323. Kohti lisäoppia?

Olen tässä jo pidempään pohtinut, mitä sitä tekisikään sitten isona. Vielä en ole keksinyt mitään hommaa, jota oikeasti haluaisin tehdä ja josta saisi sen verran rahaa ja vapaa-aikaa, että voisi harrastaa ponikasvatusta. Koska en siis ole keksinyt mitään parempaa vaihtoehtoa kuin nykyinen uravalinta, päätin laittaa hakupaperit Ypäjälle ratsastuksenohjaajalinjalle. Viime torstaina oli sitten soveltuvuuskokeen vuoro. Olin ilmoittanut Sissin itselleni kouluhevoseksi ja Tarmon estehevoseksi. Pientä paniikkia nostatti Sissin jännittyneisyys ja ylipäätään kuinka käy, kun menee kokeisiin ponilla. Tiesin kyllä, että ponit on tehtävien tasalla ja omienkin taitojen pitäisi riittää eikä maailma edes mullistuisi, vaikkei kouluun pääsisikään. Jännitti silti. Varsinkin siinä vaiheessa, kun aikataulut tuli sähköpostiin.

Koko ajan kokeeseen valmistautuessa mietin vain ponien toimimista, varsinkin Sissin kohdalla. Vaikka Tarmoa olin ratsastanut paljon vähemmän, niin sen suhteen oli kuitenkin luottavainen olo. Se hyppäisi hyvin, vaikken selässä olisikaan juuri käynyt. Halusin kuitenkin ottaa Sissin kouluosioon, koska sillä ne hyvät pätkät on niin paljon parempia kuin Tarmolla. Tottakai Tarmokin yhden K.N.Specialin menee miten vain, mutta Sissi on aika monta kertaa hienompi. Sissi taas ei ole ollut viime aikoina niin varma hyppäjä, että lähtisin kokeilemaan kuinka käy 95 cm oksereilla. Poneja pohtiessa unohdin kaikki muut, kun töitäkin on saanut painaa kieli vyön alla. Edellisenä päivän aloin katsoa kutsua ja ohjeita läpi. Ai, olisi pitänyt maksaa jo 8.5. Ja karsinat varata 13.5. mennessä... Silloinhan oli siis vasta 20.5. No sain maksettua ja karsinatkin löytyi poneille, ettei joudu koko päivää kopissa seisomaan. Onneksi muistin tehdä sen karsinavarauksen jo päivällä, kun opistolla oli vielä työntekijät hommissaan ja sain karsinoille vahvistuksen heti. Asiat siis hoidossa viime tipassa, radat noin suurinpiirtein muistissa ja aikataulstakin joku käsitys.

Aamun lähtöä helpotti meidän työharjoittelija, jolle jäi aamutallin teko meidän isännän valvonnassa. Ponit ja kamat autoon, heinää mukaan ja menoksi. Osakokeiden ohjeissa oli, että noudatetaan SRL:n kilpailusääntöjä. Arvoin siinä pitkän aikaa, kuuluuko vetää itsellekin valkoiset housut ja kisatakki päälle. Lopulta nakkasin ne autoon, kun eivät niin paljoa tilaakaan vie. Onneksi otin, vaikka kuvittelin, että siisti ratsastusasu olisi riittänyt. Kaikki muut meni kisavermeissä ja letit päässä, joten kai se oli pakko itsekin tehdä niin. Paikalle pääsin ajoissa ja ponit karsinaan syömään heiniä. Tarmokin oli ihan kiltisti ja hiljaa. Karsinat niillä oli omassa rauhassa käytävän päässä vastakkain.

Päivän ohjelma alkoi infolla. Meille kerrottiin vähän koulutuksen sisällöstä ja käytännön toteutuksesta sekä tietysti päivän kulusta. Oma homma alkoi haastattelulla, jossa kerrottiin omista taustoista ja syistä miksi haluaisi opiskelemaan. Samaan aikaan muu porukka pisti kouluaidat kasaan. Haastattelun jälkeen rakennettiin esterata ja käveltiin se samalla läpi. Rata oli melko simppeli, mutta jäin pohtimaan välejä ja askelmääriä. Ne oli kuitenkin ajateltu hevosille. Tarmon laukkahan venyy kyllä helposti hevosväleihikin, mutta en ihan osannut metrimääristä ajatella kuinka paljon pitäisi antaa edetä. Kun rata oli valmis, kävin tsekkaamassa poneja ja lähdin syömään. Kyllä tuli nostalginen olo, kun meni ruokalaan syömään. Kymmenen vuotta sitten siellä tuli syötyä ateria tai pari. Eipä se paikka juuri ollut muuttunut.

Syömisen jälkeen menin laittamaan Tarmoa kuntoon estekoetta varten ja vaihdoin kisavarustuksen itsellekin. Tarmoa en kyllä letittänyt. Lähdettiin kävelemään opistohallin viereiselle kentälle verkkaamaan. Poni vähän huuteli Sissin perään, mutta se ei ollut mitöön ori-huutelua vaan ennemmin kaveri-huutelua. Verkassa oli aikaa suht reilusti, joten kävin ensin kävelemässä pienen maastolenkin. Kentällä verkatessa poni otti muutamat syöksyt ja oli muutenkin aika virrakkaalla päällä. Hypyissä oli vauhtia, mutta ei se onneksi ihan holtittomasti sinkoillut. Olin ensimmäisenä suorittamassa estekoetta. Maneesissa sai ottaa vielä pari verkkahyppyä ja sitten vain suoritukseen. Tarmo meni alussa vähän löysäksi, kun laukattiin pääty-ympyrällä yhtä kavalettia viisi kertaa. Siitä tultiin kaarevalla uralla kaksi kavalettia, joiden väliin piti ottaa neljä askelta. Ajattelin, että väli olisi pitkä meille, joten vähän oikaisin ja eikös askeleita tullut sujuva kolme... Siinä vähän sekosin rytmistä ja seuraavalle esteelle poni lähti vähän kaukaa. Ravissa tultavalle jumppasarjalle ratsastin vähän turhan isolla paineella, kun ajattelin, että poni pitää saada venymään okserille. Hyvin sekin meni, joskin vähän hätäisesti. Sitten piti tehdä täyskarron kautta okseri, jossa laukka vaihtuu. No ei vaihtunut, kuin vasta kaarteessa. Toisella samalaisella okserilla laukka vaihtui hyvin. Vino tehtävä meni sujuvasti molemmista suunnista ja viimeisellä linjalla ratsastin taas vähän liian paljon, jolloin tultiin vähän lähelle pystyä, mutta ei onneksi ihan pohjaan kuitenkaan. Sain ponin jopa pysähtymään linjan päähän, kuten piti. Itsearviointi ja muutama kommentti kokeen vastaanottajilta. Loppukävelyinä käytiin rivieralla ja poni meni mukisematta lampeen! Ehkä me saadaan siitä sittenkin kenttäponi. Kävelyiden jälkeen Tarmo pääsi suihkun kautta syömään.

Koulukokeeseen oli hyvin aikaa vielä. Letitin Sissin kuitenkin valmiiksi. Kauhea moka, kun en ollut varautunut mihinkään letityksiin. Mulla ei ollut mukana kuin mustia ja ruskeita kumppareita! Sissin letit tuli siis tehtyä ruskeilla silikonikumppareilla. Näytti rumalta! Siinä jo kiinnitin huomiota, kun poni siirteli painoa etujalalta toiselle. Kävin vielä paikallisesta hevostarvikeliikkeestä hakemassa Sissille valkoisen huovan, koska sitä en ollut ottanut mukaan. Kauppareissun jälkeen pistin ponin kuntoon ja lähdin verkkaamaan. Sissi tuntui tosi hyvältä ja sain sen hyvin avuille. Se liikkui eteen ja tukeutui ohjaan. Ei jännittänyt tai paennut tuntumaa. Kunnes aloin istua alas ravissa ja käännellä voltteja. Vasemmassa kierroksessa poni liikkui epäpuhtaasti. Kyllä ketutti! No ei muuta kuin kysymään kokeen vastaanottajilta, että onnistuuko vuoron siirto ja ponin vaihto. Sissi siis takaisin talliin ja Tarmolle kamat niskaan. Se oli tietty kierinyt turpeessa ja tukkakin oli auki, mutta ei voinut mitään. Vähän Tarmo oli ihmeissään, kun äkkiä taas lähdettiinkin. Vähän sillä oli hyppymoodi päällä ja vauhtia olisi riittänyt. Suht kuuliaisen poni meni kuitenkin. Radalla tahti vähän vaihteli ja ekalla lävistäjällä laukka vaihtui jonkun pukin kera. Olin ihan tyytyväinen Tarmoon ja suoritukseen tällä valmistautumisella ja extempore-poninvaihdolla.

Juhannusviikolla selviää viimeistään kuinka käy. Loppufiiliksenä päivästä oli oikeastaan vain järjetön ketutus Sissin takia. Ihan sama mitä koulun kanssa käy, mutta mitä mä teen sen ponin kanssa. Powercup aluekarsinnat on ihan nurkan takana, päästäänkö sinne? Kestääkö poni enää täysipainoista käyttöä? Onko siellä jotain isompaa? Rasitusta todennäköisesti, mutta ollaanko jo nivelrikko-asteella tms.? Jos sitä joudutaan jatkossa lääkitsemään usein, niin onko sekään hevosen elämää? Ja onko 10-vuotiaan jaloistaan hajonneen ponin paikka siitoksessa? Sissi on hienoin poni mitä mulla on ikinä ollut eikä se saa nyt hajota. Loppuviikon poni huilasi ja alkuviikko kävellään. Torstaina katsotaan Annan koulutreenissä miltä näyttää ja sunnuntaina pitäisi hypätä Powercuppia. Jännityksellä odotetaan kuinka käy. Jos nää kaksi viikkoa selvittäisiin ontumatta ja sitten kävisi klinikalla tutkimassa mitä etujaloista löytyy...