225. Tutkimuksia ja hoitoja

Tälle viikolle osui kengittäjää ja eläinlääkäriä, valkkuja ja kisoja sekä varsinainen laidunkauden avaus.

Tiistaina kengittäjällä oli ohjelmassa vuolut, jotta varsuleilla olisi tossut tip top laitumelle lähtiessä. Ei tarvii sitten heti hakea kotiin kavioiden hoitoon. Minni ja Rose sai maastolenkille hukatut irtokengät takaisin, mutta eikös se Minni ehtinyt jo hukata omansa uudelleen... Huomenna olis kisatkin edessä, mutta eiköhän me kolmellakin kengällä yksi koulurata porskuteta. Syytetään sitten sitä, kun menee huonosti ;) Reino oli taas ihan järkyttynyt vuolusta. Tai lähinnä siitä, että joku vieras tulee häntä sorkkimaan. Aika rivakasti ne kintut pari kertaa nousi. Ekku oli myös sitä mieltä, että olis voinut tehdä jotain muutakin, kuin olla manikyyrissä. Pienen askartelun jälkeen saatiin senkin tossut vuoltua.

Kengittäjän jälkeen käytiin työharjoittelijamme kanssa tsekkaamassa laitumia kunton Pettilässä. Pientä fiksausta, mutta pääosin aidat ja tolpat olivat talvehtineet hyvin. Akkupaimenkin oli hengissä ja  akkuun saatiin lisää virtaa. Vesipumppuun uusi nostoletku ja laidun oli valmis kesäasukkaisiin. No puuttuu siletä vielä yksi letkun liitos ja lisäpätkä letkuun, jotta ei tarvii ämpärillä loppupätkää kantaa, vaan letku yltää suoraan saaviin asti. Varsulit aloittivat laidunkauden lopulta eilen.

Keskiviikkoon mahtui liuta rokotuksia ja raspauksia sekä muutama ultraus. (Nyt muuten tajusin, että Tarmon rokotus unohtui, kun ke ei voitu laittaa to kisojen takia...onneksi menee umpeen vasta heinäkuussa). Piikkejä oli poneilla siellä täällä ja Roselta löytyi sudenhammaskin. Se saa nyt kyllä odottaa ensi vuoteen, jos ei ala vaivata. Rose meinaan ultrattiin tiineeksi Tarmosta! Ei siis viitsitä rauhoitella tammaa enempää kuin on pakko. Lissu puolestaan ei ollut tiine. Niin vähän ajattelinkin, kun oli taas hieman liian kiinnostunut muista hevosista. Uutta yritystä vaan, kun homma on helppo hoitaa molempien osapuolten ollessa kotona, mutta kyllä tässä alkaa pakostakin miettiä, että olikohan Lissun varsat nyt sitten tässä... Ikää on jo 24 vuotta, mutta tamma on hyvässä kunnossa. Kiimat pyörii selkeinä, säännöllisinä ja vahvoina. Astutukset onnistui kuin oppikirjassa jne. Toisaalta mielummin niin päin, että vika on tammassa kuin, että se olisi oriissa. Ekku on niin kiva ja hieno, että kyllä mä siitä muutaman varsan tahtoisin. Viime kesänä kuudesta tammasta kaksi jäi tyhjäksi ja loput neljä varsoi kuitenkin. Täytyyköhän astuttaa joku noista nuoremmista ihan kokeeksi ;) Kyllä se isäntä varmaan ymmärtää, jos yhtäkkiä onkin kolme varsaa ensi kesänä. Eläinlääkärin toimissa oli pitkästä aikaa hankaliakin tapauksia ja muutaman kanssa käytiin pientä painia toiminpiteiden kanssa. Kaikki saatiin tehtyä kuitenkin, osa tuplarauhoituksilla.

Keskiviikkona illalla oli vielä Krissen kouluvalkku, jossa menin Minnillä. Treenattiin sunnuntain kisoihin He A:2:sen kohtia ja vitsit poni oli hieno! Jos se olisi yhtä hyvä, niin voisin jopa toivoa yli 60% suoritusta. Se oli tosi tasainen, reipas ja kuuliainen. Toi bauher on kyllä ollut hyvä kuolainvalinta sen levottomalle suulle. Suurimmat ongelmat on laukanvaihto käynnin kautta ja keskiravit. Parhaiten voin vaikuttaa takaosan vasemmalle punkemiseen, joten siihen pitää keskittyä. Keskiraia sieltä ei nyt vaan irtoa kasin arvoisesti, vaikka mitä tekisi, joten ei oteta siitä paineita. Nettakin on ollut treeneissä hyvä, mutta ihan yhtä luottavainen en ole sen suhteen. Tämä on kuitenkin meille tämän kauden eka kisa eikä ponilla niitä muutenkaan ole paljoa alla. Mutta treenin kannalta otetaan tämä.

Torstaina käytiin Tarmon kanssa alue-estekisoissa Ratulla. Mentiin seura 80 ja alue 90. Verkassa oli taas vähän ahdasta ja poni hieman säikkyi muita. Ihan muutama hyppy otettiin ja sitten odoteltiin radalle pääsyä. Kaikki ratsukot ennen meitä hylättiin...Radalla oli johteina maastoestemökkejä ym. ja iso osa hevosista kyttäsi niitä urakalla. Tarmoa ne ei haitanneet lainkaan. Muuten rata oli tosi hyvä, pitkiä sujuvia teitä ja selkeitä linjoja. Ratun kenttä on varsin iso ja tämä rata sopi Tarmolle erittäin hyvin. Sai ratsastaa hieman isompaa, sujuvaa laukkaa. Ei tiukkoja käännöksiä tms. Poni paineli sellaisella innolla ja varmuudella koko radan, että kuski sai olla kyllä ylpeä. Niin taitava vauva-poni, tuplanollat. Vaikka tehtiin isot tiet, niin reippaalla laukalla sijoitus oli lopulta toinen. Yli puolet luokasta hylättiin. Ysikymppi oli aikaluokka, mutta en halunnut kuitenkaan ratsastaa aikaa, vaan hakea samaa sujuvuutta ja helppoa menoa kuin edelliselläkin radalla. Nuorelle on kuitenkin parempi saada niitä onnistumisia ja hyviä kokemuksia alle. Poni ei ymmärrä niiden ruusukkeiden päälle ja liian pienillä käännöksillä se viedään helposti epäreilujen tilanteiden eteen, jotka nakertavat sen itseluottamusta. Nollilla läpi tämäkin rata. Vähän huomasi, että ponilla alkoi kunto loppua radan lopussa, mutta hyvin se veti loppuun asti ja vastasi kuitenkin apuihin. Meidän aika riitti kahdeksanteen sijaan (11.sijoittui). Olin niin ylpeä ponista, että melkein halkesin. Se käyttäytyikin superhyvin. Teki hienoa pr:ää itselleen ja rodulleen sillä sujuvuudella ja varmuudella, jolla suoritti. Vaikka esteet oli pieniä, tekeminen oli vakuuttavaa. Vielä kun erikoisväri herättää huomiota, niin ehkä se joskus muistetaan. Kyllä kuulin kävellessä autoille, kuinka numeroa koitettiin tiirata tunnistamista varten. Ihan tykki-poni ja itsekin ratsastin varmaan paremmin kuin koskaan. Ei yhtään huonoa paikkaa tai puolikasta askelta.

kuvat 90 cm radalta

Torstaina illalla oli käymässä vileä toinen eläinlääkäri, joka kuvasi Rosen takajalat (kintereet ja polvet). Se kun liikkui taas huonosti muutama päivä hieronnan jälkeen. Juoksutin sitä ensin liinassa eikä liikkeessä ollut taas juuri mitään vikaa. AARGH! Olisi pitänyt liikuttaa sitä siinä välissäkin. Epämääräisyys oli kuitenkin hyvin selkeää sunnuntaina. Kuvat otettiin kuitenkin ja ne olivat hyvin siistit ja puhtaat. Ei mitään valittamista. Eipähän ole mitään periytyviä ongelmia sitten niissä. Nyt liikutetaan pikkuhiljaa rasitusta lisäten ja mietitään muita vaihtoehtoja. Tiineys aiheuttaa omat rajoituksensa käsittelyille, mutta kyllä sinne breedersiin haluttaisiin kovasti mukaan. Ontuvalla ponilla ei metrin rataa voi hypätä ja treenatakin olis kiva ennen sitä... No kaksi kuukautta aikaa, mutta tunnetusti se menee hujauksessa.

Perjantaina varsat tosiaan lähtivät laitumelle. Kotipihassa mahahaavaa poteva tamma pääsi vihreälle ja meinasin hakea pari muuta tammaa kaveriksi, jotka olisivat myös lähdössä laitumelle. Toisen vein ja kun hain toista, niin katsoin, että kävelee tosi huonosti. Kyseessä siis tämä "myrkytetty" tapaus. Molemmat etukaviot ihan kuumat. Jes, kaviokuumehan tästä enää puuttuikin. Tamma siis karsinaan ja kipulääkettä naamaan. Onneksi meidän eläinlääkäri on jättänyt aika hyvän arsenaalin hoitotarvikkeita juuri näitä tilanteita varten. Sen verran toki soitin eläinlääkärille annostusta ym. hoito-ohjeita, mutta erillistä käyntiä ei tarvittu. Tilanne ei onneksi ole paha. Tamma on pirteä, syö hyvin ja kipulääke auttoi heti. Kaviot viileni ja liikkuminen muuttui normaaliksi. Tiistaina sillä oli vähän turvotusta etusissa, jotka kylmäsin ja se laski, mutta liikkuminen oli täysin normaalia ja tamma oli eirttäin hyvä ratsastaa. Keskiviikkona rokotukseen hakiessa vähän arkoi, mutta kengättömänä ajattelin johtuvan kivistä pihalla. Myöhemmin vielä päivällä kuitenkin putsasin ja kokeilin kaikki kaviot. silloin eivät olleet vielä kuumat eikä pohjissa ollut mitään painamassakaan. Yleensähän kaviokuume tulee lihaville hevosille, joilla on liian energiapitoinen ruokinta liikuntaan nähden. Sen voi myös laukaista vahva lääkekuuri tai mekaaninen rasitus (mm. kovin koppurainen tarha). Tämän hevosen kohdalla ei täyty mikään näistä. Kaviokuume on aineenvaihduntasairaus. En keksi muuta syytä kuin myrkytys siitä syötellystä ruohosta. Siihen yhdistettynä rokotus ja rauhoitus raspaukseen sekä osteopaatin käsittely. Näiden yhteisvaikutus on todennäköisin syy. Nyt tamma on pienemmässä ja pehmeämmässä tarhassa vain yhden kaverin kanssa ja kipulääke jatkuu. Tilanne näyttää kuitenkin hyvältä tällä hetkellä. Tamma liikkuu mielellään ja on normaalin oloinen, mutta vähän varpaillaan ollaan.