134. Syysmasennusta ja sen hoitoa

Kyllä vaan, vaikka parempaa syyskeliä saa hakea (tämähänb menee melkein vielä kesästä), niin uhkaavasti alkaa kaikki tökkiä ja ärsyttää. Eniten ärsyttää oma saamattomuus ja jatkuva väsymys. Ei kiinnostaisi tehdä mitään. Mutta ei auta on tsempattava, koska vielä on edessä ponien laatuarvostelut eli Laatuponikilpailu. Tuntuu vaan, että mikään ei suju. Tallin siivous ja järjestely talvea varten on edelleen kesken. No onneksi tärkeimmät eli karsinat on pesty, kuivikkeet puuttuu vielä. Näillä keleillä ei ole kiire nyt senkään suhteen. Hyvin tuntuvat hepat viihtyvän ulkonakin ja maa on niin kuivaa, että voivat nukkua makuullaankin. Siivouksen lisäksi pitäisi miettiä miten hevoset sijoitetaan talliin talveksi. Tässä on kuitenkin vielä niin monta muuttujaa näköpiirissä, että en oikein edes pysty lopullista järjestystä tekemään. Uusien säädösten mukaan täytyy vähän miettiä karsinajärjestystä myös asukin koon mukaan. Tietysti aiemminkin isot ovat saaneet isomman karsinan ja pienet pienemmän.

Oma ratsastus tuottaa myös tuskaa. Ei suju taas ei. Kotitreenien motivaatio on minimissä, enempää ei ole varaa käydä valmennuksissa ja tulokset ovat sitten sen mukaisia. Varsinkin hyppypuolta pitäisi treenata paljon enemmän. Kisojakin olisi vielä vaikka kuinka, mutta taloudellinen tilanne häiritsee sitäkin. Kisojen suunnittelua häiritsee myös ponien mahdollinen vaihtuminen. Omille poneille olen vähän etsiskellyt liikutusapuja vuokraajien muodossa. Nyt tilanne näyttäisi hyvältä, mutta mikä se on sitten talvella, on täysi arvoitus. Lähialueelta on tulossa myös uusia ratsastettavia, niin että käyn niiden kotitalleilla noin kerran viikossa. Tuntien pitoa olen myös edelleen jatkanut ja niitä on ollutkin aika kivasti, niin kotona kuin muuallakin. Tosin pieniä aikataulullisia haasteita muun elämän (siis minkä???) kanssa. Melkein joka ilta on joku tunti/oma valmennus/kisat tai ratsastettava jossain. Lisäksi vielä lastenja isännän harrastukset sekä isännän työt. Jo oman äidin synttärikahveille pääsy tuotti tuskaa.

Ja jotta olo olisi vielä kurjempi, on kiva lueskella ht-netin keskusteluja. Seuraan aktiivisesti Connemara-keskustelua sekä omaa aluetta koskevia ketjuja. Aina sieltä saa lukea kuinka riitaisaa porukkaa rotumme väki on, onneksi ei ole connemaraa! Tai vannotaan, että näiden keskustelujen perusteella ei tule ikinä hankkimaan connemaraa. Ihan sama Salon alueen jutuissa. Koko seutu on täynnä riidanhaluista porukkaa joka ei osaa kuin jauhaa p*skaa toisten selän takana. Pitäisi varmaan lukea muitakin ketjuja enemmän, jotta voisi varmistua muillakin alueilla ja muidenkin rotujen piirissä tapahtuvan ihan samaa. Vai olenko vaan tehnyt vääriä valintoja, niin rodun kuin asuinpaikankin suhteen? Tai jos vika onkin mussa ;) Ihan sama missä vika. Mulla on ollut varsin mukavaa tämän rodun parissa ja uusia ystäviä on tullut vaikka kuinka. Samoin on käynyt asuinpaikan suhteen. Olen viihtynyt ja tutustunut erittäin mukaviin ihmisiin. Jokaisessa asiassa on kaksi puolta eikä kaikki aina mene kuin Strömsössä, mutta suurimmaksi osaksi homma toimii ja eläminen näissä piireissä on mukavaa. Näissä piireissä liikkuvat ihmiset saavat jaksamaan huononkin päivän yli (ponien ja perheen lisäksi).

Tälläkin viikolla aurinkoa orastavaan syysmasennukseen on tuonut valmennukset. mikään ei saa mieltä paremmin kohotettua kuin hyvin mennyt treeni ja onnistumisen tunteet. Maanantaina oltiin Tarmon kanssa Annan estevalkussa. Se käyttäytyi siivosti ja hyppäsi hyvin. Olen ehkä sanonut tämän kerran, jos toisen, mutta sen kanssa on vaan niin kiva hypätä. Hyppääminen tulee siltä niin luonnostaan. Nyt poni tosin oli viime kisojen jälkeen tajunnut, että esteelle voi myös pysähtyä. Onneksi tuli nyt eikä esim. Laatukisassa. Pari kieltoa valkoiselle portille, jonka jälkeen hypyt alkoi taas sujua ja poni oli oma itsensä. Hienosti se ylitti n. 90 cm radan sujuvasti. Vähän meinasi väsy tulla lopussa, mutta meni silti. Pienen huilin jälkeen loppurata uusiksi oikein sujuvalla menolla. Harmittaa vaan, kun omat taidot ei riitä tuomaan ponia aina hyvään paikkaan esteelle. Onneksi Tarmo ei ota nokkiinsa, mutta menestymisen mahdollisuudet olisi toki paremmat, jos myös kuski osaisi asiansa....

Toinen mielen kohottaja oli tietysti Krissen kouluvalkku eilen Glown kanssa. Tehtiin avoja kaikissa askellajeissa suoralla uralla ja se harjoitus tuntui oikein hyvältä Glowlle. Se sai takajalat paremmin mukaan ja liikkeiden tahti parani. Vaikka avoja ei ollu juurikaan treenattu, niin hyvin ne meni jopa laukassa. Ongelmia tuotti oikea laukka tai sen nosto. Poni on vähän pohkeen takana ja nostohetkellä heittää vain lavan ulos ja koko poni on ihan mutkalla. Niitä kun hetki työstettiin, niin parani huomattavasti. Täytyy vaan keskittyä itse vielä paremmin ennen nostoa, että poni liikkuu rehellisesti eteenpäin ja kääntyy ulkojalasta. Nyt jatketaan tehokasta treeniä avojen ja väistöjen ym. kanssa, jotta takaosaan saataisiin vielä lisää voimaa. Liike tulee sen mukana tasaisemmaksi. Poni väläyttelee niin hienoja pätkiä, mutta sillä ei ole vielä voimaa säilyttää tahtia pitkään. Toivottavasti ehditään saada siihen edes hieman lisää tasaisuutta ennen Laatukisaa.

Mutta nyt kone kiinni ja ponin selkään. Treeniä, treeniä, treeniä. Onneksi poneja on monta, niin saa tarpeeksi toistoja rasittamatta liikaa yhtä ;)