131. Estekisaviikonloppu

Lauantaina oltiin Tarmon kanssa seuraestekisoissa Paimiossa. Sinne on aina niin mukava lähteä, kun näkee vanhoja tuttuja enemmänkin. Etukäteen eniten pohdin, mahtaako poni osata käyttäytyä yhtään. Sillä on ollut nyt niin paljon virtaa. Kotona se kuitenkin on toiminut ratsain ihan siivosti, mutta vieras paikka ja paljon muita hevosia samassa tilassa tuo hieman lisäjännitystä...Olin ilmoittanut Tarmon mukaan 80 cm luokkaan ja siinä oli tietysti lähtijöitäkin eniten.

Paikan päällä ensin katseltiin hetki ja sitten menin ottamaan pojan kopista, jotta se ehtisi katsella paikkoja ja rauhoittua. Poni oli kuitenkin kuin ihmisen mieli. Vissiin kaksi kertaa hirnui ja oli muutenkin hyvin levollinen. Ihan rauhassa sain laittaa sen kuntoon ja sitten taluttelin sitä ympäriinsä. Radan kävelyn ajan Linda roikkui narussa ja sitten menin verkkaan, joka oli maneesissa. Tarzan ei kyttäillyt mitään ja oli edelleen ihan coolina. Siinä vaiheessa kun maneesissa oli reilu kymmenen ratsukkoa hyppäämässä, poni jännittyi välillä ohi menevistä hevosista. Otettiin aika nopea verkka ja sitten ulos parempaan tilaan. Valmistautuva ratsukko sai olla radalla, joten ehdin vähän näyttää sille esteitä. Vähän epäilytti kirkkaat safety system-esteet johteineen, mutta luottavaisen lähdin kuitenkin radalle. Tarmo ei ole juurikaan koskaan kytännyt mitään esteitä, vaan menee samalla innolla vähän epäilyttävämmätkin.

Ennen omaa vuoroa Tarmo melkein malttoi kävellä. Vihellys-laukka ja kohti ekaa estettä. Vauhti kiihtyi aika lailla ja heti eka puomi alas. Esteen jälkeen jatkoi päätyä kohti loikkimalla. Virtaa siis löytyy...Kakkonen meni hyvin, mutta kolmoselle matka päättyi. Ensin vauhtia oli vähän liikaa ja poni kyttäsi esteen alla olevia Suomen lippu-johteita. Toisella yrityksellä päästiin lähemmäs, mutta ei ihan yli asti. Harmittavasti siis hylätty :( Päätin sitten, että lähdetään ensi viikonloppuna kokeilemaan uudestaan. Kovin väsynyt poika ei reissusta selvästikään ollut loikkimisesta ja vauhdista päätellen. Poni käyttäytyi kuitenkin paljon paremmin kuin osasin odottaa, joten hyvä reissu kaikin puolin. Vauvahan se vasta on.

este yksi (kuva: Pihla Nuolioja)

este kaksi (kuva: Linda Määttänen)

Sunnuntaina oli Sissin vuoro. Pitkästä aikaa pääsin sen kanssa alue-esteille. Nyt luokkina oli 90 ja 100 cm. Meinasi kyllä taas käydä huonosti tämänkin kisan kanssa...Sissi oli saanut polkastua toisen etukengän irti tarhassa. Nyt viime kengityksestä oli sen verran vähän aikaa, että ylimääräistä kaviota ei juuri ollut ja poni arkoi jalkaa kentälläkin. Tämä siis lauantai-illalla. Pientä paniikkia ilmassa, mutta onneksi olin säästänyt muutaman hyvän vanhan kengän ja sieltä löytyi vielä lähes sopivakin. Meillä ei ole mitään takomisvehkeitä, joten kenkää ei saa yhtään muokattua. Suht sopiva siis löytyi ja ei muuta kuin lyömään se jalkaan. Onneksi Sissi on helppo kengittää, joten se ei hermostu, vaikka irtokengän lyömiseen menee aikaa kauemmin kuin laki sallii... Anyway, kenkä saatiin jalkaan ja poni lakkasi arkomasta (ja kenkä on edelleenkin jalassa!).

Näissä Anisten kisoissa oli luokat järjestetty niin, että isot hypättiin ensin (110-130) ja pienet (90-100) vasta iltapäivällä. Aamusta käytiin ohjasajamassa ajo-opetuksessa olevaa suokkivarsaa ja sitten isännän lanatessa kenttää haravoin vielä uran pois (kuulostaa paljon helpommalta mitä oli). Sen jälkeen Sissin pesu ja kamat autoon. Meidän eka startti oli 14.30. Paikalla oltiin, niin että ehdittiin katsoa 130-luokan loppua hetken aikaa. Poni kuntoon ja kävelemään rataa. Arvosteluna 90 cm:ssä oli 367.1 (A2/A2), perusradalla seitsemän estettä ja uusinnassa neljä (yksi sarja). Verkassa Sissi oli vähän jännittynyt ja aikaakin oli lopulta liian vähän eikä poni ehtinyt rentoutua kunnolla. Hyppyjen paikat ei oikein osuneet, vaan aina tuli ylimääräinen pikkuaskel ennen estettä. Radalla meno ei ollu tyhtään sen sujuvampaa. Poni meni miljoonaa, mutta sittenkäään se ei halunnut lähteä hyppyyn kaukaa, vaan pikkuaskel tuli melkein joka esteelle. Vissiin kaksi viimeistä taisi mennä sujuvasti. Ihme, että pudotuksia tuli vain yksi! Hienosti Sissi osaa kinttunsa nostaa, vaikka kuski ei osaa tuoda sitä esteelle oikein.

Este nro 2 ja tämä ei siis ollut kielto, vain pudotus

 este 5 ja hienosti hyppäämässä ennen ponia, ei edes puomi pudonnut

Onneksi mukaan mahtui pari sujuvaakin hyppyä

Radan ja loppuverkan jälkeen vein Sissin koppiin odottamaan metriä. Lähtöjä näissä viimeisissä luokissa oli yli 50, joten odottelua tuli ihan kiitettävästi. Välissä oli mukava katsella toisten suorituksia. Metriä ennen hain ponin hyvissä ajoin ja verkkasin enemmän. Suurin osa verkasta nyt jo ennen radan kävelyä. Nyt sian ponin rennommaksi, mutta hypyt ei kulkeneet edelleenkään. En vaan saa mitään askelta esteelle. Aivan mieletön ponnu on kyllä ponilla, kun metrin okseritkin se kiipeää yli paikaltaan pudottamatta. Verkassa oli kyllä jo sellainen olo, että tästä ei tule mitään! Rataa kävellessä epätoivo vaan yltyi. Ei ollut mikään pieni ja kiltti metri! Arvosteluna  AM5, tosin uusintaa ei juuri tarvinnut ajatella...esteitä oli yhdeksän perusradalla.

Radalla homma alkoikin yhtäkkiä rullata kolme ekaa estettä meni oikein sujuvasti. Kolmosen jälkeen jäi vähän pitkäksi ja matalaksi kaarteeseen ennen sarjaa (joka on muutenkin vaikea meille). Liian pieni hyppy sisään, kahden laukan väliin kolme askelta ja hissi-hyppy b-osan okserille. Puomi alas. Taas kaarteessa poni jäi matalaksi ja kiskoi päätä alas. Jälleen tuli pohjaan trippelille. Vauhti ei riittänyt ja takapuomi alas siitäkin. Seuraavalle esteelle poni alkoi jarruttaa, mutta meni yli sujuvasti. Seiska, valtava okseri ylittyi hienosti. Hypyssä oikein tunsi kuinka Sissi venytti sen yli. Kasille taas vähän epäröi, mutta hyppy oli kuitenkin sujuva. Ysi, vesimatto, ylittyi myös ongelmitta. Kokonaisuutena rata oli huomattavasti sujuvampi ja siitä jäi hyvä fiilis. Sissi on kyllä ihan paras. Kuinka paljon se yrittääkin miellyttää ja tekee kaikkensa ratsastajan eteen. Ikinä se ei ole pysähtynyt esteelle. Nyt mietin vaan miten jatkossa. Tahkotaanko pienempiä ratoja niin kauan, että ne sujuu, vai lähdetäänkö hakemaan rutiinia metriin. Poni otti selvästi itseensä metrin huonoista hypyistä, mutta toisaalta molemmat keskittyy paremmin kun esteet nousee ja nytkin rata oli paljon ysikymppiä sujuvampi. Vaikeita pohdittavia. No voi olla, että näitä ei ehditä edes pohtimaan tosissaan...

ykkönen

kakkonen, huom takajalat :)

este 5, trippeli, tästä puomi alas