218. Kuulumiset jatkuu

Tabletti jumitti välissä, joten suosiolla jätin tekstin vähän kesken. Edelliseen lisäilin vähän kuvia, kun kerraan oikeen koneen avasin.

Rosen kuulumisia vielä sen verran, että seurakoulukisoissa se on ollut myös Olivian ja Outin kanssa ihan ok tuloksin. Ja Olivia myös selvitti puhtaasti 60 cm esteluokan sen kanssa. Nyt siis pähkäillään syytä jäykkään takaosaan astutusten lomassa.

seurakoulu Kotimäellä

Rosen lisäksi myös Lissu on astutettu tälle keväälle Ekulla. Pari viikkoa ja sitten selviää, onko muori tiine. Kimo tammavarsuli (Todella HIENO tammavarsuli) on tilauksessa. Lissu voi hyvin ja pulleasti. Laumansa kiistaton kuningatar ja vauhdikas köpöttelyratsu. Toivon todella, että se tiinehtyisi, niin ei tarvitsisi vielä miettiä viimeisiä päätöksiä sen kohdalla. Fakta on vaan "kylmästi" se, että se ei säännöllistä käyttöä kestä ja tallipaikoille olisi jonoa...Taloudellisesti on tyhmää pitää joutilasta hevosta syömässä ja viemässä tilaa. Tiineenä sillä olisi kuitenkin "käyttöä" eikä pois laittamista tarvitse miettiä.

Varsulien kohdalla ollaan oltu myös aktiivisia. Pikku-Reino on ruunattu ja hän osoittautui erittäin helpoksi potilaaksi. Siis jälkihoidossa. Itse ruunauksessa tarvittiin tuplarauhoitukset ja sitten isäntä pitämään varsaa pystyssä. Lissun pojat on kaikki samanlaisia. Rauhoitusta vastaan taistellaan viimeiseen asti eikä normaaliannos riitä mihinkään. Kun ei enää tolpillaan pysy, niin voi rauhoittua... Sitten itse operaatio meni hyvin. Jälkihoidossa piikitykset ja letkutukset sujui noin vain. Kiltti varsa. Nyt meillä on kotona ruunattu jo seitsemän orivarsaa. Aika sujuvasti noi alkaa mennä. Meidän eläinlääkäri meinasikin, että jos perustetaan erillinen ruunaus-toimipiste meille ;)

Reetu on kunnostautunut kärryjen vedossa. Pari lenkkiä ollaan jo tehty ilman apuvoimia toisen hevosen perässä. Siinä on kyllä niin mutkaton ja miellyttävä varsa. Ihan emänsä tyylinen. Kaikki käy eikä mistään tarvii hötkyillä. Reippaasti kuitenkin mennään ja toimitaan apujen mukaisesti. Reetusta tulee täydellinen tätiruuna, tai miksei tätiorikin. Vielä sillä ei ainakaan ole mitään käsitystä tammoista.

Omista poneista täytyy sen verran vielä kertoa, että Sissi-poni on aloittanut uransa kansallisilla kouluradoilla- Heti toinen kansallinen startti ja ponicupin avaus-kisa päätyi hienosti sijoitukseen. Ja vielä parilla rikolla. Kuinkakohan paljon prosentteja tuleekaan ehjällä radalla. Ponitäti on titysti onnesta soikeana, kun oma kullanmuru kisaa ihan oikeissa kisoissa ja vielä pärjää. Aluekisoissakin on sijoituksia napsittu ja yksi voittokin Sissillä ja Oonalla on. Kovasti olen alkanut jo pohtia jatkoa, että pitäiskö tämän diilin jälkeen etsiä uusi ponikuski jatkamaan, vai ottaa tamma "itsekkäästi" kotiin ja varsottaa.

Omien ponien lisäksi piha pursuaa ratsutettavista/ajo-opetuksessa olevista. En käsitä miten tässä taas näin kävi, että olen luvannut näin monelle paikan tähän toukokuuhun. Yllättävän hyvin on saanut päivät aikataulutettua ja kaikki riittävän usein töihin. Se hyvä puoli näissä nuorissa on, että treenin kesto ei kovin pitkä ole. Pihassa siis 4-v. connemara, 4-ja 5-vuotiaat puoliveriset, 6-v. ahaltek, ja 2-vuotiaat suokki ja connemara. Aamusta iltaan painetaan ilman suurempia breikkejä, mutta kyllä tän pätkän jaksaa tsempata, varsinkin kun kohta saadaan myös työharjoittelijoita mukaan kuvioihin ja laidunkausikin alkaa.