219. Koulutuupparointia ja puomitreenejä

Kirjoitusinto on taas palautunut kuin tyhjästä, vaikka uusi kone on edelleen hankkimatta. Ens viikolla on pakko aktivoitua asian suhteen, koska Vermon Poninäyttelyn ilmoittautumisaika on alkanut. Ja tämä siis vaikuttaa mun "koneellisuuteen" sen verran, että mä otan ilmoittautumiset vastaan ja syötän ne Hippoksen Heppa-järjestelmään. Veikkaan, että se ei oo kivaa tabletilla... Viime vuosina ponimäärät ovat kuitenkin huidelleet lähellä 500 ponia. Omien kohdalla tarttis alkaa arpoa mikä poni viedään mihinkin. Tähän vuoteen osuu myös Connemarayhdistyksen 30-v. juhlanäyttely elokuun viimeiselle viikonlopulle. Molemmissa on myös Hippoksen kehä nuorille ja ratsastusluokkia. Elämän vaikeita päätöksiä...

Mutta tähän päivään. Aamusta aloitin ratsutuksilla. Venlan kanssa mentiin ekaa kertaa puomeja selästä käsin käynnissä ja ravissa. Rennosti meni ja suunnittelinkin jo seuraavaksi Anun tunnille osallistumista. Laukkakin alkaa jo melkein sujua, niin eikös sitten voi hyvin mennä estevalkkuun ;) No kotona voi. Ja omat valmentajat ovat sellaisia, että ymmärtävät näiden nuorien ja raakojen hevosten kanssa toimimisesta sen verran, että liikaa ei tule tehtyä. Tämän jälkeen seurailin siis Anun estetuntia meidän junnuporukalle. Hienosti tytöt edistyy ja ponitkin toimii. Valkun jälkeen vuorossa oli toinen 4-v. tamma, joka pääsi ekaa kertaa ihan hyppäämäänkin. Hienosti ylittyi ainakin 30 cm ristikko laukassa molempiin suuntiin. Näiden vauva-hevosten kanssa tulee niin helposti hyvä mieli, kun pienestäkin onnistumisesta saa nauttia täysillä. Laukka nousi tänään jo melkein heti avusta ja kaikki huimat esteet ylittyi eikä edes pukkeja tarjottu.

Välissä käytiin Tarmon kanssa seurakoulukisoissa Vaskiolla. Toisaalta tosi kiva, että kisat alkoi vasta kolmelta, ei epäinhimillistä aamuherätystä. Mutta illan suunnitelmat meni kyllä uusiksi. Kaverin 30-v. synttäreille piti lähteä, mutta aikataulun muutos ja kaikki kasaantuneet hommat johtivat siihen, että kekkerit jäi väliin. Sitä alkaa olla jo niin vanha, että ajatus puolilla valoin Turkuun ajamisesta ja joskus yöllä takas plus tallihommat, saa aikaan jo valmiiksi krapulaisen olon. Ja huomenna taas aktiivisesti hommissa heti aamusta. Tarmon kanssa siis kisaamassa, luokkana He C:1. Poni oli taas ihan superkiltti paikan päällä niin verkassa kuin radallakin. Tosin maneesissa radan aikana olisi voinut mennä vähän reippaamminkin, varsinkin, kun rata oli rajattu vain puomein. Laukassa poni oli ävhän sen oloinen, että Jes, täällä hypätään sittenkin! Pysyttiin radalla ja kuviot sujui hyvin. Jälkimmäisellä laukkalävistäjällä poni esitti kyllä hienon vaihdon. Peruutus oli sen lisäksi vähän kehno. Tuloksena saatiin huimat 67,25% ja sillä toinen sija. Taitava Tarmo! Kisoissa tuli jaettua myös lihotusvinkkejä ja seuraava testiin pääsevä rehu onkin ohra. Jos se kelpaisi, kun kaurakin kelpaa. Hetken jo luulin maittavuusongelman helpottavan, kun poni oli vedellyt yön aikana Kaurat ja Topin pellavaliman kanssa viimeistä papanaa myöden, mutta ei se aamulla enää kelvannut...Ehkä kuitenkin paras vaihtoehto tähän mennessä. Toivotaan, että ohra maistuu, kun on kuitenkin tujumpaa tavaraa kuin kaura.

Illalla kotona ratsastin vielä Centin. Sekin joutui ylittämään puomeja käynnissä ja ravissa. Vähän on vielä hakemista, mutta eiköhän se ala sujua. Joka kerta tuntuu varmemmalta. Alkuun oli vähän orpo olo kyydissä, kun en juurikaan ratsasta oikeita hevosia, vain poneja ja suokkeja. Isot liikkeet ja niissä mukana pysyminen on hieman haastavaa. Asiaa ei helpota herkkä ja raaka hevonen, joka reagoi joka horjahdukseen ja puristukseen. Mutta alkaa se jo näin puolentoista viikon jälkeen muistuttaa ratsastusta. Centti otti tuntumaa myös valkoisiin housuihin, kun en niitä kisojen jälkeen jaksanutkaan vaihtaa. Uudet kisapökät täytyy kyllä laittaa tilaukseen. Ihan kammottavassa kunnossa noi vanhat.

Centti 5-v.