144. Hermot menee

Kyllä on tuskainen viikko takana! Isäntä on ollut viikon metsästysreissulla Lapissa ja mä olen viettänyt yksinhuoltajan elämää lasten ja ponien kanssa. Loppuviikko meni vielä ihan ok (lähti siis to). Lauantain kisapäivän pelasti äitini lasten vahtina ja siivoten meillä. Sunnuntai oli sitten astetta haastavampi kisareissu, kun muksut oli mukana. Taas muistui mieleen, miksi ei kannata lähteä lasten kanssa kisoihin.

Kisakatsomo

Maanantaina päivän sotki Pepin luistelukoulu. Ennen sitä hänen oli tietysti pakko päästä kokeilemaan Possua ja läksytkin on tehtävä. Yllättävän paljon aikaa vie taas tallihommatkin, kun hevoset on taas sisällä yötä. Myös rehuja piti käydä hakemassa.

Tiistaina aamusta oli vuorossa kengittäjä. Siinä meni tovi 10-17... Onneksi kaikkien kohdalla ei tarvinnut olla vahdissa, mutta poneja pitää vaihtaa välillä ja siivota käytävää. Tällä välin lapset olivat saaneet sisällä mm. olohuoneen verhot alas seinästä...Illalla kävin pitämässä tuntia Kiikalassa. Siihen onneksi sain anopin lapsia katsomaan, niin ei tarvinnut ottaa heitä mukaan. Samalla taas sain apuja keittön siivouksessa ja imuroinnissa. Joka päivä on ollut suunnitelmissa hypyttää poneja, ja joka päivä totean illan hämärtyessä, että enpä ehtinyt hypyttää tänäänkään :( Aamulla ei ole apukäsiä paikalla. Päivä menee Pepin läksyjen parissa ja illalla kentällä on muutakin käyttöä ja sitten onkin jo pimeää...

Keskiviikkona oli vuorossa päivällä yhden 3-v. pv:n ratsutusta. Kovasti suunnittelin, että ratsastan sitä ennen pari ponia, vaan kuinka kävikään...Karsinat, siivous ja kuivitus, pihaton siivous, vesien valutus, päiväheinät, iltaruuat valmiiksi jne. Ratsastuksen jälkeen tein Pepin kanssa läksyjä ja käytiin Salossa kaupassa. Sitten alkoikin jo olla kiire Krissen kouluvalkkuun. Peppi ratsasti Possua valkun aikana toisessa päässä ja talo oli täynnä lapsia. Sellaisella lössillä on tietty sukset ristissä jatkuvasti ja huuto oli sen mukaista. Fanni oli jo ihan väsynyt ja huusi kuin hinaaja, kun isommat "unohti" ottaa häntä mukaan leikkiin. Koita siinä sitten ratsastaa samalla ja sopia lasten erimielisyyksiä. Ponikaan ei toiminut lainkaan, kun omasta päästä alkoi nousta savu...Ilta venyi taas myöhään ja univelka kasvaa...

Tänään kauan odotettu päivä, isäntä palaa kotiin! Aamupäivästä tein tallihommat. Päiväheinien jaon jälkeen käytiin Agrissa hakemassa rehuja, etteivät sitten lopu, kun ollaan viikonloppu reissussa. Vauhdilla kotiin ja Pepin läksyjen kimppuun. Siitä vesien jakoon ja pihaton siivoukseen. Anun estevalmennus oli sovittu neljäksi, varttia vaille hain ponin tarhasta...Tunnin aikana Peppi oli tietysti tosi jännittynyt, kun meni ekaa kertaa esteitä Possun kanssa ja ponikin sitten vähän kyttäsi kentän vieressä juoksevia koiria ja lapsia. Itse kotin Tarmon selässä väistellä muita ratsukoita. Meitä oli viisi tunnilla ja se oli taas hieman turhan paljon. Tarmokin oli niin kiukkuinen muille hevosille. Korvat niskaa myöden koitti välillä jopa "hyökkiä" muita kohti. EI onneksi tosissaan, mutta pahana oli. Yritä siinä sitten keskittyä ratsastamiseen, kun poni kiukuttelee ja komennat kiljuvia ja riehuvia lapsia. Onneksi poni hyppäsi ihan hyvin kaikesta huolimatta.

Valkun jälkeen ratsastin yhden meidän yksityisistä läpi ja siihen perään vielä tunnin pitoa. Tunnin jälkeen olin ihan umpijäässä ja nälkäinen. Juuri ennen Anun valkkua tajusin, että en ole tehnyt edes ruokaa laittaa. Onneksi lapset saivat evästä. Isäntä oli viimein saapunut kotiin siinä tunninpidon aikana. Kun menin sitten sisälle vähän syömään ennen iltatallia, niin saan kuulla kuinka meillä on sekaista ja miksi en ole siivonnut/käskenyt lasten siivota tavaroitaan. AAARGH!!! Tuli kyllä sellainen olo, että ehkä sittenkin olisi parempi yksinhuoltajana! Kokeilisi itse, niin voin tulla sitten kyselemään, että miksi ei ole siivottu...