keskiviikko 21. toukokuuta 2014

220. Ei taaskaan niin kuin Strömsössä...

Eilen kirjoitin pitkän postauksen viikonlopun ja alkuviikon kuulumisista, mutta koska tänään ei mikään muukaan ole sujunut, niin eipä sekään ollut julkaistunut...Ja kun avasin luonnoksen, niin olihan siinä eka kappale tallella. Kone jumitti illalla, mutta en tajunnut, että oli juuttunut jo niin aikaisessa vaiheessa. Ei muuta kuin deletellä se vähäinenkin pois ja uutta tilalle.

Sunnuntai, maanantai ja tiistai meni vielä ihan ok merkeissä ilman sen suurempia sählinkejä. Varsinkin sunnuntai, kun vietettiin suurin osa päivästä laatuaikaa perheen kanssa Fammulassa anopin herkkupöytien äärellä. Hienossa kelissä oli kiva vähän onkia (kaksi kalaa!!!) ja lapset halusivat uimaankin. Kaksi vanhinta uskaltautuivat heittämään talviturkit kastautumalla, ja vielä mereen. Mä en edes varpaalla koskenut. Nuorinkin kävi polvia myöden vedessä.

Huono tuuri alkoi jo eilen. Meidän pellot saatiin viimein myrkytettyä rikkakasveilta, kun parilla lohkolla ei juuri heinää näy... Samantien siellä oli yksi hevonen syömässä virheää juuri myrkytetyltä alueelta. Ei muuta kuin soittoa päivystävälle eläinlääkärille, miten tulisi toimia. Ikinä ei ole vastaavaa sattunut kohdalle, mutta jos nyt muistaisi miten toimia, jos jatkossa sattuu vastaavaa... Seurataan siis vain ja lääkehiiltä voi antaa.  Onneksi Yliopiston apteekki oli vielä auki ja omistaja sai hiiltä haettua. Sitä sitten syötettiin porkkanan palojen avulla. Aiemmin olen marinoinut porkkanoita psyllium-jauheella, mutta nyt vuorossa oli hiili. Kostutettuja porkkanan paloja pyöriteltiin hienon hienossa Carbomix-jauheessa. Hienoja mustia porkkanoita. Menivät onneksi alas ja hevonen vaikuttaa normaalilta edelleen.  Kaikkea sitä voikin sattua.

Tänään saatiin mukaan arkeen muutamaksi päiväksi TET-harjoittelija. On kiva saada roikkumaan jääneitä hommia hoidettua loppuun, kun normiaskareissa ei mene koko päivää kahden niitä tehdessä. Huono onni alkoi kuitenkin jo aamupäivällä, kun käytiin Reetun kanssa kärrylenkillä. Itse istuin kyydissä harjoittelijan kävellessä vieressä. Metsätiellä on ajettu isoilla metsäkoneilla ja ajourat ovat painuneet varsin syviksi. Eikös meillä ottanut rengas sivusuunnassa kiinni siihen ajouran reunaan. Ääni oli tietysti "korvia huumaava" tai ainakin Reetun mielestä...Ja ponihan lähti kuin tykin suusta loikkimaan kuin gaselli selkä pyöreänä oikein kunnon pukkiloikkaa. Kaikki jalat kävi ilmassa yhtä aikaa varmaan 30 kertaa ja 50 cm irti maasta. Sen verran mutkia tuli matkalle, että putosin vielä kärryiltäkin. En onneksi jäänyt alle eikä poni päässyt irti ja varusteetkin kestivät tosirodeon. Vielä kun seisoin siinä vieressä, pukittelu jatkui. Pääsin suupieleen kiinni ja matka jatkui taluttaen. Onneksi poni rauhoittui ja kulki ihan fiksusti koko loppulenkin, mutta kyytiin en takas mennyt. Äänille oli kyllä herkempi. Potkuremmikin oli tämän jälkeen niin piukalla, etten meinannut auki saada. Mikä tuuri, että se ei oppinut tästä mitään kotiin lähtöjä tms. vaan lenkki tehtiin kuten oli suunniteltukin. Yhtään tällaista en osannut odottaa, kun poni on toiminut kuin ihmisen mieli. Eikä meillä ajolle opetettujen joukossa ole koskaan tullut vastaavaa tilannetta vastaan. Ponilla oli pieni naarmu toisessa kintereessä, mutta oma olo on kuin junan alle jääneellä. Alaselkä on niin kipeä ja naarmuja sekä mustelmia siellä täällä. Nappasinkin heti vähän buranaa naamaan, jotta selviää päivän hommista. Saas nähdä mikä olo on huomenna. Uusi kärrylenkki on pojalla edessä, korvahupuilla.

Päivän seuraava kärrylenkki Naperon kanssa onneksi sujui tyylikkäästi ja rennosti. Päivän toinen shokki oli lasten jalkapallopelit. Molemmilla peli 17.50 ja mulla olis kouluvalkku alkanut 17.30. Todellla harvinainen tilanne. Vaihtoehtoja peleihin viemään olis ollu mun lisäksi kuusi, mutta kellekään ei sopinut. Jouduin siis viime tipassa perumaan oman kouluvalkun. Onneksi homma järjestyi, vaikka säätöä oli, kun kaksi ryhmää vaihtui yhdeksi ja aikakin muuttui kahdelle aikaisemmaksi. Kyllä mua ketutti, varsinkin kun selkää särki, väsytti ja nälätti. Ja kotiinkin oli takasin kiire, kun seuraava sovittu juttu odotti. No hengissä selvittiin ja aikataulu melkein piti. Kouluvalkkuun olis kyllä ollut kiva mennä, mutta onneksi se on joka viikko. Ja olihan se kiva nähdä pitkästä aikaa kuinka muksujen pelit luistaa.

Eilen varsat pääsi vähän fiilistelemään laidunelämää kotilohkolle ennen varsinaista laidunkauden aloitusta.
Tänään ohjelmaan mahtui myös treenit Netan kanssa. Reilun viikon päästä olisi meidänkin kisakauden avaus. Vaatimattomasti aloitetaan alue He A:sta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti