135. Tavoitteena tasapaino

Olen viime päivät lukenut oikein "ahmimalla" Katri Syvärisen kirjaa Tavoitteena Tasapaino. Siinä kerrotaan useamman hevosalan ammattilaisen tarina. Todella mielenkiintoista lukea miten kukakin on oman osaamisalansa huipulle päässyt. Harmittavan vähän vaan on aikaa syventyä kirjaan, kun aina on jotain muuta ohjelmaa. Mutta hyvät oli siis palkinnot Connisyhdistyksen kisoissa :)

Tarinoita lukiessa herää usko siihen, että kyllä sitä itsekin voi kehittyä vaikka kuinka pitkälle, jos vain on riittävästi tahtoa. Vielä ei ole liian myöhäistä. Kaikki eivät ole aloittaneet ennen kuin osaavat kävellä. Kaikki eivät ole syntyneet hevosperheeseen. Kaikki eivät ole myöskään syntyneet "kultalusikka suussa". Kaikilla on kuitenkin taustalla valtavasti työtä. On ratsastettu ja ratsastettu. Yhden ison eron omaan tekemiseen kuitenkin olen tähän mennessä löytänyt. Lapset. Näissä kirjan alkupään tähtien tarinoissa ei ole mainittu, että näillä huippuratsastajilla olisi lapsia. Ainakaan kolmea pientä lasta.

Omana tavoitteena onkin tasapaino kaiken tämän keskellä. Edelleenkin haluan tehdä kaiken. Kasvattaa, kouluttaa, kilpailla, kannustaa lapsia omissa harrastuksissaan. Vissiin kotiakin ja tallia pitäisi jonkun hoitaa ja isäntääkin olisi kiva joskus nähdä pidempään kuin vilaukselta ennen nukkumaan menoa. Nyt on tuntien pitoakin ollut aika paljon. Heti, kun päivässä on jotain eritystä ohjelmaa, on koko päivä sekaisin. Vähän hommaa helpottaa ainakin yhden liikuttajan löytyminen poneille. Ensi kesälle ei tule varsaa ja Lennistäkin on kaupat sovittu. Rahatkin on niin loppu, että kisaamiseen ja valmentautumiseen ei ole varaan. Sekin ongelma hoidettu...En nyt haluaisi kuitenkaan täysin mennä mihinkään "lepotilaan", vaan edelleen kehittyä ja panostaa omaankin tekemiseen.

Tänään päivä meni "pilalle" poikia laitumelta hakiessa. Lenni ryökäle ei edes suostunut lastautumaan kuten ennen. Kiva painia sen kanssa laitumen reunalla apukäsinä 4-v. pikkumies. No ponit on kotona. Ratsastukset ym. jäi kaikki tekemättä. Ehdin juuri jakaa vedet ennen hierojan saapumista. Sen jälkeen tukka putkella Kiikalaan tutustumaan 3-v. ratsutusprojektiin ja tunnin pitoon. Kaupan kautta kotiin laittamaan lapset nukkumaan ja iltatalliin. Aamulla olisin ehtinyt ehkä juuri yhden ratsastaa ennen laitumelle lähtöä, mutta sitten olisi pyykit jääneet viikkaamatta. Huomenna koko päivä menee näyttelyssä Kaken kanssa Lohjalla. Sen pesu ja siistiminenkin jäi kokonaan aamuun, kun väkisin loppuu tunnit vuorokaudessa. Huomenna illalla tulee vielä eläinlääkäri rokottamaan muutaman ponin. Ehkä sen jälkeen ehtis ratsastaa.

Tavallaan sitä jo odottaa talvea ja rutiineja koko hommaan. Nyt on niin paljon erityisjuttuja, että mikään aikataulu ei pidä. Toisaalta sitten aikaa kuluu jo pelkkiin tallihommiin useampi tunti. Usein kyllä tuntuu siltä, mitä vähemmän on pakollista tekemistä sitä vähemmän tulee tehtyä ylipäätään mitään. Pitää vaan ottaa se aika, vaikka sitten aamusta tai illasta. Tuntuu, vaan että pimeys vie jo ison siivun päivästä. Tässähän täytyy virittää kentän valot toimintaan ja vaihtaa tallissakin palaneet lamput uusiin.