142. Kauden päätös

Tänään oli vuorossa mun ja Sissin kisakauden päätös, aluekoulukisat Anisissa. Kisoissa ratkottiin Lounais-Suomen aluemestaruudet. Harmi, kun ponitädeille ei ole omaa mestaruutta :( Kisoissa oli onneksi kaksi avointa luokkaa ja tällä kertaa yksi ratsukko sai mennä useammankin luokan. Viime aikoina koulukisoissa luokat on olleet hyvin tarkkaan rajattuja ja yhden ratsukon startit on rajattu yhteen. Nyt saatiin kisata koko rahan edestä. Ehkä me ollaan joku päivä valmiita kisaamaan sitten seniorien koulumestaruudesta vaativa B-tasolla.

Meidän eka startti oli vasta 11.55 alkavassa ryhmässä, joten kuurasin vain varusteet edellisenä iltana ja jätin ponin pesun aamuun. Klipattuna se oli nopea urakka ja ponista tuli aika puhdaskin ;) Pesun jälkeen väänsin sille letit samantien. Toinen- neljäs sykerö muistutti kyllä taas melkein tennis (tai ainakin golf)palloa, vaikka juuri nypin harjaa ohuemmaksikin. Muuten leteistä tuli ihan kelvolliset. Sitten poni pääsi syömään vielä hetkeksi karsinaan, kun pakkasin kamat autoon ja vaihdoin vaatteet. Aamupala jäi taas väliin, kun meinasi tulla kiire. Onneksi äiti tuli vahtimaan muksuja. Kohtuu hyvin aikataulussa pääsin matkaan.

Paikan päällä kävin ensin kansliassa näyttämässä rokotukset ja samalla toki vaihdettiin kuulumisia tuttujen kanssa. Pitkästä aikaa näin myös lapsuusvuosien tallikavereita. Aina yhtä mukavaa! Sitten poni kuntoon ja verkkaan. Alkuun se oli aika pinkeä, mutta laukassa alkoi rentoutua. Sissiä saa verkata melko pitkään, jotta suurin jännittäminen jää ja poni saa kuulon päälle. Nykyään kuntokin riittää eikä väsymistä tarvitse juurikaan miettiä. Mitään kuvioita en yleensä kovasti jää tahkomaan, vaan keskityn siirtymisiin ja taipuisuuteen. Vähän Sissi kuumui ja olisi halunnut tarjota laukkaa vähän joka väliin. Hyvin ehdin kuitenkin saada sen kuulolle poni toimi kumpaankin suuntaan. Erityisen tyytyväinen olin siihen kuinka hyvin se tuli takaisin keskilaukasta.

Radalla poni oli hyvin rento ja se fiilis, joka kesän kouluradoilla oli hukassa, löytyi jälleen. Viime syksynä tunne radoilla löytyi ja nyt uudelleen. Poni on vaan paljon osaavampi ja tasaisempi kuin vuosi sitten. Ohejelma oli siis He B kenttäkilpailuohjelma poneille 1993 ja se oli avoin kaikille. Sissi teki erittäin siistin ja tasaisen radan. Se taipui hyvin, teki nätit siirtymiset ja kantoikin itsensä suurimman osan ohjelmasta. Kaivelemaan jäi lisätyn käynnin rikko. Pyysin vähän liikaa ja poni otti muutaman askeleen ravia. Siitä tuli sitten 4 pistettä...Toinen rikko tuli viimeisen keskilaukan jälkeen, kun poni ei olisi enää halunnut siirtyä raviin. Se ei onneksi näkynyt tuomareille ihan niin hyvin, joten pisteet ei menny ihan ala-arvoisiksi. Fiilis oli hyvä ja radan jälkeen oli sellainen olo, että tämähän meni hyvin. Olin kuitenkin ihan äimänä, kun hetken päästä kuulutettiin, että luokkaan on saatu uusi kärkitulos. Sissi johti luokkaa 65 %:lla! Sillä hetkellä nousi kyllä tunteet pintaan. Jotenkin ajatus siitä, että poni lähtee huomenna, teki hyvästä suorituksesta vielä tärkeämmän. Johtoasema säilyi loppuun asti ja Sissi voitti!

Palkintojen jaon jälkeen verkkasin ponin A:ta varten. Ohjelmana oli FEI:n kenttäkilpailuohjelma poneille 1997. Olin ensimmäinen lähtijä. Pieni huolen aihe oli, että muistanko ohjelman. Se oli mulle ihan vieras. Edellisenä iltana vähän katsoin sitä, mutta koska myös B:n ohjelma oli vieraampi, en opetellut A:ta kokonaan, jottei radat mene sekaisin. Luokkien välissä siis opettelin radan. Radalla ei tullut kuin käynnissä hetkellinen epävarmuus, että mistä se kuvio meni. No oikein meni kuitenkin. Radalla poni ei ollut ihan yhtä hyvä kuin B:ssä. Peruutuksessa se jäi vähän kiinni kuolaimeen ja keskilaukassa meni vähän etupainoiseksi. Varsinaisia rikkoja ei tullut ja rata oli kyllä edelleen meidän parhaimpia. Tuloksena meidän parhaat prosentit tällä tasolla 63,929 %. Loppuverkan jälkeen vein ponin koppiin huilaamaan ja jäin katsomaan kisoja. Tarkoituksena oli katsoa hetki ja lähteä kotiin. Meidän prosentit oli sen verran hyvät, että pitkään keikuimme toisella sijalla. En sitten malttanut tietenkään lähteä kotiin, kun sijoitus alkoi vaikuttaa todennäköiseltä. Meidän viimeinen yhteinen kunniakierros pitkään aikaan. Odottelua tuli varmaan yli kaksi tuntia. Lopulta Sissi oli sijalla kolme. En kuvitellut, että voisimme sijoittua A:ssa, tällä kokemuksella...

Tämä on kyllä ollut oman ratsastusuran kohokohtia. Itse koulutetulla ponilla voitto aluetasolla ja vielä sijoituskin päälle. Seurakisoissa ollaan käytty ahkeraan ja sijoituksia/voittoja on enemmän kuin kertoja ilman sijoitusta. Aluestartteja on takana vasta kaksi ennen näitä kisoja...Yksi He B keväällä, jossa sijoitus toinen ja yksi He A kesällä, jossa oltiin häntäpäässä. A:ta ollaan menty aiemmin neljä rataa, joissa yhdesta sijoitus. Tunne on aivan mahtava kun omalla työllä ja hyvien valmentajien avulla on saanut ponin näinkin pitkälle. Varsinkin kun alku oli mitä oli. Aika hyvin yhteistyötä kuvaa se, että kouluvalmennuksessa poni hyppää 80 cm okserin väärinpäin, koska se ei kääntynyt...Alkuun ei voinut edes keventää, kun poni pelkäsi. Luottamusta on rakennettu ensimmäinen vuosi ja nyt tämä toinen vuosi on alkanut tuottaa tulosta. Nyt toivotaan, että uuden kuskin kanssa luottamus löytyy vähän nopeammin ja Sissi pääsee oikeasti näyttämään kykynsä ponikuskin alla. Huomenna se sitten lähtee...