Pari viikkoa sitten soittelin siis oriasemalle, jotta päästäisiin testaamaan Ekun tavaran laatu hankalan viime kesän ja massiivisen syöttöprojektin jälkeen. Viimein siis keskiviikkona pakattiin Pappa kyytiin ja lähdettiin ajelemaan kohti oriasemaa ja hyppypukkia. Poni autoon, ajo oriasemalle, hypytys, poni kyytiin ja takaisin kotiin, jotta hommat voi taas jatkua. Tai niinhän sitä voisi kuvitella. Matkalla oli pari muuttujaa...
Ensin isäntä oli tietysti töissä 8-20, joten ei apukäsiä ja lapset raahattava mukaan. Ekku on meidän poneista vissiin ainoa, jota ei lastata yhden ihmisen voimin. Sitä kuljetetaan niin vähän, että ei ole tullut opetettua. Onneksi sain yhden tallilaisen hälytettyä kotipäähän lastausavuksi. Pienen venkoilun jälkeen vanha herra oli kopissa ja oltiin valmiita matkaan. No eikös autossa pala bensavalo (tai dieselvalo tässä tapauksessa) ja mun kukkarohan olikin sitten meidän toisessa autossa, joka oli siis isännällä töissä. Isännällä oli vielä niin kiireinen päivä, että en meinannut saada häntä puhelimelle millään kiinni. Joka tapauksessa koukkasimme keskustaan ja matkalla saatiin treffit kukkaronluovutuksen merkeissä sovittua. Siitä sitten tankille ja viimein matkaan kymmentä vaille kolme, kun aika oli sovittu noin kolmeksi.
Kaatosateessa ajelimme kitisevän lapsilauman kanssa lähes talla pohjassa oriasemalle reilu 20 min myöhässä. Pihalla huomaan, että meidän traikusta puuttuu rengas! Ponin puoleinen takarengas oli siis jäänyt matkalle. JES, tämähän tästä vielä puuttuikin. Purin ponin pihalle ja taluttelin sitä lopulta vajaa puoli tuntia kaatosateessa odotellen, että pukki olisi valmiina. Lapset vinkuivat kuinka heillä on tylsää, nälkä, väsyttää jne. He olivat menossa kaverinsa synttäreille ja mm. lahja oli vielä ostamatta. Onneksi Ekku oli tosi rauhallinen ja jopa ruohosti tien vierellä odotellessa.
Lopulta päästiin tositoimiin. Ekku sai tamman hajut purkista ja oli nopeasti valmis hommiin. Alle viidessä minuutissa siemenet oli kerätty. Onneksi tämä osuus edes sujuu. Tällä kertaa tiheysmittari antoi lukemiksi 108! Ihan huikea parannus viime kesän nollaan. Mikroskoopilla katsottaessa siemenneste ei ollut ihan puuroa, mitä se parhaimmillaan on, mutta ei myöskään jo valmiiksi laimennetun siirtoannoksen näköistä. Selkeä parannus. Eikä kyseessä ollut edes koko talven varastot, vaan yhteen kiimaan ori on jo meidän Lissun astunutkin. Ihan turhaan ei siis olla sitä syötetty. Uskon, että suurin vaikuttaja on ollut Biolatten 4-legs maitohappobakteeri- sekä Boulardii-valmiste, joilla on saatu vanhan ponin suolisto parempaan kuntoon ja ravintoaineet imeytymään. Puolisen vuotta ollaan päivittäin 4-legsiä syötetty. Muuten eväät on olleet samat kuin viime keväänä: 2x päivässä n. 6dl greenlinea (turvotettuna varmaan n. 2 litraa), 2 litraa ohraa ja puoli litraa proteinia. Heinää annetaan niin paljon kuin syö. Ja ensimmäistä kertaahan toi on nyt Suomessa ollessaan oikeasti lihassa. Rasvaa on jo kylkiluiden päälläkin eikä pelkkä roikkuva maha.
Ekulle löytyi tyhjä karsina tallista, johon jäi syömään heiniä ja me lähdettiin kotiin kopin vaihtoon kolmerenkaisella kopilla. Matkalla käytiin paikallisessa Salessa hakemassa päivän maittava ateria autosyötävässä muodossa ja lahja synttärikutsuille. Sitten vimmattu soittelu, kenet saisin lastausavuksi uudelle reissulle, kun oriaseman henkilökunta ei ollut enää paikalla. Outi onneksi lupasi tulla apuun. Tiputin lapset suoraan synttäreille matkalla, ykköset päällä tietenkin (kuten siis aina tallilta tullessa sadekelillä), lisämausteena päivällinen pitkin naamaa...Onneksi synttärisankari oli oman tallin väkeä. Kotipihassa oma koppi parkkiin ja lainakoppi kiinni ja uudelle reissulle.
Kaatosade muuttui rännäksi, joten kiva oli ajella takaisin poni hakemaan. Se onneksi lastautui suht hyvin ja päästiin kotimatkalle. Irronnutta rengastakin koitettiin tiirailla, mutta eipä sitä näkynyt. Kotimatkalla pomin taas muksut kyytiin synttäreiden päätyttyä. Maa oli ihan valkoinen räntäsateesta ja ketutuskäyrä varsin korkealla turhautumisen ja väsymyksen takia. No onneksi keli oli edes niin surkea, ettei varmaan kuitenkaan olisi tullut ratsastettua. Ja pääasiahan on, että se homma saatiin hoidettua, mitä lähdettiinkin tekemään ja tulokset olivat erittäin positiivisia. Välillä sitä kuitenin miettiin, että onko tässä mitän järkeä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti