68. Asetuksia ja laukkatreeniä

Aamupäivällä tehtiin Rosen kanssa kunnon maastolenkki. Täytyy ottaa nyt kaikki ilo irti vielä kun maastossa pääsee kunnolla laukkaamaan. Kun maa sulaa, meiltä jää parhaat laukkasuorat taas pois käytöstä. Ne ovat pitkiä, suoria metsäautoteitä, joilla ei juuri koskaan aja ketään. Mutta...Niissä on käytetty niin isoa soraa, että siellä ei kesäaikaan laukkailla... Nyt tiellä ei ollut vielä sulia kohtia, mutta jäisiä löytyi muutama. Alkukävelyt hoidettiin metsäpoluilla ja sitten ravailtiin ensin reippaasti pitkin teitä. Reittisuunnitelmiin tuli muutos, kun keskellä tietä tehtiin puukuormaa. Tehtiin U-käännös ja kierrettiin metsän kautta. Eka laukka pätkä vedettiin jo siellä. Polun kavetessa oli pakko kävellä, kun metsässä oli lunta aika lailla vielä polun vierillä. Tiellä otettiin vielä reipasta ravia, vähän myös mäkiä ylös ja alas. Sitten reipasta laukkaa toisesta suunnasta puukuormaus-paikalle ja takaisin. Nyt mentiin laukalla mäet toisin päin. Hyvin ponilla säilyi tasapaino myös vähän jyrkemmissä alamäissä. Niitä ei olla aiemmin harjoiteltu, mutta täytyy niistäkin selviytyä, jos meinataan jossain välissä kenttää startata.

Päivä kului taas rattoisasti haravan kanssa tarhassa. Siellä paistaa jo hiekka, joten kiirettä pitää saada kaikki p*ska ja heinä pois ennen kuin ne uppoavat hiekkaan...Menee pohjat huonoon kuntoon, jos se kaikki lieju sekoittuu hiekkaan. Onneksi vielä tämän loppuviikon on harjoittelija apuna niitä siivoamassa. Tänään tyhjennettiin myös yhdestä olkikarsinasta patja ja vaihdettiin turpeet tilalle. Eletään nyt siinä toivossa, että nää pakkaset alkasi olla ohi. Jos huomenna olisi pihaton sisätilan tyhjennyksen vuoro...JEEE!

Sissin kanssa oltiin Sulkalan Kimmon kouluvalkussa Anisissa. Viimeksi treenattiin tahtia ja nyt vuoross aoli asetukset. Ensin pohdittiin ihan miksi hevosta asetetaan. Eipä oo tullut ennen mietittyä. Tehdään vaan, koska niin pitää tehdä, mutta ei mietitä miksi niin tehdään. Asettamisen tarkoitus on siis saada hevonen rentouttamaan niskansa. Ilman niskan rentoutta selkä ja ristiselkä ei voi rentoutua ja työskennellä kunnolla. Käytiin myös läpi, milloin niska on oikeasti rento. Jos hevonen vetää ohjaa/painaa kädelle, se jännittää niskaa. Myös kun hevonen painaa leukaa rintaan ja pakenee kuolaimen taakse tyhjäksi, se jännittää niskaansa. Niska on siis rento kun se nojaa pehmeästi kuolaimeen. Kimmo vielä demonstroi joka hevosella, kuinka asettuminen näkyy hevosessa. Ihan maastakäsin kädet kuolainrenkaissa asetti kunnes poni myötäsi, jonka jälkeen toinen asetus. Sissi jännittyi heti ja vähän koitti venkoilla, mutta varsin nopeasti myötäsi tasaiselle paineelle, jolloin sai myötäyksen eli paine hellitti. Hienosti kaulassa näkyi "muljahduksena", kuinka asetus vaihtui. Liikkeessä homma ei ollut ihan yhtä helppoa...Tehtiin ympyrällä avoa, josta vaihdettiin vastataivutukseen. Ongelmana oli kyllä enemmänkin pohje, johon poni reagoi turhan hitaasti. Kannukset siis käyttöön ensi kerralla. Poni oli taas jäykempi vasemmalle ja kesti aika kauan ennen kuin antoi sieltä periksi. Itse taivutukset meni hyvin, kun pohje meni läpi.

Laukassa tehtiin asetuksia ja vasta-asetuksia. Vähän juoksi ensin alta pois, mutta rentouduttuaan toimi kivasti. Onneks näitäkin on tullut treenattua aika usein, kun poni on sen verran vino ollut. Huomasi kyllä, että raskasta oli ponin mielestä, kun meinasi vasemman laukan pudottaa jatkuvasti. Nyt siis treenataan asetuksia ja jumpataan edelleen sitä vasenta puolta (tai siis oikeaa kylkeä). Odotan jo innolla seuraavaa kertaa, vaikka kukkaro on kyllä toista mieltä.

Kotona pääsin heti ottamaan opit käyttöön, kun oppilaat jo odottivat kentällä tunnin pitäjää. Melkein yhtä hienoa on nähdä kuinka tiedon saa välitettyä muille ratsastajille ja hevoset alkaa toimia. Samalla saa hyvin syvennettyä oppeja omaan päähän ja jotain jää ehkä mieleenkin ;) Kimmo kyllä käskee joka kerta kirjottaa opitut asiat ylös. Eli tässä tulee sekin tehtyä. Harmittavasti meidän kenttä alkaa olla aika kurjassa kunnossa. Tänään oli eka päivä, kun ei päässyt laukkaamaan. Nyt toivotaan, että sulaa nopeasti, niin saadaan treenata kunnolla. Huomenna olis sitten Krissen kouluvalkku vuorossa.

Illalla vielä harjailin Belleä samalla kun vahdin, että se saa syödä väkirehunsa rauhassa. Aika hyvin koko lauma uskoo, kuka komentaa. Ei tarvitse kuin vähän ottaa askelta kohti, niin kääntyvät pois. Kerran Glow kyllä ehti kiertään niin nopeasti varsan toiselle puolelle, että sai ajettu sen pois kupilta. Varsa oli mulla narun päässä ja nykäisi sen irti siinä samalla. Perässä roikkuva naru olikin pelottava, mutta yhden ympyrän jälkeen, varsa tuli mun luokse "pelastettavaksi". Kyllä sillä on selvästi kova luotto ihmiseen. Vaikka käsittelyä on ollut aiemmin hyvin vähän, niin selvästi se vähäinen on ollut johdonmukaista ja asiallista. Taas näkee hyvin, että laatu ratkaisee, ei määrä. Kahdessa viikossa poni toimii kuin mikä tahansa muukin meidän tallin asukeista.

Belle nauttii kevätauringosta ja Pepin rapsuttelusta