuomeja kaarevalla uralla, taivuteltiin uralla jne. Hiottiin siis perusratsastettavuutta. Poneja vähän heräteltiin peruutusharjoituksella. Pysähdys-peruutus-laukkaa-pysähdys-peruutus-laukkaa. Sissi saikin heti kehuja, että kontakti säilyy paremmin kuin viime kerralla. Jotain edistystä :) Hypyt aloitettiin pikkupystyllä ympyrällä. Sitä mentiin molempiin suuntiin niin monta kertaa, että hyppy oli sujuva ja poni rentoutui. Sissin kanssa saatiin kyllä tahkoa hieman enemmän kuin muut. Ros etaas suoritti hyvin nopeaan tehtävän.

Seuraava harjoitus oli jälleen ympyrällä, mutta nyt esteitä oli kolme innarina. Pieniä n. 50 cm pystyjä kaarevalla uralla. Sissi vähän valui ulos ja meinasi tulla kerran jos toisen liian lähelle ekaa estettä. Siihenkin haettiin vain rentoutta ja sujuvuutta. Itsellä on myös paha tapa mennä ylävartalolla liian kaulalle. Vaikka tiedostan sen, niin korjaaminen on vaan niin vaikeaa...Sitä jotenkin lamaantuu täysin tämäntyyppisissä tehtävissä. Sisään saa vielä ratsastettua, mutta sitten ei osaa tehdä enää mitään. Harjasta vaan kiinni ja poni hoitaa homman. Tosin tässä tehtävässä se valui vähän kaarella ulos, kun kuski ei sitä kääntänyt kaulalla roikkuessaan ja harjasta kiinni pitäessään. Mutta sujuihan sekin lopulta. Piia on vaativa valmentaja ja toistoja tehdään paljon, jos on tarvetta. Ponilla on kyllä selvästi kunto parantunut, kun se jaksoi porskuttaa koko valkut läpi.

Seurrava jumppatehtävä oli taas pikkupystyinnarit, mutta nyt pitkällä suoralla lähestymisellä. Voi kuinka siihen tekisi mieli tuupata! Aika hyvin maltoin mieleni, mutta ei ne lähestymiset silti ihan nappiin osuneet. Innarilta käännettiin volttikahdeksikolle, jossa aina keskellä ylitettiin pieni pysty (n. 70 cm). Volttia pyrittiin pienentämään niin pieneksi kuin poni pystyy tekemään. Tässä Sissi taas vähän hätääntyi ja muutama kiihdytyslähtö tuli häntä suorana. Tiukat kaarteet on meille pahoja, kun poni poistuu paikalta heti, jos joutuu kääntämään terävämmin tai voimakkaammin. Mutta kahdeksikkokin onnistui ehkä sadannen kerran jälkeen ;) Rose toimi koko ajan varmaan porukan parhaiten ja saikin kovasti kehuja kuinka viisas vauva-poni se onkaan!

Ja vielä jumppaa. Nyt vuorossa pidempi jumppasarja, jossa kolme pystyä yhden laukan välein ja puomit väleissä. Siis puomi-pysty-puomi-pysty-puomi-pysty-puomi. Siinä Sissi toimi aika kivasti. Ehkä kerran tuli huonosti sisään, mutta korjasi hyvin. Pystyjä nostettiin lopulta lähelle metriä? (Tai ainakin ne näytti tooosi isoille). Kerran Sissi otti puomin alas, mutta seuraavalle nousikin oikein tarkkaan ylös! Tuli ihan oikean hypyn tuntuinen loikka, selkä pyöreänä ja kaikki. Jumppasarjaan lisättiin vielä päädyn kautta lävistäjälle, jossa puomi-kavaletti (50-60 cm) ja okseri, joka oli lopulta yli 100 cm. Ne Sissi tuli oikein hyvin. Kokonaisuudessa poni oli huomattavasti viime Piian valkkua parempi. Kesäloma on tehnyt sille hyvää. Meininki muistutti jo hyppäämistä eikä keilaamista. Rosekin selvitti rohkeasti elämäsä suurimmat esteet. Vähän siitä huomasi, että yllättyi nostosta, mutta hienosti sekin skarppasi seuraavalle kierrokselle. Se jaksoikin tosi hyvin.

Kotona kylmäsin Sissin jalkoja, molemmat etujalat oli keränneet vähän nestettä vuohisniveliin. Varmaan ylipitkä kaviokin rasittaa ekstraa (Kengittäjä kävi vasta pe). Kylmäyksen ja ruokkimisen jälkeen takas vaan tarhaan loppuverryttelemään lisää. Siltä oli jo alkuviikosta lähtenyt kaksi kenkää ja ennen valkkua irrotin loput, jotta meno olisi tasapainoisempaa, kun joka jalka ei ole eripainoinen. Maneesissa ja kentällä se liikkui ok, mutta soralla kyllä arkoi.

Keskiviikkona illalla meillä oli vielä Krissen kouluvalkku kotona. Siihen menin Tarmolla. Tehtiin ihan perustyöskentelyä, siirtymisiä ja pysähdyksiä. Haettiin vain tasaista, kiireetöntä tahtia. Kovasti se kuikuili Ekun perään ja virtaakin olisi riittänyt yli oman tarpeen. Tarttis ehtiä ratsastaa sitäkin vähän aktiivisemmin kuin kerran viikossa. Kyllä se sitten toimi ihan kivasti lopputunnista, kun suurin puhti oli juostu pois.

Torstaina uudelleen Piian valkkuun Sissin ja Rosen kanssa. Nyt vuorossa oli erilaisia linjoja ja rataharjoitus. Sileällä verkattiin ensin väistöillä ja kiemuroilla ravissa ja laukassa, vastalaukkatreeniä siis. Hyvä, koska olin ilmoittautunut koulukisoihin launataille. Hyppyverkka aloitettiin taas ympyrällä hakemalla sujuvaa ja rentoa hyppyä pienelle porttipystylle. Sen jälkeen alettiin tehdä rataan kuuluvia linjoja pätkissä. Oli suhteutettua, kahden laukan okseri-pysty-sarjaa, yhden laukan pysty-pysty-sarjaa, kaarevaa uraa, suoraa uraa, pitkää lähestymistä ja tiukkoja kaarteita. Hyvin monipuolista siis. Nyt Sissi ei ollut ihan yhtä hyvä kuin edellisenä päivänä. Varmaan vähän väsy painoi jaloissa ja se teki usein pieniä puolikkaita askelia ennen estettä. Olisi pitänyt vaan ratsastaa vähän napakammin eteen, jotta poni lähtee mielummin kaukaa, kuin tekee sen puolikkaan askeleen väliin. Koitti myös kiskoa kuskia taas kaulalle ja valui pitkäksi ja matalaksi. Ja kun koitat saada naamaa ylös, niin kaula vaan lyhenee eikä mitään muuta tapahdu...Korkeudet radalla oli varmaan n. 80 cm. Rose väsyi myös selvästi, mutta hienosti se edelleen teki hommia. Se on kyllä ihan superponi ja varustettu ihan tosi hyvällä työmoraalilla.

Kyllä oli kivaa! Vaikka oma "kotivalmentaja" on ihan super, niin tykkään valtavasti myös Piian valmennuksista. Niissä olen saanut useamman ahaa-elämyksen asiaan ja toiseenkin. Ohjeet ovat myös varsin lähellä toisiaan, joten on helppo ottaa uudet vinkit taas käyttöön eikä ne vain sekoita päätä. Valmennukset siis tukevat hyvin toisiaan eivätkä ole millään tapaa ristiriidassa keskenään.

Valkun jälkeen meillä oli vielä Pepin kanssa Tampereen keikka...