223. Vapaa viikonloppu (melkein)

Viime viikonloppu oli lähes vapaa, kun ei ollut kisoja tms. ohjelmaa mihin olisi tarvinnut lähteä erikseen. Mutta jottei laiskistu liikaa, niin pidimme varsin extempore-esteidenmaalaustalkoot. Aamutallin jälkeen lähdettiin Pepin kanssa maalikaupoille tuomisina Barbie, Keskiyö ja Greippi sekä ihan tylsällä numerokoodilla varustetut punainen ja sininen. kotoa löytyi valmiiksi vihreää, valkoista ja ruskeaa. Puolilta päivin iltakahdeksaan siinä taisi mennä. Talkoolaisissa oli lyhyen varoitusajan takia pieni kato ja muksuillekin iski pieni turnausväsymys...Mutta hienoja tuli. Muutama este jäi vielä odottamaan maalaajaansa ja isännän pitäisi tehdä muutamat tolpat lisää. Kannattimet on odottaneet jo vuoden vintillä tolppiaan...

Sunnuntaina piti tietysti heti päästä testaamaan näitä. Illaksi oli siis sovittu Anun estetreenit. Aamupäiväänkin oli pientä puhdetta järjestetty. Pihaton paikan raivaus jatkui isoimpien puiden kaadolla. Appiukko ja Anoppi oli hätyytetty apuun, jotta nämä isot puut saadaan kaadettua oikeaan suuntaan ja roskat kerättyä kohtuullisessa ajassa. Nyt on siis paikka puista raivattu ja kaivurikin soitettu! Alkaa ihan oikeasti tapahtua. Varsat saa talveksi oman pihaton ja pikkuponit saa olla toisessa. Sain myös pari tukinpätkää säästettyä, joten nyt kentällä lepää myös "maastoeste".

Puita kaadettiin Ekun tarhasta, joten Pappa joutui evakkoon laitumelle. Hänelle se on todellakin joutumista. Vanhan herran maailma menee aivan sekaisin, jos joutuu väärään tarhaan. Nytkin siis vain juoksentelua. Hain sitten Lissun sille seuraksi. Ekku on kuulemma Irlannissa viettänyt aikaansa jatkuvasti tammalaumassa. Alkuun homma toimikin hienosti. Vähän nuuskittiin ja Lissu kertoi hyvin selvästi, ettei ole kiimassa. Eikä Ekku edes yrittänyt astua tms. Rauhassa alkoivat molemmat syödä ja rauhassa olivat useamman tunnin. Kunnes yhtäkkiä Ekku alkoi jahdata Lissua tukka tuubilla ees taas laidunta. Muutaman rundin jälkeen veteraaneilt loppu kunto ja jäivät portin päähän hengailemaan. Lissu oli kuitenkin hyvin tiukassa komennossa "hellan ja nyrkin välissä". Mihinkään ei saanut liikkua tai Ekku alkoi heti paimentaa sitä. Lopulta tilanne meni siihen, että Ekku ajoi Lissun aidoista läpi. Selkään Lissua oli purtu, tai hampailla viilletty nahka pois pieneltä alueelta ja ilkeä palkeenkieli reunassa. Siihen puhdistus ja haavaspray. Muuten ponit oli kunnossa eikä Ekkukaan päässyt edes irti. Mutta eiphän tarvii kokeilla enää noita kimppaan. Sääli. En tiedä sitten pitäiskö olla useampi tamma, enemmän tilaa vai mikä auttaisi. Olisi niin kiva pitää noi veteraanit yhdessä vaikka läpi talven, jos Lissu tiinehtyy. Tai vaikka ei tiinehtyisi edes. Saisi kuitenkin. En kovin mielelläni pidä hevosia yksin. Laumaan ne on luotu. Tarmokin saa heti syksyllä taas varsat kaverikseen.

Anun tuntiin mennessä ilmakin viileni sopivasti, ettei kuollut ratsastaessa kuumuuteen. Uudet esteet oli niin hienoja, ettei olis raaskinut edes maahan laittaa. Itse menin yhdellä ratsutettavista ja juuri kun olin omistajalle kehunut kuinka fiksusti poni on ollut, niin eikös koko treeni ollut sikailua ja pukittelua. Oli vissiin vähän jännä tilanne, joka purkautui näin. Pysyin kuitnekin kyydissä ja parista esteestäkin päästiin kunnialla yli, joten tästä on hyvä jatkaa.