133. Riding Class ja Working Hunter Pony -kisoissa

Sunnuntai vierähti mukavaissa (ja kosteissa) tunnelmissa Hyvinkäällä Zitherbay-farmilla Connemarayhdistyksen järjestämissä Riding Class ja Working Hunter Pony -kisoissa. Oltiin liikenteessä kuuden ponin voimin ja lisäksi mukana oli Sanna Hevoskulman kojun kera.

Ohjelmassa oli siis brittityylisiä ratsastusluokkia (Riding Class) sekä maastoestetyyppisiä esteitä sisältäviä Working Hunter Pony-luokkia. Tavallisissa ratsastusluokissa ponit esitetään ensin ryhmässä ratsain kaikkissa askellajeissa molemmissa kierroksissa. Aikaa ei ole paljon, joten ponin pitäisi olla rennoksi ja kuuliaiseksi verkattu. Joka hetki kehässä vaikuttaa arvosteluun. Ryhmäosiossa seurataan tuomarin ohjeita. Tämän jälkeen ponit asettuvat kaartoon kentälle odottamaan oman yksilösuorituksen vuoroa. Siinä pitäisi sitten seisoa kauniisti paikallaan. Kukin ratsukko esittää vuorollaan yksilösuorituksen, jossa esitetään askellajit molempiin suuntiin. Joskun tuomari neuvoo, mitä haluaa nähdä. Usein yksilöosio on melko vapaamuotoinen. Me teimme tällaisen: Rivistä muutama askel eteenpäin käynnissä, pysähdys ja tervehdys tuomarille. Siitä käynnissä uralle. Lyhyellä sivulla siirtyminen kevyeen raviin ja pääty-ympyrä. Ympyrältä jatketaan pitkä sivu vielä keventäen. Seuraavasta päädystä laukka ja pääty-ympyrä laukassa. Suunnan muutos kokorataleikkaalla kevyessä ravissa ja ja toiseen päätyyn toinen laukkaympyrä. Ympyrän jälkeen taas raviin ja kokorataleikkaa lisäten ravia (edelleen keventäen). Päädyssä käyntiin, käännös kohti tuomaria, pysähdys, tervehdys ja paluu omalle paikalle. Yksilösuorituksen jälkeen tullaan selästä alas. Tässä vaiheessa tarvitaan Groomia eli hoitajaa/apukäsiä. Groomi riisuu ponilta satulan ja siistii ponin harjalla, pyyhkeellä, sienellä, millä sitten tarvitseekin. Kuolat, kurat ym. putsataan pois. Meidän luokassa tyyliin eniten panostaneilla oli sadeloimetkin poneja varten, kun vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Kun kaikki ovat ratsastaneet yksilösuorituksen aloitetaan rakennearvostelut. Poni siis viedään rivistä tuomarin eteen, harjaton puoli tuomariin päin ja tuomarin puoleinen jalkapari avoimena. Lisäksi askellajit näytetään. Käynnissä tuomarista poispäin ja ravissa takaisin. Sitten paluu omalle paikalle. Jälleen groomi tulee siistimään ponia. Satula ja kuski takaisin selkään. Groomi putsaa ratsastajan saappaat jne. jotta ratsukko on mahdollisimman siisti ja edustava. Kaikien tehtyä rakennearvostelu, jatketaan käynnissä uralla (yleensä oikeassa kierroksessa) ja tuomari valitsee voittajan ja sijoittuneet. Palkintojen jako ja kunniakierros.

Workin Hunter Ponyssä tehdään sileä arvostelu aivan samaan tapaan kuin Riding Classissa. Lisäksi ennen "kouluosuutta" ratsastetaan esterata, jossa on seitsemän maastoestettyyppistä estettä. Puhtaasti esteet suorittaneet jatkavat sitten sileän osuuteen. Meillä esteinä oli mm. pysty puunvärisiilä puomeilla, mökki, sianselkä, muuri, vene, portti ja aalto. Pienempien ponien luokassa oli koivupuomiristikkoa, heinäpaaliestettä ja vesimatto risuilla. Maailmalla näkee bankettia ym.

Meidän poneista ensimmäisessä luokassa (3-8-vuotiaat ratsastajat avustajan kanssa, ponilla ei koko rajaa) mukana olivat Lilli ja Jekku. Nuutti meni Lillin kanssa ja Miia Jekun. Nuutilla ei ihan keksittyminen ollut parhaimmillaan, vaan hän höpötti koko ajan jotain. Kovasti hän yritti keventää, vaikka rytmi ei ihan vielä pysy. Lisää treeniä ;) Lilli oli tosi reipas ja sitä sai oikein pidellä välillä. Tässä luokassa ei esitetä laukkaa. Luokassa valittiin voittaja ja loput olivat kakkosia. Kaikille jaettiin siis ruusukkeet ja sponsorin lahjoittamat pussukat. Päivän kohokohta pikkuratsastajille, kun sai suklaata, värikynät, limsaa ja smurffi-pehmon :) Voittaja jatkoi sitten päivään päätteeksi Ridden Championin valintaan. Näissä avustajan kanssa mentävissä luokissa, myös avustajan tulisi olla pukeutunut mahdollisimman siististi ja yhteensopivasti ratsukon kanssa. Talutin tulee olla ja se kiinnitetään turparemmiin. Esim. Vermon poninäyttelyssä pääsee näkemään näitä viimeisen päälle tyylikkäitä pikkuratsukoita.

Kisakatsomossa Fanni, yläkuvassa Nuutti ja alakuvassa Peppi (kuva tehty PicMonkeyssä, kiitos Tupuka linkistä)

Lasten luokan jälkeen oli yhdistetty luokat 2 ( alle 107 cm ponit) ja 3 (107-138cm ponit). Näissä ei enää ollut avustajaa, joten ponit esittivät kaikki askellajit. Meidän porukkaa ei ollut tässä mukana sairastumisen vuoksi. Näissä luokissa ratsastajan iällä ei ole väliä, mutta ratsukon tulisi olla sopusuhtainen. Liian iso ja liian pieni poni suhteessa ratsastajaan siis vaikuttaa myös.

Neljäntenä luokkana ratsastettiin yli 138 cm ponien ja hevosten luokka. Siinä menin itse Sissin kanssa. Poni oli verkassa oikein hyvä. Pohja oli melko liukas kunnon sateen takia, mut onneksi Sissi on helppo koota ja liikkuu hyvässä tasapainossa. Tosin näissä luokissa olisi tarkoitus esittää ponin askellajeja mahdollisimman isoina ja ilmavina eikä niinkään ponin kokoamisastetta ja koulutustasoa. Onneksi en ollut letkassa ensimmäisenä, koska en taaskaan ollut opetellut mitään yksilöohjelmaa. Menin siis muiden mallin mukaan. Ehkä ensi kerralla jo osaan sen ;) Ryhmäosiossa meillä oli vähän ahdasta, kun edellä menevä poni oli hidas eikä kuskikaan tajunnut oikaista kaarteissa tehdäkseen tilaa muille. Sissi vähän jännittyi ja kuumui, kun istä joutui pitelemään alkuun, mutta onneksi rentoutui, sen verran että saatiin askellajit jotenkin esitettyä. Rivissä se seisoi oikein kauniisti. Omalla vuorolla oikea laukka ei meinannut nousta. Se on Sissille vielä helpompi laukka, mutta luulen pohjan vaikuttaneen asiaan. Nosto oli kentä yläreunasta ja ympyrä lähti siitä alamäkeen liukkaalla ruohopohjalla. Muuten olin tyytyväinen. Outi toimi groomina ja poni saatiin siistittyä niin edustavaksi, kun sen siinä kaatosateessa saattoi saada... Oli kyllä ällö tunne istua selässä, kun oli aivan litimärkä ja vettä satoi koko luokan ajan kuin saavista kaatamalla. Lopulta Sissi sijoittui toiseksi luokassa. Tuomari kehui kovasti ponin asennetta, kuinka se suorittaa kaiken ilmekään värähtämättä tyylikkäästi ja tasaisesti.

verkkaa kaatosateessa

Riding Classien jälkeen vuorossa oli sitten esteluokat. Luokat viisi (alle 107 cm ponit) ja kuusi (107-138 cm ponit) oli yhdistetty. Näillä esteet olivat max. 40 cm. Poisjääntien vuoksi osallistujia oli vain kolme. Peppi ja Lilli olivat ainoat, jotka selvittivät esteet puhtaasti ja jatkoivat vielä sileän osuuden. Rakennearvostelua näillä ei ollut. Peppi siis voitti luokan. Palkintoina tuli Hevoskulman lahjakortti (joka piti tietysti käyttää heti paikan päällä: sukat, raippa ja ponin tukkaharja) ja Vudekan Hekla-kirja pokaalin ja ruusukkeen lisäksi. Kyllä oli pieni ponityttö tyytyväinen poniinsa! Varsinkin, kun kuskia jännitti niin kovasti eikä meinannut verkassa uskaltaa hypätä muuria lainkaan.

Viimeisenen luokka oli sitten Working Hunter Pony noviisi-luokka, jossa estekorkeus oli max. 70 cm. Meiltä mukana olivat Minni ja Anni, Outi ja Rose, Linda ja Inka sekä mä ja Sissi. Esteets siis ensin. Minni oli sitä mieltä, että hän ei hyppää mökkiä. Saivat kuitenkin mennä hylsystä huolimatta radan loppuun ja kaikki muut esteet se hyppäsi nikottelematta, jopa veneen! Täytyy pyytää isäntää askartelemaan mökkieste myös meille. Sissi ja Rose selvittivät esteet virheittä. Kumpikaan ei kytännyt ja meno oli sujuvaa. Sissin kanssa mulle tuli pikkumoka...En ollut kiristänyt satulavyötä ja satula valui kaulalle. Hirmu kiva tunne hypätä koulupenkki ihan lavoilla. Onneksi esteet oli pieniä ja niitä oli vain se seitsemän. Myös Inka otti hylsyn esteillä.

Kouluosuuteen jatkoi kuusi ratsukkoa. Nyt Sissi oli alusta asti rennompi, mutta yksilöosuuden oikea laukka ei taaskaan meinannut nousta. Me ei oltu Outin kanss varauduttu rakennearvosteluun lainkaan. Groomi ja siistimisvälineet siis puuttuivat. Sanna tuli avuksi, mutta siistiksi poneja ei saatu. Sissi oli niin rapainen, että oikein hävetti. Myös satula ja mun saappaat oli aivan kurassa. No kurasta huolimatta napattiin voitto tässä luokassa. Kunniakierroksella Sissi meinas ottaa hatkat. Se vaan häipyi häntä suorana, mull aoli ohjat vielä vähän pitkät ja kourassa palkintokuori ja pokaali. Onneksi antoi kiinni ennen kuin poistui kehästä ;) Piti vissiin vähän näyttää, että ei tässä nyt niin tasaisia vielä olla.

Luokkavoiton jälkeen kisattiin Pepin kanssa vastakkain Working Hunter Pony -kiertopalkinnosta. Sissi vei voiton siinäkin. Peppiä jäi kyllä vähän kaivelemaan miksi hän ei voittanut sitä. Lisää siis treeniä, jotta voittaa äidin ensi kerralla.

 vasemmalta: Äiti vs. tytär, Voittaja, Sissin palkintosaalis

 Viimeisenä vuorossa oli koko kisan parhaan ratsukon valinta. Mukana siis Riding Classien paras, Wrokin g Hunter Pony- luokkien paras ja Riding Class avustajalla-luokan voittaja. Voiton vei meidät jo kertaalleen voittanut Hagelunds Vanillah ja Lina Lagström. Sissi oli sitten toisena eli Reserve Ridden Champion. Hieno päivä. Saavutuksen kruunasi vielä tuomarin kommentti palkintojen jaoossa, että Sissi olisi voittanut, jos Lina ja Vanilla eivät olisi olleet niin täydellisesti pukeutuneita. Sitä tyylikkäintä kokonaisuutta kun haetaan ja heillä varustus oli parempi. Nyt täytyy siis alkaa hankkia kaikki viimeisen pääle olevat kuteet jatkoa varten ;) Twwed-takkeja mm. saisi muuten Linan kautta.

Tässä vielä malliksi täydellinen asukokonaisuus, harmi kun otsapanta ei näy kunnolla.

Hienosti yhdistys oli panostanut palkintoihin. Sissin saaliina oli rusettien ja pokaalien lisäksi, Tavoitteena tasapaino -kirja, Heovset ja Ratsastus-lehden vuosikerta, kehystetty valokuva sekä Suomenhevonen-kangaskassi. Vuoden päästä uusiksi Connemarayhdistysken 30-v. juhlanäyttelyssä.