76. Turhauttavaa...

Taas alkaa hommat kasaantua ja tuntuu, että kontrolli pettää. Ajankäyttöä tarttis tehostaa ja paljon. Aamusta ei voi syödä aamupalaa tuntia, vaan ulos olisi päästävä mielellään jo ennen kymmentä. Itse heräämistäkin vois jo tehostaa, kun ei torkuttais kovin montaa kertaa, vaan nousis ja lähtis talliin. Karsinoiden siivous ei voi venyä kahteen iltapäivällä. Tuntuu, että koko ajan kuitenkin tekee jotain, mutta mitään ei saa aikaan. Osa ajasta häviää tietenkin lasten kanssa. Kovasti kun haluavat auttaa, mutta välillä avusta on enemmän haittaa...Osa ajasta häviää pieniin asioihin, loimien viikkaamiseen, tavaroiden paikalleen viemiseen yms.

Nyt alkaa iskeä kauhea stressi siitä, kun ei ehdi hoitaa poneja lainkaan, saatika liikuttaa. Yhden päivässä olen onnistunut liikuttamaan, mutta se ei kauheesti lohduta kun liikutettavia olisi parhaimmillaan viisi plus varsat (4kpl). Kuun vaihteessa on tulossa kolme lisää...Lennille tarttis nyt saada kärryt perään vielä ennen sitä, jotta se voi sitten hyvällä omalla tunnolla lomailla. Onneksi muutamat luotettavat apukädet on käytössä liikutusavuksi, ettei ponit jatkuvasti seiso. Sissillä alkaa tuntua vähäinen liikunta ylimääräisenä loikkimisena. Tämän päivän kouluvalkku oli ekat 45 minuuttia pelkkää syöksähtelyä ja loikkia. Kovin montaa rentoa askelta ei tullut. Vasta viimeisessä laukassa rentoutui työstettävälle tasolle. No onneksi ei nyt oo niitä kisoja...

Glow on puolestaa edennyt valovuodella. Eilen "hypättiin" ekaa kertaa ja poni oli ihan innoissaan :) Laukkakin lyheni vaikka kuinka paljon, kun virtaa riitti. Välillä piti kyllä pukitella ja tehdä tasajalkaloikkia, mutta ne oli selvästi innostumisesta johtuvia. Aluksi valtaisat esteet näytti Glowsta tosi vaarallisilta, mutta pienen kiertelyn jälkeen uskalsi ylittää kaikki sujuvasti ravissa ja laukassa. Ihan ponilla ei ollut hyppämisen kuvio selvä ja puomit lentelivät sinne tänne. Viimeisellä kerralla mentiin kuuitenkin sujuvasti ja puhtaasti laukassa kolme 40 cm ristikkoa peräkanaa!

Muita ilonaiheita lähiaikoina on ollut Bellen sopeutuminen laumaan. Tammojen kiimat on selvästi tehnyt niistä hyväksyvämpiä ja nyt irlantilaisneito on rapsutellut Minnin ja Glown kanssa. Jekkua se koittaa jo haastaa leikkiin ja heinäkasallekin koittaa tunkea muista välittämättä. Tänään varsa oli myös ensimmäistä kertaa sisällä pihatossa ilman houkuttelua niin, että pääsin todistamaan sen käyvän siellä. Karvakin alkaa näyttää säädylliseltä harjauksen ansiosta. Vielä paljon tarvitaan lisää massaa, mutta pirteämpi olemus ja hyvä ruokahalu lupaavat hyvää!

Lisää turhautumista ja huolia aiheuttaa myös lähes tyhjä pankkitili...Kuviot meni niin totaalisen uusiksi Reetun paluun myötä. Tuntuu, että kaikki loppuu samaan saumaan eikä rahat riitä millään. No turha voivottelu ei helpota asiaa, poneilla on ruokaa ja kuiviketta. Sähkö kulkee ja puhelin sekä netti toimii. Isäntä pitää huolen siitä, että omassa pöydässä on ruokaa. Ehkä tästä taas selvitään. Onneksi tulee ne kolme uutta ratsastettavaa. Tällä hetkellä koko homma on jatkuvaa tasapainottelua eikä horjahduksiin ole varaa. Täytyy tosissaan miettiä astutuskuvioita ja koittaa tehostaa ponien myyntiä.