Alkuun Tarmo oli hieman järkyttynyt, että mihin on tultu. Se mulkoili esteitä ja muita hevosia. Myös pohjan muutokset (ruoho/hiekka/sora) oli jännittäviä. Pienen alkuverkan jälkeen, kun aloitettiinn hyppääminen, niin ponilla oikein syttyi lamppu päässä. "Olisit heti sanonut, että tultiin hyppäämään!" Sen jälkeen ei yhtään kytätty ja mulkoiltu esteitä, vaan valtavalla innolla ja imulla mentiin kaikki. Rappuset alas, banketti, tukit, mökit, trakehner, läpihyppy ym. Niin rohkea poni ja täysin avuilla.
Mutta sitten...VESI. Se ei ollutkaan ihan helppo juttu. Rohkean ponin sisu meni kaulaan. Se seisoi ja tärisi lätäkön reunalla. Ei uskaltanut mennä edes lähelle, kaverit ei auttanut lainkaan. Lopulta muut lähti jo kohti seuraavaa tehtävää ja me jäätiin Pepin kanssa lätäkölle. Lilli meni kohtuu hyvin veteen ja odotteli siellä Tarmoa. Tarmo uskaltautui Annan avustamana nuuskimaan vettä. Sitten se keräsi kaiken rohkeutensa ja loikkasi keskelle lätäkköä. Shokki oli melkoinen ja hetken poni loikki siellä kunnes jähmettyi kauhusta paikalleen. Sydämen lyönnit tuntui selkään asti ja raukka tärisi ihan. Hetken keräiltyään itseään se uskalsi liikkuakin vähän. Välillä tultiin lätäköstä pois ja uudelleen se meni vähän helpommin. Sen jälkeen Tarmo huomsia olevansa edelleen hengissä ja se olikin ihan ok mennä veteen. Lopulta tultiin sujuvasti ravissa ja laukassakin veteen ja hypättiin sieltä pois.
Vedestä selvittyämme mentiin vielä Ypäjän keskiviikkokisojen maastorata. Ravasin ensin yhden toisen hevosen perässä (kyllä Tarmo toisen hevosen perässä!) rata läpi. Toiseenkin lätäkköön ravasi ihan kyselemättä. Sen jälkeen mentiin rata yksin läpi. Ekat kolme estettä oltiin treenattu jo kentällä joten ne meni ihan nappiin. Neljännelle esteelle tultiin vähän kovin ja Tarmo oli hieman järkyttynt, kun siellä metsässäkin piti hypätä...Siitä siis ohi, mutta toisella yrityksellä sujuvasti yli. Vähän se katseli muitakin matkan varrella olevia esteitä, mutta kun oli itse varautunut kyttäämiseen ja piti jalat kiinni, niin yli mentiin. Vauhtia riitti enkä varmaan ole koskaan antanut Tarmon laukata niin lujaa maastossa. Se on ollut vähän sen oloinen, että takaosa saattaa kevetä aika liukkaastikin, mutta nyt ainakin oli kiltisti. Veteen meni laukalla. Viimeiselle esteelle tuli myös ohi meno, kun en vaan ollut enää riittävän tarkkana. Olin kyllä niin tyytyväinen poniin. Hyvillä mielin kohti kisaviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti