73. Kevätsiivousta

Koska kaikki ovat edelleen lamaantuneita Herpes-viruksen takia, siivoilin vähän tallia. Ratsastusinto ei ole edelleenkään parhaimmillaan ja tallissa oli vissiin käynyt joku ydinräjähdys...Samalla vaihdoin ponien toppaloimet sadetakkeihin, kun kelit ovat viimein olleet plussan puolella. Toppikset odottelevat nyt kaapissaan kesää, jolloin painepesuri pääsee töihin.

Loimien lisäksi järjestin ja lakaisin satulahuoneen. Sieltä tuli aivan VALTAVA kasa karvaa! Kuinka voikin pekkien varusteiden mukana kulkeutua niin järkky määrä karvoja. Ihan kuin siellä olisi vedetty joku poni furminaattorilla läpi. Myös satulahuoneen matot ovat tulleet tiensä päähän ja nyt ne odottavat rullalla käytävällä seuraavaa kaatopaikkakuormaa. Satulahuoneesta vein myös heijastimet talviteloille vintille. Uuden kaapin myötä ulkoistin sinne myös meidän satulahuovat, riimut ja narut. Satulahuoneen suojakaappi kaipaisi uutta koria. Suojia on niin paljon, että ne ei mahdu mihinkään... Tein kyllä niin radikaalin vedon, että heitin muutamat heijastimet ja yhdet suojat pois siivouksessa. Yleensä mulla on tapana haalia kaikki kamat, mitä voi kuvitella korjaavansa. Niitä on nyt meillä sisällä kodinhoitohuoneessa kaksi kaappia täynnä. Ollut kauan... On siis todistettu, että vaikka suunnitelma korjata on hyvä, niin toteutus ontuu pahasti. Ehkä mä siivoon nekin kaapit joskus.

Haavat tänään, eilen näytti vähän hurjemmalta.

Sissi oli saanut eilen kaviosta. Syyttävä sormi osoittaa Rosea, koska Netta ei juurikaan potki. Oikeassa takajalassa (koivessa) oli viisi haavaa, pari selvästi hokin viiltämää ja muuten ihan pinnasta karvat lähteneet. Turvotusta siinä ei ole, mutta ruhjeita tuntuu käden alla. Poni saa siis huilata nyt muutaman päivän, vaikkei sitä onnukaan. Eilen ihan pesin sen vedellä ja suihkin Gothivetiä, niin että koko jalka näytti vihreältä. Nätisti olivat alkaneet parantua enkä tänään enää tehnyt naarmuilla mitään. Syvemmätkin oli jo ok.

Lissu antaa vielä odottaa varsomista. Utare on vähän kasvanut, mutta muuten mitään merkkejä ei ole. Toivottavasti ensi viikoksi luvatut lämpimämmät kelit saa jotain aikaan. Astutussuunnitelmatkin on nyt menneet täysin uusiksi. Ori, jota meidän piti käyttää, ei tule ollenkaan oripäiville. Nyt siis pitäisi melko pian päättää mitä tehdään. Astutetaanko muori vielä, vai onko tämä viimeinen varsa. Tamma on kyllä hyvässä kunnossa, mutta parin vuoden takainen ähkyleikkaus-episodi on saanut mut vähän varpailleen. En haluaisi enää mammaa raahata mihinkään pitkäksi aikaa varsinkaan pienen varsan kanssa. Toisaalta en haluaisi jättää astuttamattakaan. Ikää on jo sen verran, että turhia välivuosia ei kannata pitää. Yksi orivaihtoehto on jo mielessä, mutta ehkä me odotellaan kuinka varsominen sujuu ja mietitään vielä onko tämä viimeinen Lissun varsa.

Tarmo on nyt ilmoitettu uudelleen oripäiville ja katsotaan sitten muita suunnitelmia sen jälkeen.