Nuorten orien kanssa on tietty omat kuvionsa tähän aikaan vuodesta, varsinkin kun kotioloissa ei ole tammoja. Hienosti molemmat pojat kuitenkin malttoivat keskittyä ratsastukseen, kun päästiin yhteisymmärrykseen pihaton tammoille huutelusta. Toisen kanssa jouduttiin tekemään vähän enemmän töitä tallissa paikallaan seisomisen kanssa, mutta parissa päivässä kaikki hoitotoimet sujui ongelmitta määrätietoisella ja johdonmukaisella työskentelyllä. Kyllä siitä kevään Warwickin klinikasta tuli paljon hyviä vinkkejä ja nyt niitä on päässyt toteuttamaan käytännössä. Karsinassa ratsastamista meillä ei oikein pysty toteuttamaan, mutta käytävällä olen nyt käynyt ensi kertaa selässä. Olen myös opettanut ne väistämään raipan naputuksellaja tämän avulla ne on oppineet parkkeeraamaan hienosti myös jakkaran viereen selkään nousua varten. Ne oppivat myös samantien raipan merkityksen ja siitä on iso apu pohkeiden opettelussa.
Kun hevonen seisoo käytävällä paikallaan ja siirtyy raipan kosketuksella, olen kiivennyt tallissa selkään ilman satulaa. Ensin hyppinyt vieressä ja roikkunut selän päällä leivän paloja syöttäen. Kun hevonen on rento, olen kiivennyt istumaan asti kyytiin. Paljon rapsutuksia joka puolelta ja lisää leipää. Seuraavalla kerralla olen laittanut kamat niskaan ja mennyt avustajan kanssa kentälle. Ensin muutama kierros juoksutuksessa ja sitten selkään parin leipäpalan kera. Nämä suokit ovat olleet ihanan mutkattomia. Yhden kerran ollaan menty avustajan kanssa ja sitten ollaan pärjätty ilman. Ekalla kerralla siis kävelty pari kierrosta avustajan kanssa, mahdollisesti pieni pätkä myös ravia. Toisella kerralla ollaan viimeistään ravattu, parilla liinassa ja parilla ilman apuja. Kolmannella-neljännellä kerralla ollaan jo laukattukin.
Nämä ovat kaikki olleet kuukauden pätkän. Kahden viikon aikana ollaan siis menty yksin kaikki askellajit kentällä, kun alkuun työstetään maasta muutaman kerran. Näitä 3-vuotiaita olen työstänyt sen 3-4 kertaa viikossa. Alun jälkeen aletaan käännellä enemmän ja vaatimaan mm. laukan jatkamista. Alkuun riittää vaan pari askelta ja pikkuhiljaa pyydetään pidempää pätkää, koko pitkä sivu, päädyn läpi ja koko kierros. Maastossa käydään myös. Pieni lenkki, jossa pätkä ravia ja laukkaa. Nyt on ollut vaikea saada vetoapua, mutta nämä on onneksi toimineet hyvin yksinkin. Ennen maastoon lähtöä olen käynyt muutamia kertoja taluttamassa loppukäynnit postilaatikolla, jossa täytyy mennä naapurin pihan läpi ja sehän on kaikkein pelottavin kohta meillä maastoon lähtiessä.
Oripojat saatiin hyvin valmiiksi ja palautettua kotiin, toisella kävi tässä yksi ostajaehdokaskin katsomassa ja ori esiintyi niin mallikkaasti. Myöhemmin tuli omistajalta viestiä, että kaupat tuli. Näistä tulee niin hyvä mieli. On saanut esitettyä hevosesta parhaat puolet ja laadukas nuori löytää sopivan oloisen ihmisen. Vaikka en ole koskaan ollut juurikaan mikään suokkifani, niin nämä oriit oli sen verran laadukkaita ratsun alkuja, että jos olisi ylimääräistä rahaa muutama tonni, niin yhden olisin voinut omaan pihaan haluta. Vaikka niissä olikin enemmän tekemistä ja hieman piti olla koko ajan skarppina (kuten jokaisen nuoren oriin kanssa), niin kyllä laatu oli aivan eri kuin näillä tammoilla. Toisaalta arvostan suuresti taas koulutettavana näiden tammojen kaltaisia tasaisia ja leppoisia yksilöitä. Kaikki on helpompaa ja sujuvampaa. Kaikki tähän mennessä olleet kevään koulutettavat on olleet todella mielekkäitä työstää. Toivottavasti näitä riittäisi jatkossakin. Ehkä musta tuleekin vielä joku päivä suokki-ihminen...
 |
| Kevään ratsutettava nro 1 (myynnissä edelleen) |
 |
| ja tässä veljensä ratsutettava nro 2 |
Tammoista ei olekaan vielä kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti