Oltiin ekaa kertaa tälle vuodelle ulkokentällä ja Tarmohan oli ihan täpinöissään, varsinkin vapaan jäljiltä. Se oli koko ajan menossa aika vauhdilla ja painoi vähän kädelle. Se kuitenkin pysyi tasaisempana ja paremmin pyöreänä, tosin miellään myös kuolaimen alla. Mähän en siis ole edes käynyt sen selässä varmaan kahteen kuukauteen, kun Anni on hoitanut sen liikutuksen. Alkuverkkana hypättiin ympyrällä pientä pystyä, jossa oli "innariväleillä" puomit ennen ja jälkeen esteen. Ponilla oli virtaa, mutta hypyt sujui ja paikatkin löytyi ihmeen hyvin. Toiseen suuntaan tulikin vähän ongelmia, kun vaihdettiin toiselle esteelle. Siinä oli siis puomien välissä pikkuokseri vesimatolla, jossa oli vettä. Ekaa kertaa lähestyessä sitä Tarmo katseli tarkkaan tarhoille, kun sieltä haettiin yhtä hevosta sisään. Onhan se nyt nuoren miehen paljon tärkeämpi tarkkailla liikennettä tarhoissa, kuin lähestyttävää estettä! Kalkkiviivoilla poni tajusi esteen, vesimaton ja VEDEN! Äkkijarrutus, pää alas ja ympäri kaula kenossa. Ja kuski hienolla voltilla alas ponin viereen jaloilleen... No onhan viime putoamisesta jo taas aikaa. Ratsutettavien kyydissä olen pysynyt hyvin, mutta Tarmon selästä maastouduin nyt kolmannen kerran vähän reilun vuoden aikana. Otettiin vielä useampi kielto siihen vedelle ennen kuin poni uskoi, ettei huku sinne...
Sen jälkeen tultiin jumppaa, jossa ravissa sisään, ristikko, pysty, okseri ja kolme laukan päässä pysty. Sitten vielä toinen sarja, jossa kaksi askelta välissä ja muutama linja. Radan tullessa Anna vielä korotti muutamaa estettä varmaan noin kymppiin. Kyllä ponitätiä jännitti. Mutta päätin suoriutua tehtävästä kunnialla. Jos valmentaja uskoo, että selvitään hengissä, niin mehän sitten selvitään. Tultiin siis jumppa, jonka jälkeen päädystä pysty lyhyellä lähestymisellä. Siitä kaareva tie toiselle pystylle (olisko ollu neljä tai viisi laukkaa). Taas päädystä vesimatto-okserille, josta suoralla linjalla pystylle kuudella askeleella. Viimeisenä tiukalla kaarteella okseri-pysty-sarja. Yllättävän hyvin homma toimi, vaikken ole hypännyt näin isoa sitten viime kesän. Tarmo oli hieno ja kuljetti tädin turvallisesti radan läpi. On se niin kiva poni, kun on valmis paikkaamaan kuskin ratsastamattomuutta ja epävarmuutta.
Yksi tunti oli välissä, joten ehdin hyvin pistää Tarmon pois ja laittaa Sissin kuntoon. Tehtiin ihan perustyöskentelyä volttien avulla kaikissa askellajeissa ja siirtymisissä. Ensin käynnissä poni rehellisesti jalan eteen ja taipumaan. Se jää nyt jännittäessään jalan taakse, jolloin se ei myöskään käytä koko kroppaansa. Kun käynti alkoi sujua, siirryttiin raviin ja tehtiin voltteja ja kahdeksikkoja ravissa. Taivutteluja ja jumppaa vähän ylitemmossa, jotta saadaan käsijarru pois päältä. Poni parani koko ajan ja alkoi liikkua koko rungon läpi. Ravissa tehtiin vielä ympyrällä väistöä, niin että takaosa ulos samalla, kun vähän kootaan. Ponin rentoutuessa väistöön kiitoksena päästettiin ravaamaan reilummin eteen. Tuli taas niin hienoja pätkiä! Näissä hetkissä aina kaipaa sitä, että saisi ratsastaa ja treenata ponilla ihan itse täysipainoisesti. Mutta poni tarvitsee ruokaa ja jos se pystyy edes vähän tienaamaan omaa osuuttaan, niin omasta tavoitteellisesta treenistä on luovuttava. Laukassa otettiin nostoja volttien avulla. Muutaman kerran saatiin ihan supernostoja, joissa poni ei noussut ylös ja vähän hypännyt laukkaan. Se jää tässäkin vähän jalan taakse, jolloin tarvitsee hypähdyksen nostoon. Paremmin jalan eteen ja lisää voimaa, niin tasaisuutta löytyy lisää. Kovasti pitää kyllä keskittyä omiin apuihin. Sissin kanssa ei juurikaan saa valmistella asioita, kun se alkaa jo ennakoida seuraavaa tehtävää. Pitkästä aikaa poni oli ihan superhyvä ja fiilis ihan huikea.
Luottavaisena siis torstaina Ypäjälle hyvin menneiden treenien jälkeen. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti