Taas on tapahtunut muutamassa päivässä vaikka ja mitä :) Klipperitaistelu päättyi onnellisesti ja kone toimi moitteetta. Sain siis Sissinkin klipattua. Olen myös aloittanut sen kamojen pakkaamisen. Vaikka olenkin hyvin innoissani siitä, että poni pääsee näyttämään kykynsä ponikuskin kanssa, mieli on matala ja surkeammalta tuntuu joka päivä. Se on ihan käsittämätöntä kuinka tärkeä siitä on mulle tullut näiden kahden vuoden aikana. Ratsastukset on sujuneet erittäin hyvin. Ollaan treenattu kisaohjelmien osia ja haettu rentoutta vastalaukkaan. Muoto on ryhdikkäämpi ja voimaa alkaa olla ihan erilailla. Tuntuu hienolta, että ihan omalla työllä poni on nyt tällä tasolla. Lähes nollasta ollaan ponia ja yhteistyötä rakennettu. Tavallaan lauantain kisat on eräänlainen päätös tälle kaikelle. Alustavasti olen ajatellut, että astuttasisin Sissin sitten sen palattua kotiin ja varsomisen jälkeen se voisi siirtyä Pepille. Saa nähdä kuinka käy. Toivottavasti yhteinen sävel löytyy myös uuden kuskin kanssa ja ratsukko pääsee kunnolla treenaamaan ja etenemään. Ja kyllähän se sitten tulee taas kotiin. Vähän säälittävältä näytti sen varustekasa, meillä suurin osa kamoista on kuitenkin kaikkien yhteisiä. Hyvä ja huono puoli siinä, että kaikki ponit on lähes samankokoisia.
 |
| nämä siis maanantaina |
|
Maanantaina illalla oltiin vielä Tarmon kanssa Annan estevalkussa. Anisissa. Ponipoika oli kyllä ihan super. Hieman virtaa oli, vaikka nyt ollaan tehty ihan tehokkaasti hommiakin. No jää sitten enemmän aikaa Tarmolle, kun Sissi lähtee... Jälleen ohjelmassa oli rataharjoitus. Ensin tultiin linjoja ja pätkiä radasta ja lopuksi koko rata. Alkuverkkana tultiin puomeja kahdeksikolla ravissa ja laukassa. Alkuun poni vaihtoi hienosti, mutta vähän väsyessään vaihdot ei enää tullutkaan yhtä helpolla. Parille esteelle piti taas pysähtyä ihmettelemään, mutta toisella yrityksellä meni hienosti yli. Musta tuntuu, että osassa stopeista on syynä, että en vaan ratsasta tarpeeksi päättäväisesti yli. Lähestyessä poni on vähän villi, se loikkii ja ryntää helposti kohti estettä. Välillä saa ihan tosissaan pidellä. Esteen jälkeen se myös lähtee usein loikkimaan vauhdilla. Isommalla paineella varmaan menisikin yli, mutta se tietäisi todennäköisesti vielä villimpää menoa...Kunhan hallintalaitteet on paremmassa kunnossa, niin vaatimustasokin kasvaa ;) Tarmon kanssa on niin mukava hypätä, kun se selvästi todella rakastaa sitä. Into, jolla se tulee esteelle on valtava. Tosin nyt se into kostautui muutamana pudotuksena, vauhtia on liikaa ja poni keskittyy vastustamaan pidätettä. Itse helposti unohdan käyttää koko kroppaa jarruttamiseen, jolloin poni keskittyy vain pidättävään käteen eikä esteeseen. Lisähaastetta aiheuttaa myös extravirta ja kun se on käytetty pari hyppyä on ok ja sitten tulee väsy. Tällä kertaa poni myös päätti saada sätkyn puomin pudotessa. Oppiipahan, ettei kannata pudottaa, kun se on niin pelottavaa ;) Rataa hyppäsi taas niin hienosti noin 90 cm esteillä.
Valkun jälkeen oli vielä vuorossa Minnin pesu ja sen kamojen kuuraus kantakirjausta varten. Onneksi Outi oli pessyt jo Rosen ja sen kamat. Silti meni yötä myöden...Nyt väsymys tekee kirjoittamisesta hankalaa, kun ei jaksa keskittyä. Näyttelystä siis huomenna lisää (tai siis tänään).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti